Urheilijan arki. Miksi siitä ei keskustella valmennuksessa? No, sentään kokonaisvaltaisessa valmentautumisessa siitä puhutaan, ainakin vähän. Työläisen arki. Onko arki vain välttämätön paha, raskasta aikaa, työläs hoitaa ja… juhlan vastakohta? Ymmärrettävää, arkihan on vain arkea, tylsää, rutiineja, toistoja ja… elämää!

Urheilija on työläinen, jonka arki voi näyttää juhlan vastakohdalta ja raskaalta puurtamiselta. Sehän on toistoja täynnä, tunteja salilla ja kilometrejä teillä, laduilla, poluilla tai metsässä. Urheilijan työ on vaativaa ja raskasta, mutta myös antoisaa ja nautinnollista. Kaikkien työläisten työ voi olla kiitollista. Onko kaikki vain kiinni asenteesta työtä kohtaan?

Kyllä ja ei. Asenne ratkaisee ja rohkea heittäytyminen hetkeen on urheilijan oma valinta. Jos valinta ei olekaan oma, vaan urheilija on elämänvirtansa mukana ajautunut urheilijaksi, lahjakkuutena lajiin, jota ei rakasta. Asenne voi helpottaa, mutta tuskin poistaa työläisen tuskan.

Urheilijan arki on ennen kaikkea elämää nykyhetkessä, valintoja joko tavoitteen puolesta tai vastaan – ei välttämättä mustavalkoisesti, mutta värikkäästi kuitenkin. Valinnat vaikuttavat urheilijan kehitykseen ja mahdollisuuteen saavuttaa tavoite, joko tietoisesti tai urheilijan itse valintojensa seurauksia tiedostamatta.

Valmentajan tuki, neuvot, ohjeet, vinkit ja läsnäolo urheilijan arjessa on merkityksellistä. Lopulta aina urheilija itse tekee valintansa – 24/7 – joko tietoisesti ymmärtäen valintansa seuraukset yksin tai valmentajan avustamana tai kokonaan tiedostamattaan valintansa seurauksia.

Selvemmät valinnat, joiden seuraukset ovat heti nähtävissä, on nopeasti opittavissa. Tällaisia valintoja ovat muun muassa kova harjoitus valmiiksi väsyneenä, nukkumaan meno vasta pikkutunneilla, alkoholin runsas käyttäminen, koko päivän oleminen syömättä, hyvin niukka nesteen nauttiminen, pitkään istuminen paikallaan ja niin edelleen. Vaikka selvien valintojen seuraukset urheilija kokee heti seuraavana päivänä nahoissaan, moni urheilija uskottelee, ettei näilläkään valinnoilla ole pidempiaikaisia vaikutuksia. Joskus siltä näyttääkin monen tekijän vaikuttaessa urheilijan terveyteen, hyvinvointiin ja suorituskykyyn, mutta valinnoilla on aina seurauksensa.

Pienemmät valinnat, joiden seuraukset eivät ole heti nähtävissä, on hitaasti opittavissa. Toisin sanoen urheilija saattaa toistaa jopa koko uransa joitain itselle huonoja valintoja, eikä kykene näkemään syy-seuraus -yhteyttä. On helpompi heittäytyä uskomaan sattumaan – heikko suoritus h-hetkellä, terveyden pettäminen ennen arvokisoja, yllättävä rasitusvamma tai äkillinen loukkaantuminen. Kaikki on vain sattumaa.

Kaikella on seurauksensa. Kaikki valinnat, isommat tai pienemmät, joita urheilija tekee arjessaan, vaikuttavat jollain tavalla urheilijan kehittymiseen ja mahdollisuuteen saavuttaa unelmansa askel kerrallaan realistisin tavoittein.

Uskon ja olen nähnyt, että yhä useampi suomalainen urheilija elää urheilijan arkea – 24/7 – sillä ymmärryksellä, että kaikilla valinnoilla on seurauksensa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Silti tuntuu, että liian usein halutaan kuitenkin heittäytyä virran vietäväksi, sattuman varaa. Jos sattuma toisi onnen kantamoisen tällä kertaa.

