– Sama veriarvo paljon ja kovaa harjoittelevalla tai sohvaperunalla voi kertoa täysin eri muutoksesta elimistössä. Siksi verikoetuloksia on muistettava analysoida kokonaisuutta arvioiden, eikä vain viitearvoihin tuijottaen.

Näin kertoi laboratoriolääkäri Anneli Raave-Sepp. Hän esitteli Tallinnan yliopiston järjestämällä avoimella kuntoilijoille suunnatulla luennolla urheilun harrastajille suunnitellun verikoepaketin, joka sisältää kuntoliikkujan kannalta hyödyllisiä analyysejä.

Verikokeella voi tutkia monia suorituskykyyn vaikuttavia muuttujia. Jos omassa suorituskyvyssä tuntuu tapahtuneen selittämättömiä negatiivisia muutoksia, voi verikokeista löytyä apua asian selvittämisessä. Kenties kyse on jonkin aineen puutostilasta? Myös palautumisen tasoa voidaan arvioida tutkimalla tiettyjen entsyymien määrä veressä.

Liikkujalle suunnitellusta analyysikokonaisuudesta voidaan arvioida terveydentilaa, immuunisysteemin toimivuutta, palautumisen tasoa sekä moniin kehon toimintoihin vaikuttavia mineraali- ja vitamiinivarastoja, kuten raudan ja D-vitamiinin tasoa.

Seuraavassa Raave-Sepp kertoo, millaista tietoa verikokeet liikkujalle tarjoavat. Kokonaisuus on suunniteltu terveille liikkujille, jotka haluavat tietoa elimistönsä tilasta. Sairaana on syytä kääntyä lääkärin vastaanoton puoleen, mistä ohjataan tarvittaviin verikokeisiin.

Täydellinen verenkuva

Verenkuvassa mitataan hemoglobiini ja eri verisolutyyppien osuus veressä, sekä analysoidaan valkosolutyypit.

Urheilun kannalta mielenkiintoinen hemoblogiini kertoo veren hapenkuljetuskyvystä. Hemoglobiini on rautaa sisältävä proteiiniyhdiste, joka sitoo keuhkoissa happea ja kuljettaa sitä kudoksille. Anemiassa arvo on matala, samoin punasolujen osuus voi olla viitearvosta pienempi.

Hematokriitti kertoo verisolujen suhteellisen osuuden veren koko tilavuudesta. Verisolujen lisäksi veri koostuu plasmasta, jonka osuus pienenee elimistön kärsiessä nestehukasta. Valkosoluarvoista saadaan tietoa immuunisysteemin tilasta. Poikkeamat voivat viitata tulehdukseen tai oireista riippuen esimerkiksi hoitamattomaan allergiaan. Verenkuvassa määritellään myös veren hyytymiseen vaikuttavien verihiutaleiden osuus.

Ferritiini (S-Fer)

Ferritiiniarvo kertoo elimistön rautavarastojen tasosta. Raudanpuutteessa hemoglobiini laskee viimeisenä ja rautavarastojen huono arvo voi paljastaa raudanpuutteen jo aiemmin. Tulehdustilassa ferritiiniarvo nousee, eikä tällöin kerro suoraan rautavarastojen tilanteesta.

C-reaktiivinen proteiini (CRP)

CRP-arvo kertoo elimistön mahdollisesta tulehdustilasta.

Glukoosi eli verensokeri (fP-Gluc)

Glukoosi on elimistön tärkein energianlähde ja sen arvo kertoo aineenvaihdunnan toiminnasta. Korkeat arvot voivat viitata diabetekseen. Liian matala arvo taas voi kertoa ravinnon sisältävän liian vähän hiilihydraattia fyysiseen rasitukseen nähden.

Aspartaattiaminotransferaasi (S-ASAT)

Nimihirviö aspartaattiaminotransferaasin lukema veressä kertoo lihaskudoksen vaurioista. Soluvaurioiden tapahtuessa entsyymiä vapautuu vereen ja sen määrä kasvaa vaurion suuruuden mukaan.

