Lapsuus Afrikassa: Mo Farah alkoi juosta vasta Englannnissa

Mo Farah, kaksinkertainen olympiavoittaja Lontoon juoksuradoilta, asui Afrikassa vain elämänsä ensimmäiset kahdeksan vuotta, mutta tuo aika ja afrikkalaiset juuret ovat merkittävä osa hänen identiteettiään ja vaikutustaan.

Mo Farah, kaksinkertainen olympiavoittaja Lontoon juoksuradoilta, asui Afrikassa vain elämänsä ensimmäiset kahdeksan vuotta, mutta tuo aika ja afrikkalaiset juuret ovat merkittävä osa hänen identiteettiään ja vaikutustaan.

Mo Farah ei kasvanut Somaliassa, eikä tullut Eurooppaan paetakseen pommeja. Mo Farah ja kaksoisveli Hassan syntyivät Somalian pääkaupungissa Mogadishussa 23.3.1983. Siellä he eivät kuitenkaan ehtineet kauaa kasvaa, kun perhe muutti sisällissodan levottomuuksia pakoon pohjoiseen alueelle, joka nykyään kuuluu Somalimaahan.

Somalimaa haki itsenäisyyttä vuonna 1991, mutta sitä ei ole kansainvälisesti tunnustettu erilliseksi osaksi Somaliasta. Maalla on kuitenkin oma valuutta ja oma lippu. Mo Farah ei kerro elämäkertakirjassaan aivan ensimmäisitä vuosistaan, mutta pakolaisina he joutuivat aluksi elämään teltassa pakolaisleirillä, ennen kuin elämä asettui taas raiteilleen.

Farahin perheeseen syntyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kaksoset Mo ja Hassan olivat keskeltä. Perhe oli hyväosainen: Mo Farahin isä työskenteli liikemiehenä Englannissa ja isoisä pankissa. Isäänsä he eivät lapsuusvuosina paljon nähneet, vaan tärkeimmät aikuiset olivat äiti ja isoäiti.

Somalimaassa Farahit asuivat länsiosassa lähellä Etiopian ja Djiboutin rajaa. Naapurimaa Djibouti ja sen samanniminen pääkaupunki olivat houkutteleva, hieman helpompaa elämää ja vaurautta tarjoava vaihtoehto. Farahin isoäiti muutti sinne ensin, pian Mo seurasi perässä äitinsä ja veljiensä kanssa.
Djiboutissa hän aloitti koulun, joka ei ottanut sujuakseen. Farah on kertonut kärsivänsä lukihäiriöstä. Mutta paljon tärkeitä elämänoppeja tarttui mukaan lapsuuden vuosista Djiboutissa:

– Elämä Djiboutissa ei ollut helppoa, mutta ei erityisen vaikeaakaan. Koimme samoja ylä- ja alamäkiä kuin kuka tahansa. Meillä ei ehkä ollut kaikkia samoja asioita kuin muiden maiden lapsilla, mutta se ei ollut iso juttu. Jollain tapaa se oli etukin. Djiboutissa kaikkien on tehtävä kovasti töitä saadakseen tarvitsemansa ja haluamansa. Kenellekään ei annettu mitään tarjottimella eteen, mutta ihmiset eivät istuneet valittamassa siitä. Käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Opimme kunnioittamaan niitä asioita, mitä meillä oli. Opimme, että elämässä ei pääse mihinkään ilman kovaa työntekoa. Djibouti teki minusta vahvan.

Vaikeampi tilanne oli muutto Englantiin 8-vuotiaana. Alunperin tarkoitus oli mennä Alankomaihin Amsterdamiin, missä asui Farahin täti, mutta lopulta Mo ja kaksi nuorempaa veljeä asettuivatkin Lontooseen, missä heidän isänsä asui. Farah ei puhunut sanaakaan englantia, eikä hänellä ollut yhtään ystävää, kun hän aloitti koulun Länsi-Lontoossa.

Djiboutissa jalkapalloa ja hyötyliikuntavetoja

Farah alkoi juosta englantilaisessa koulussa, ei Afrikassa. Djiboutissa pojat pelasivat kadulla jalkapalloa niin paljon kuin ehtivät ja jaksoivat. Aamupäivät kuluivat koulussa ja iltapäivisin oli suurimman osan vuodesta niin kuuma, ettei urheileminen ollut mahdollista.

Djiboutin kaduilla Farah otti ensimmäiset juoksuvetonsa. Joskus vilkkaat kaksoset saivat spurtata kauas kepposten ja vahinkojen seurauksia paetakseen. Mo Farah kertoo olleensa koukussa televisiosta tulleeseen animaatiosarjaan Estebaniin. Jokainen jakso oli nähtävä, mutta se ei ollut helppoa, koska televisioita oli vain satunnaisissa perheissä. Lisäksi kesken jakson saattoi tulla sähkökatko. Silloin oli spurtattava monta korttelia jonkun toisen tutun television ääreen, jottei Estebanin seikkailu jäisi näkemättä.

