Kalle Lassila ja Lasse Paakkonen ovat viihtyneet sveitsiläis-virolais-suomalaisessa harjoitustiimissä, jota on luotsannut Suomen sprinttihiihtäjien konsulttina taannoin toiminut Christoph Schmid. Harjoituksellisesti leirit ovat olleet antoisia, niin keskustelujen kuin tekemisenkin osalta. Kaksikko valotti hieman tiimin toimintaa ja ajattelua Kestävyysurheilu.fi:lle.

Lassila kertoo kiehtovien keskustelujen käsittelevän esimerkiksi eri maiden harjoituksellisia eroja, kuinka eri tavalla samoihin maaleihin voidaan päästä.

– Alkuverryttelyt ja avaavat vedot on Suomessa yleensä totuttu tekemään pitkään, hartaasti ja huolella. Välttämättä kaikilla tyypeillä niitä ei tarvita ollenkaan ja silti pystyy suoriutumaan, harjoitustaustasta riippuen, Lassila kertoo pienen asian.

– Tulokulmia menestykseen on erilaisia. Suomessa ihannoidaan työntekoa ja fysiikkaa, Suomessa ollaankin tosi kovia tekemään työtä. Siinä emme jää jälkeen, Paakkonen sanoo.

– Oleellista on olla fiksu. Jos huomataan, että jollain työnteko ei tuo tulosta, voi miettiä, voisiko jotenkin olla nokkelampi, Lassila täydentää.

Kaksikko tarkoittaa sitä, että jos peruskestävyysominaisuudet eivät ole perinteisen menestyskaavan mukaiset, voi nopeus- ja tekniikkaominaisuuksiin ja sitä kautta taloudellisuuteen nojaaminen tuoda paljon hyvää.

– Jos ei ole konetta, pitää vaan päästä helpommalla. Keskieurooppalaiset ovat teknisissä asioissa vapaalla aika kovia, kaksikko sanoo.

Lassila sanoo Schmidin yleisurheilutaustan näkyvän tehoharjoitusten laatuvaatimuksissa.

– Tehoja teemme niin, että niiden on oltava laadukkaita. Olemme tehneet intervalliluontoisia vk-harjoituksia, jotka ovat olleet myös tekniikkaharjoituksia. Olemme tehneet myös lyhyempiä intervalleja.

Kisaharjoituksen monet toteutusvaihtoehdot

Tyypillistä on ollut, että kaikki tehoharjoitukset ovat olleet intervallityyppisiä. Olemme pitäneet lyhyitäkin palautuksia toimintakyvyn säilyttämiseksi.

– Tyypillinen tehoharjoitus on esimerkiksi ollut kisaharjoitus, jossa on tehty aika-ajo ja erät. Erona Suomeen on ollut yksilöllisyyden huomioiden: aika-ajon on voinut vetää kuulostellen, samoin erissä on voinut hiihtää vaikka naisten kanssa. On ollut kisa, jonka sisällä on voinut toteuttaa oman harjoituksensa, Paakkonen ja Lassila kertovat.

Välillä on jo aika-ajossa tullut isojakin eroja, joka on sitten huomioitu erissä.

– Joku on saatettu päästää aikaisemmin ja muut ajavat takaa. Siksi se on kisaharjoitus. Urheilijat ovat harjoituskaudella monesti hyvin eri tilassa, tuo on hyvä tapa toteuttaa harjoitus niin, että kaikki saavat mahdollisimman paljon harjoituksesta irti, Paakkonen sanoo.

– Olemme kilpailleet ihan yhtä paljon kuin Suomessa, mutta se kilpailu ei ole perustunut siihen mihin talven kilpailu, että lähdemme kaikki samalta viivalta. Se on perustunut siihen, että saisimme kaikki mahdollisimman paljon irti juuri sinä päivänä. Tasoituslähdöillä tai vaikka niin, että joku skippaa yhden vedon ja lähtee taas seuraavaan mukaan, Lassila sanoo.

Kaksikko näyttää levolliselta ja rennolta kisakauden käynnistyttyä.

– Olimme niin pitkään sellaisessa tilassa, että kaikki mahdolliset pakot olivat päällä. Nyt olemme rakentaneet uudelta pohjalta. Toki näyttämisen halu on hirveä, mutta tekeminen on tuonut varmuutta. Ei tarvitse huutelemalla omaa itsetuntoa pönkittää.

-Heidi Lehikoinen