Sandra Eriksson vaikuttaa uuden harjoituskauden alussa innokkaalta ja yhtä päämäärätietoiselta kuin aina ennenkin.

Uuden valmentajan Oscar Gidewallin kanssa tehdyt suunnitelmat tähtäävät Rio de Janeiron olympialaisiin ja Erikssonin suureen haaveeseen yhdeksän minuutin haamurajasta.

Eriksson kertoi Kestävyysurheilu+:lle ajatuksiaan tulevasta.

Mikä on syyskuussa ärtyneen kantapään tilanne? Oletko jo aloittanut harjoituskauden?

Kantapää ei ole vielä 100 % kunnossa, mutta juoksen vähän melkein joka päivä ja teen paljon korvaavaa harjoittelua, joten olen päässyt nyt jo hyvään vauhtiin uudella harjoituskaudella.

Piditkö jonkunlaisen loman kisakauden jälkeen? Teitkö jotain, mitä et ehdi tehdä harjoitus- tai kisakaudella?

En pitänyt lomaa enkä tehnyt mitään erikoista kauden jälkeen. Aloitin harjoittelun heti, sillä kisakauteni oli lyhyt ja en ollut erityisen väsynyt. Mutta otin tietysti ensimmäiset viikot vähän rennommin. Muuten olen ollut yhteydessä ystäviin, joita tapaan tosi harvoin ja yrittänyt tehdä joitain pieniä asioita, joita en aina ehdi, kun harjoittelu on täydessä vauhdissa.

Kirjoitit Twitterissä, että seuraavasta harjoituskaudesta tulee paras ikinä. Miten aiot onnistua siinä?

Edellinen harjoituskausi oli hyvä, mutta oli myös hankaluuksia, joten opin valtavan paljon itsestäni ja siitä miten toimin. Nyt tiedämme, miten rakentaa esteharjoittelu niin että se menee niin hyvin kuin haluan ja tiedän, miten paljon tuloksia voimaharjoittelu on antanut. Uusia asioita on kokeiltava tietääkseen mikä toimii parhaiten ja sen teimme viime vuonna. Nyt pääsen hyödyntämään kaikkea oppimaani.

Mitä asioita aiot tai voit tehdä paremmin kuin ennen?

Kuten edellisessä mainitsen, estetekniikka on tärkein työstökohde. Olen harjoitellut monta vuotta kuin juoksija. Nyt alan harjoitella enemmän kuin estejuoksija. Se on siis suurin ”parannus” harjoittelussa.

Kerroit jokin aika sitten, että valmennussuhde Guy Storbackan kanssa päättyy ja yhteistyö Oscar Gidewallin kanssa syvenee. Kuka on Oscar Gidewall? Kertoisitko vähän hänestä, hän on melko tuntematon nimi suomalaisille urheilun ystäville.

Oscar tunnetaan Ruotsissa parhaiten Michel Torneuksen valmentajana. [Torneus on pituushyppääjä, joka saavutti EM-pronssia Helsingissä 2012.] Oscar on valmentanut Michelia kauemmin kuin Guy minua. Nuorena Oscar kilpaili yleisurheilussa juosten pääasiassa keskimatkoja ja esteitä. Sitten hän alkoi valmentaa Michelia tosi aikaisin ja on ehtinyt käydä monia valmentajakoulutuksia. Hän on valmentanut kaikkien mahdollisten lajien yleisurheilijoita (mm. pituushyppy, kolmiloikka, korkeushyppy, 800 m, maraton, kuulantyöntö, moniottelu…), joten hänellä on monipuoliset taidot ja valtavasti kokemusta. Juuri nyt hänen ryhmäänsä kuuluu seitsemän hyppääjä ja minä. Valmentajana hän on perfektionisti, mikä sopii minulle uskomattoman hyvin, sillä olen itse samanlainen. Hän on tosi hyvä tsemppaamaan silloin kun tarvitaan, mutta osaa myös rauhoitella, kun innostumme liikaa. Hän on hyvin tarkka siitä, että voimme hyvin eikä vain että menestymme.

Muuttuuko harjoittelussasi jotain uuden valmentajan myötä? Mikä on suurin ero valmentajiesi Oscar Gidewallin ja Guy Storbackan välillä?

Valmentajanvaihdos ei tuo kovin suuria muutoksia. Oscarhan on ollut apuna jo talvesta 2014, joten hän tietää, miten harjoittelin ja hän on pitänyt Guy ohjelmaa tosi hyvänä. En halua verrata heitä sen enempää. Kuten kaikilla ihmisillä, on heilläkin molemmilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Molempien kanssa on sujunut tosi hyvin ja siitä olen iloinen ja kiitollinen!

Oletteko jo suunnitellet talvea? Miltä näyttää suunnitelma kohti Rion olympialaisia?

Olemme käyneet läpi ja suunnitelleet tulevaa harjoitusvuotta. Käyn joitain lyhyitä ulkomaanleirejä, mutta muuten viihdyn kuten ennenkin oikein hyvin kotona Pohjolassa. Keskitymme tietysti Rioon, mutta tietysti juoksen myös EM-kisoissa ja mahdollisesti myös halli-MM:ssä, kunnosta riippuen.

Olet kirjoittanut, ettet aio lopettaa ennen kuin juokset alle 9 minuutin. Vain yksi nainen maailmassa on pystynyt siihen. Uskotko olevasi seuraava? Milloin se tapahtuu?

Estejuoksun taso ei ole mitenkään käsittämättömän korkea ja vaikka isossa joukossa taso laajenee, ovat kärkitulokset pysyneet koko ajan samalla tasolla. Minusta on vähän kummallista, etteivät useammat juoksijat ole alittaneet 9 minuuttia. En tiedä uskonko olevani seuraava, joka juoksee niin kovaa, mutta uskon ehdottomasti, että minulla on kapasiteettia juosta sellainen aika muutaman vuoden kuluttua!

– Outi Hytönen