Kestävyysurheilu.fi haastatteli viime viikolla uransa päättämisestä tiedottanutta Lari Lehtosta. Kolmen eri päävalmentajan aikana maajoukkuekuvioissa ollut Lehtonen antaa vinkkejä huipulle pyrkiville nuorille. {mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}

Lehtonen hiihti 17-vuotiaan nuorten olympiafestivaalien voittoon vuonna 2005 Sveitsissä. Nuorten U23 MM-hiihdoissa Lehtonen oli yhdeksäs vuonna 2008 ja pääsi avaamaan maailmancupuransa samana vuonna Lahdessa. Kehitys jatkui ja vuonna 2010 silloinen päävalmentaja Magnar Dalen valitsi Lehtosen Vancouverin olympialaisiin. Pari seuraavaa kautta Lehtonen harjoitteli A-maajoukkueen mukana, mutta omalla kustannuksellaan. Magnar Dalen lupaama A-maajoukkuepaikka kariutui siinä vaiheessa tiukkaan talouteen ja ryhmäkokoja pienennettiin.

Kun pääsit mukaan Magnarin ryhmään mukaan, niin minkälaista ryhmäharjoittelu oli?

– Paljon oli kisanomaista tekemistä. Haastoimme treeneissä toisiamme ja joka leirillä oli jonkinlainen leirikisa tai ylämäkiharjoitus, joka vedettiin kisanomaisesti. Lähdettiin porukalla ja otettiin vähän miehestä mittaa. Sen tyyppistä harjoittelua oli paljon, muistelee Lehtonen.

Ne olivat varmasti kovia settejä sen ikäiselle juuri maajoukkuekuvioihin nousseelle urheilijalle?

– Oli joo. Nuorena poikana riitti paljon intoa ja niitä harjoituksia otti ilolla vastaan. Pääsi vähän parempiaan vastaan yrittämään. Kyllä se oli kasvattavaa aikaa. Menin urheilijana paljon eteenpäin. Paikoin oli varmasti vähän liiankin kovia settejä ja käytiin ylikuormituksen puolella, mutta kun niistä kun tokeni, niin kehittyikin. Välillä meni ehkä kuppi liikaakin nurin, mutta se kuuluu urheiluun että keikutaan veitsen terällä – mikä on sopivasti ja mikä liikaa.

Oliko Magnarilla mielestäsi jotain näkemyksellistä annettavaa henkilökohtaiseen harjoitteluun?

– Kävimme asioista jotain keskusteluja, mutta kyllä suurin vastuu kotiharjoittelusta oli omalla henkilökohtaisella valmentajalla. Roolitus oli silloin samanlainen kuin nykyäänkin. Omilla valmentajilla on iso vastuu leirien ulkopuolisesta harjoittelusta. Ehkä keskusteluyhteys maajoukkuevalmentajine ja henkilökohtaisten valmentajien välillä on parantunut noista vuosista.

Tuohon aikaan maajoukkueessa Lehtosen mittatikkuna olivat Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi ja Ville Nousiainen.

– Tuossa vaiheessa vanhempi sukupolvi oli jäänyt pois ja tuo kolmikko Tero Similällä lisättynä oli uutta sukupolvea.

Nuoresta asti Ilkka Jarvan valmennuksessa ollut Lehtonen vaihtoi valmentajaa vuonna 2015, kun kuvioihin tuli mukaan Teemu Pasanen. Samaan aikaan maajoukkuevalmennuksessa tapahtui muutos Reijo Jylhän astuessa vastuuseen.

Mitä muutoksia maajoukkuevalmennuksessa tapahtui Dalenin aikaan verrattuna?

– Suurin asia, joka meni Reijon aikana eteenpäin, oli KiHun hyödyntäminen ja tukipalvelut. Reijo rakensi siihen systeemiä ja porukkaa, joka oli Magnarin aikana vähän kadonnut.

Maajoukkuetoimintaan tuli mukaan entistä vahvemmin fysioterapeutti-, lääkäri-, testaus- ja muut asiantuntijapalvelut.

– Reijo aloitti työn, joka on edelleen mennyt eteenpäin. Se oli kokonaisuutena hyvä parannus aiempaan, luonnehtii Lehtonen.

Henkilökohtainen harjoittelu

Lari Lehtonen oli uransa parhaassa kunnossa Lahden MM-hiihdoissa. Kuva: NordicFocus

Mitä muutoksia tapahtui omassa harjoittelussa, kun Ilkka Jarva vaihtui Teemu Pasaseen?

– Tehoharjoittelu muuttui jonkin verran. Lisäksi tehtiin pitempiaikainen suunnitelma harjoittelulle, jota muutettiin tarpeen mukaan. Ilkalla asiat olivat enemmän pään sisässä ja mentiin viikko kerrallaan eteenpäin. Huomioitava on myös, että Teemu asui Etelä-Suomessa ja Ilkka Kainuussa, joten valmentaja pystyi olemaan aiempaa enemmän paikalla näkemässä harjoituksia ja pystyttiin tekemään paremmin myös testausta. Teemu pääsi näkemään harjoitteluani myös maajoukkueen mukana.