Ja nyt päivän viihteellinen osio: katso tästä, millainen piirretty innosti Farahin juoksuvetoihin.

Jwvr6Lwhzyg

Monet afrikkalaiset nuoret juoksevat ja unelmoivat menestyksestä, koska se on tie ulos köyhyydestä. Mo Farah ei asunut Afrikassa kuin kahdeksan ensimmäistä vuottaan, eikä Djiboutissa toisaalta ollut esikuvia tarjoavaa juoksuperinnettäkään. Nuo kahdeksan vuotta olivat kuitenkin henkisen perinnön kannalta tärkeät. Farahista on sen sijaan tullut esikuva monille somalialaisille urheilijoille.

Farah yhdistää somaleita

Somalimaan asukkaille ja somaleille Farahin tausta ja Afrikassa viettämät vuodet ovat tärkeitä. Poliittisten konfliktien rikkomassa Somaliassa Mo Farah on supersankari.

Omilla kommenteillaan Farah on kasvattanut yhteenkuuluvuuden tunnetta kiittämällä kaikkia Somaliassa asuvia ihmisiä kannustuksesta ja tuesta. Jokaisen voittonsa jälkeen Farah suorittaa maalissa kiitosrukouksen Allahille, mikä varmasti vahvistaa somalien sympatioita juoksijaa kohtaan. Heille Farah ilmentää sitä, miten länsimaiseen elämäntapaan pystyy liittämään uskonnon, afrikkalaisen perinteen ja arvot.

Somalimaan entinen ulkoministeri Edna Adan Ismail on halunnut tehdä selväksi Farahin taustan somalimaalaisena:

– Mo Farah on saattanut syntyä Mogadishussa, kuten monet somalimaalaiset, jotka sattuivat olemaan siellä työssä tai asuivat kaupungissa silloin kun Somalimaa ja Somalia olivat vielä yhtenäinen alue, mutta hän ei ole Somaliasta. Hän on Somalimaasta. Hän kuuluu Isaaqin klaaniin ja Jibril Akoborin alaklaaniin, jotka eivät ole Somalian kansalaisia.

Monilla Mo-faneille politiikka ei ole tärkeää. Kun televisiosta tulee urheilua, hän yhdistää hetkeksi kaikki somalialaiset yhdeksi joukoksi. Myös muualla kuin Somaliassa elävien somalien keskuudessa Farah on suosittu henkilö. Heille Farah pysyy somalina, vaikka edustaa Iso-Britanniaa.

Vanhin veli Faisal Farah ei halunnut lähteä Eurooppaan äidin ja nuorempien sisarusten mukana 1990-luvun alussa. Hän jäi Afrikkaan ja äiti Amran taas palasi myöhemmin kotiseudulleen. Kun Mo Farah juoksi Lontoon olympialaisissa, veli ja äiti kävelivät mailikaupalla päästäkseen television ääreen katsomaan juoksua. Faisalin kommentti Mon juoksusta kertoo paljon afrikkalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunteesta ja vahvoista perhesuhteista. Hän ei ole kateellinen veljensä elämästä ja menestyksestä.

– Kun katson juoksua, se on kuin olisin itse juoksemassa, joten en voi olla kateellinen hänelle.

Mo Farah vierailee Somalimaassa perheensä luona noin kerran vuodessa. Hän on rakennuttanut perheelleen kaksi uutta taloa ja osallistunut paikallisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin.

– Outi Hytönen

Lähteet

Mo Farah: Twin Ambitions (2013)

http://www.bbc.com/news/world-africa-19256643

http://www.theguardian.com/sport/2012/aug/10/mo-farah-mother-somaliland

Show sharing buttons

Tilaa uutiskirjeemme

Luetuimmat

    Lisää artikkeleita

    • Sprintit hiihdettiin eilen Lake Placidissa – suomalaisilla ei asiaa finaaleihin

      Lake Placidin maastohiihdon maailmancupin päätösviikonloppu jatkui eilen sprinttikisoilla. Suomalaisilla ei ollut aisaa kärkeen, mutta pitkän ja kunniakkaan uransa lopettava Federico Pellegrino (kuvassa) kruunasi päätöskautensa voitolla. Naisten puolella Ruotsi dominoi jälleen.
      kirjoittaja Maastohiihto.com
      22.03.2026
    • Birken-voittajat jälleen ykkösiä Marcialonga Bodøssä – Kati Roivas kauden parhaaseen tulokseen

      kirjoittaja Teemu Virtanen
      21.03.2026
    • Eric Perrot varmisti maailmancupin ykkössijan – suomalaisilla vaisu kisa

      kirjoittaja Maastohiihto.com
      21.03.2026
    • Lake Placidissa hiihdettiin eilen perinteisen kympin kisat

      kirjoittaja Maastohiihto.com
      21.03.2026
    • Team Edux lähtee pienellä iskukykyisellä kokoonpanolla huomiseen Pro Tour-kisaan

      kirjoittaja Teemu Virtanen
      20.03.2026