Kreatiniini (S-Crea)

Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan lopputuote. Korkea kreatiniiniarvo kertoo suuresta lihasmassasta, kovasta fyysisestä kuormasta tai munuaishäiriöstä.

– Veriarvoja analysoidessa on tärkeää huomioida asiakas kokonaisuutena. Jos pelkän yhden arvon perusteella päättelee, voi korkeasta kreatiniiniarvosta päätellä asiakkaan kärsivän munuaishäiriöstä, mutta se voi olla väärä päätelmä, sillä yhtä hyvin arvo voi johtua lihaksikkuudesta, Raave-Sepp muistuttaa kokonaisuuden huomioon ottamisesta.

Kreatiinikinaasi (S-CK)

Kreatiinikinaasi on lihaksissa ja keskushermostossa toimiva entsyymi. Sen määrä veressä nousee huomattavasti kovan fyysisen rasituksen jälkeen ja palautuminen normaalille tasolle kertoo elimistön palautumisesta. Kohonneet arvot voivat kertoa liian suuresta harjoituskuormasta tai vammasta.

Urea (S-Urea)

Urea on proteiinien pilkkomisen lopputuote. Urea-arvosta voidaan saada tietoa elimistön kyvystä pilkkoa proteiineja. Poikkevat arvot voivat kertoa lihaksistoa voimakkaasti rasittaneesta tai vahingoittaneesta harjoittelusta tai munuaishäiriöstä. Yhdessä kreatiinikinaasiarvon kanssa urea kertoo elimistön palautumisen tehokkuudesta.

Kolestroli (fs-Chol)

Korkea kolestroli lisää merkittävästi riskiä sydän- ja verisuonisairauksiin. Kolesroliarvon avulla voidaan arvioida riskiä sairastua valtimonkovettumatautiin ja sydänlihastulehdukseen.

– Aktiivisesti liikkuvilla kolestroli on tavallisesti keskimääräistä parempi eli matalalla tasolla. Jos kokonaisarvo on korkea, on syytä tutkia LDL:n ja HDL:n eli ”hyvän” ja ”huonon” kolestrolin suhde, sanoo Raave-Sepp.

Kalsium (S-Ca)

Kalsium on tärkeä tuki- ja liikuntaelimistön kuntoon vaikuttava mineraali. Liian korkea arvo voi viitata luiden haurastumiseen, liian matala arvo taas saattaa kertoa D-vitamiinin puutteesta. Viitearvojen mukainen kalsiumarvo veressä on yksi merkki aineenvaihdunnan ja hormonisysteemin normaalista toiminnasta.

Magnesium (S-Mg)

Magnesiumin puutos aiheuttaa lihasheikkoutta ja kramppeja. Anneli Raave-Sepp kertoo, ettei ole pitkän laboratoriolääkärin uransa aikana kuitenkaan koskaan törmännyt magnesiumin puutteeseen viittaaviin testituloksiin.

D-vitamiini (S-Vit D (25-OH))

D-vitamiinitaso on suurella osalla pimeän pohjolan asukkaista liian matala. Se lisää riskiä moniin sairauksiin. Urheilun kannalta D-vitamiini vaikuttaa paitsi yleisterveyteen myös lihasten toimintaan auttamalla proteiinisynteesin tapahtumista. D-vitamiini vaikuttaa myös kalsiumin ja fosforin imeytymiseen, luiden ja hampaiden rakenteeseen, sydämen normaaliin toimintaan ja verenpaineen säilyttämiseen normaalitasolla, veren hyytymistekijöihin ja hermoston toimintaan…

– Jos D-vitamiinitaso on liian matala, lähdetään sitä korjaamaan aika isolla lisäannoksella. Kuukauden kuluttua on hyvä tehdä kontrollitesti, onko vitamiinilisä auttanut ja arvo korjaantunut, Raave-Sepp sanoo.

– Outi Hytönen