Sara Kuivisto on kahdeksassa vuodessa noussut 2.17-tason kasin juoksijasta 2.02-tasolle ja hätyyttelemään Tuuli Merikoski-Siliuksen SE-aikaa 2.00,59. Mutta millä tavalla niitä sekunteja karistetaan kasin kaltaisella matkalla?

Ari Suhosen ja Sara Kuiviston yhteistyö täyttää syksyllä kahdeksan vuotta. Se on ollut matka, joka on mennyt nopeasti ja tuonut kehitystä vuosittain. Kun yhteistyö alkoi, kehitystä haettiin 400 metrin tuloksen parantamisen kautta. Vuonna 2011 Kuiviston 400 metrin ennätys oli 60,79. 

– Kun aloitimme yhteistyön, teimme seuraavan vuoden ja viiden vuoden tavoitteen. Sovimme, että viidessä vuodessa 400 metrin ennätys pitää saada 55:een. Nyt se on 55,26, ja se on luonut edellytyksiä juosta kovaa 800 ja 1500. Siihen on nyt riittävä nopeusresurssi, Suhonen sanoo.

Kuivisto on parantanut ennätyksiään joka vuonna. Ilman muutamina vuosina olleita jalkavammoja kehitys olisi ollut hieman nopeampaakin. Suhonen arvioi, että 2.02-taso olisi tullut pari vuotta aiemmin ilman noita vastoinkäymisiä.

– Nyt alamme olla niissä ajoissa, ettei ole enää helppo parantaa, Suhonen sanoo.

Hän on nähnyt Kuiviston potentiaalin yhteistyön alusta lähtien. Viime vuosina hän on alkanut uskoa, ettei nyt saavutettu tasokaan ole vielä se raja, mihin Kuivisto pystyy. Suhonen uskoo Kuiviston pystyvän parantamaan ennätyksiään sekä 800 että 1500 metrillä. Mutta mistä se parannus tällä tasolla tulee?

– Pitää päästä koviin kansainvälisiin kisoihin, ja saada niistä rutiinia. Luulen, että harjoituksellisesti aletaan olla sillä tasolla, ettei määrien ja tehojen lisäystä enää voi kauheasti tehdä. Kehitys tulee rutiinin ja kokemuksen kautta.

Suhosella on 800 metrin SE-miehenä vahva näkemys matkan vaatimuksista ja menestysedellytyksistä. Hän sanoo Kuiviston olevan vielä melko kokematon kasin juoksija. Vertailuna hän sanoo itse juosseensa samanikäisenä sata kertaa alle 1.50. Se toi rutiinia ja kokemusta kovista kilpailuista, mitä Kuivistokin kerryttää koko ajan.

– Nämä matkat tarvitsevat tosi kovaa itseluottamusta. Pitää oppia juoksemaan optimaalisesti. Jos juoksee liian kovaa, kostautuu lopussa. Jos juoksee alun liian hiljaa, ei ehdi enää lopussa, Suhonen pelkistää.

Vaikkapa 400 metrillä vauhdinjaon oppiminen on helpompaa ja omaan maksimiin pääseminen yleisempää kuin kasilla, sillä ratakierroksella urheilija juoksee omalla radallaan ja muuttujia on vähemmän. Kasilla muutkin juoksijat hakevat optimaalisinta suoritusta ja parasta paikkaa, kontaktiakin tulee.

– Se on minun mielestäni kasin haaste, että alkaa tulla nopeuspuolelta juoksijoita. Enemmän on mennyt tuohon, että vedetään urku auki eka kierros ja sitten hyytyy, Kuivisto sanoo.

Suhonen sanoo, että 400 metrin kautta tulevat juoksijat ”hyytyvät joka tapauksessa”, kun taas maileri pystyy juoksemaan kasin tasaisemmin.

– Se johtuu siitä, että mailerilla on parempi kestävyys. Pitää vaan saada kokemuksia ja onnistumisia, Suhonen sanoo.

Niin, niitä onnistumisia. Kun Kuivistolta kysyy toistaiseksi onnistuneinta kasia, hän ei osaa sanoa yhtään. Ei edes viime kesän ennätysjuoksuaan 2.02,14, sillä siinä hän ei kokenut olevansa edes hengästynyt maalissa.

– 1500 metrillä on ollut kaksi, jossa sinä päivänä on ollut kaikki onnistunut. Toinen oli silloisen ennätykseni 4.12 tuonut kisa Turussa ja toinen viime kesänä 4.08. Periaatteessa tykkään enemmän kasista, mutta tonnivitoselta on enemmän kokemuksia, että on loksahtanut useammin, Kuivisto sanoo.

Suhonen ymmärtää tunnetta. Kun hän itse juoksi SE:n 1.44,10, oli se hänen urallaan ainoa kerta, kun kaikki loksahti samana päivänä kohdilleen. Kuivisto odottaa vielä päivää, kun muuttujalistassa kaikki ovat kohdillaan: on tyyni ilma, lämmintä, sopiva vauhdinjako ja juoksijalla itsellään kaikin puolin hyvä päivä. Kun sellainen osuu kohdalle, ennätyksestä voi lähteä sekunti tai 1,5 sekuntiakin pois.

– 95 prosenttia kasin juoksijoista ei juokse ikinä sitä unelmajuoksua: tuulee, sataa vettä, jänis juoksee liikaa kovaa tai liian hiljaa ja niin edelleen. Ei niitä tule monta.

-Heidi Lehikoinen