Onko sattumaa olemassakaan? Jos todella myöntää itselle aidon rehellisesti, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei voi enää uskoa sattumaan. Kaikki tapahtumat ovat lopulta jossain määrin urheilijan omien valintojen seurausta. Rikkaus piilee siinä, että jokainen urheilija ponnistaa eri lähtökohdista, erilaisin geenein, kasvatuksellisin taustoin ja monenkirjavista kasvuympäristöistä. Kaikille on kuitenkin yhteistä se, että nykyhetkessä tehdyt valinnat ratkaisevat tulevaisuuden. Siksi urheilijan kannattaa elää tietoisesti nykyhetkessä, eikä tehdä valintoja menneisyyden tunteissa piilevien pelkojen painostamana. Ei aina niin helppoa, mutta totta se on.

On toki asioita ja tapahtumia, joihin urheilija ei voi suoraan vaikuttaa. Ne saattavat koskettaa urheilijan arkea silti merkittävästi ja vaikuttaa häneen riippumatta omista valinnoista. Silloin ratkaisee urheilijan asenne. Vain positiivisella asenteella elämäänsä ja tavoitteisiinsa urheilija tekee unelmistaan totta, ajan kanssa. Ja jos unelmista ei tule totta, urheilija on ainakin elänyt täysillä.

Mitä ovat ne pienet, mutta kuitenkin pitkässä juoksussa merkittävät valinnat? Ne on valintoja, joilla urheilija joko pitää huolta hyvinvoinnistaan tai vähitellen polttaa kynttiläänsä eli kehoaan molemmista päistä. Usein myös mieli järkkyy siinä. Kun urheilija tietää, että limonadi ei ole hyväksi, miksi hän silti juo jälleen kerran litran kokista? Hyvä kysymys. Vastaus löytyy vain urheilijan katsoessa peiliin ja kysyen itseltään, miksi?

Tiedon yhdistäminen omakohtaisiin kokemuksiin on vahvin oppimisprosessi, mutta oppia ei aina tarvitse kantapään kautta. Kokeneempia saa ja kannattaa kuunnella.

Olen kuullut monen urheilijan sanovan, että tietoinen eläminen 24/7 on raskasta ja tylsää. Silloinhan menettää elämän ilon ja nautinnon. Jos urheilija on kasvanut siihen, että juhla on iloista nautintoa ja arki tylsää puurtamista, näin voi olla. Jos puolestaan urheilija oppii ymmärtämään, että elämä, kuten myös huippusuoritusten tekeminen oikeaan aikaan, tapahtuu juuri nyt – ei huomenna eikä eilen, ei tuntia aikaisemmin eikä myöhemmin – urheilija oppii nauttimaan ja iloitsemaan itselle oikeiden valintojen tekemisestä tässä hetkessä.

Tietoisesti tehdytkin oikealta tuntuvat valinnat sisältävät meille elämän yllätyksellisyyden. Elämän suola, kuten myös täysillä 24/7 elävän urheilijan elämän suola, on epätäydellisyydessämme. Voimme olla matkalla sekä urheilijoina että ihmisinä kohti täydellisyyttä, mutta minä ainakin olen sen oppinut, että mitä lähemmäksi kuvittelen pääseväni täydellisyyttä, sitä kaukaisemmalta se tuntuu. Juuri kun kaikki näyttää kirkkaan selkeältä, elämä yllättää. Siksi tietoinen valintojen tekeminen on niin täyteläistä elämää.

Elämä on yllätyksiä täynnä ja usein myös huippusuoritus h-hetkellä yllättää tekijänsä, urheilijan, joka elää rohkeasti ja täysillä arkeaan, iloiten ja nauttien jokaisesta hetkestä. Ilo on läsnä myös surun hetkellä, jos vain urheilija haluaa sen nähdä.

– Jani Lakanen