Mainitsit tehoharjoittelun muuttumisen. Voitko kertoa tarkemmin siitä?

– Ei ollut kyse mistään radikaaleista muutoksista. Ilkalla ja Teemulla oli alussa hyvä keskusteluyhteys siitä mitä on tehty aiemmin. Ehkä mukaan tuli aiempaa enemmän kovavauhtisia intervalleja sekä määräintervalliharjoituksia.

Lehtonen korostaa, että valmentajanvaihdos tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä ja sekä Lehtonen itse että valmentaja Jarva kokivat, että harjoittelussa on urauduttu ja tarvitaan muutoksia.

– Harjoitteluun tuli Teemu myötä vähän uutta ärsykettä. Hänellä oli vähän erilainen lähestymistapa harjoitteluun ja sen rytmittämiseen. Ehkä myös voimaharjoitteluun tuli vähän uutta otetta.
– Hiihto on vaikea laji, kun pitää olla samaan aikaan kestävä, nopea ja voimakas. Niitä on vaikea kaikkia yrittää kehittää ja rytmittää sopivasti samanaikaisesti.

Lehtonen näkee, että ensimmäinen vuosi Pasasen valmennuksessa oli vähän tutustumista, mutta toinen ja kolmas vuosi olivat Lehtosen uran parhaita. Lahden MM-hiihdoissa 2017 tuli myös uran paras tulos, kun skiathlonista irtosi yhdeksäs sija.

Mitä sanoisit vuosikymmenen maajoukkuekokemuksella nuorille hiihtäjille, mikä on oleellisinta harjoittelussa?

– Kokonaisuuden ja elämän hallinta. Pitää ymmärtää kokonaiskuormitus. Ihminen pystyy treenaamaan paljon ja tekemään asioita sen ulkopuolellakin niin kauan kuin vuorokaudessa tunteja riittää, mutta pitää saada kontrolliin se, kuinka paljon oikeasti sietää. Toki joskus pitää olla rohkea ja sietää vähän väsymystäkin.

Lehtonen korostaa, että hänenkin aikanaan hiihto on muuttunut. Kisat ovat lyhyempiä ja suorituskykyisyyttä pitää löytyä.

– Maailman parhaat alkavat olla aikamoisia koneita. Vauhti on todella kovaa ja sitä pidetään pitkään yllä. Uran alkuaikoina yhteislähdöissä lähdettiin maltillisemmin liikkeelle, mutta nyt lähdetään heti paukusta kovaa.

Tekisitkö tällä kokemuksella ja jälkiviisaana harjoittelussa jotain toisin?

– Varmasti olisi jotain pieniä juttuja ja kuormitukseen liittyviä asioita, jotka tekisin toisin, mutta se on vähän turhaa jossittelua. Kokoa ajan pyrittiin toimimaan parhaan osaamisen ja tietämyksen valossa.

Talous

Kerroit, että olit alkuvuosina mukana maajoukkueessa omalla kustannuksellasi. Olisiko sinulla antaa vinkkejä nuorille taloudellisten edellytysten luomiseen?

– Pitää olla luova ja muistaa, että yhteistyökumppaneita haettaessa pitää pystytä tarjoamaan jotain, mikä hyödyttää myös toista osapuolta
– Kun yhteistyökumppani löytyy, pitää olla itse aktiivinen asian suhteen ja hoitaa kumppanuutta.

Lehtonen sanoo myös, että olisi loistavaa jos yhteistyökumppanuudelle löytyisi mittari, jolla sen tuloksellisuutta voidaan mitata.

Koetko, että yhteistyökumppanuuksien saaminen olisi vaikeutunut tai helpottunut kymmenen vuoden aikana?

– Totta kai homma helpottuu, jos tulee tutuksi urheilumaailmassa ja vielä menestyy. Vaikein hetki on varmasti silloin, kun ei ole vielä oikein menestystä eikä näkyvyyttä. Sen ovat varmasti käyneet läpi kaikki maajoukkuehiihtäjät. Siinä tilanteessa pitää olla luova ja etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka voivat auttaa.
– Pitää vaan olla rohkea, aktiivinen ja ottaa yrityksiin yhteyttä.

Lehtonen näkee, että mykyinen sosiaalisen median aikakausia on avannut uusia mahdollisuuksia yhteistyökumppanuuksille ja yrityksissä arvostetaan vaikuttajamarkkinointia, jota seuratut urheilijat pystyvät tarjoamaan.

Ei kadu mitään

Lehtonen aloitti toukokuun alussa uuden työuran Hollolan Urheilijat -46 ry:n toiminnanjohtajana. Urheilijan uraa hän ei kadu. Päinvastoin.

– En kadu mitään. Kyllä suosittelen kaikkia, joilla mahdollisuus on, ottamaan urheilukortin ja koittamaan olemaan mahdollisimman hyvä. Se antaa enemmän kuin ottaa, päättää Lehtonen.

-Petri Ikävalko