Suomen MM-maratonedustaja Henri Manniselle jäi kuluneesta kaudesta hyvä fiilis.

– Harjoitukset sujuivat koko vuoden suunnitelmien mukaan ja mitään ongelmia ei ollut, Manninen summaa.

Kauden ainut hampaankoloon jäänyt kaihertaja ei ollut Mannisen hallittavissa. Pekingin MM-maratonilla huono ilmanlaatu pisti astmaatikon haukkomaan henkeä ja maaliin pääseminen oli yhtä taistelua.

– Harmillisesti juuri pääkisassa en kuitenkaan pystynyt parhaimpaani ja vielä parempi tulos olisi ollut kunnon puolesta mahdollinen, Manninen sanoo.

Hallitusta kaudesta ja kaiken sujumisesta kertoo paljon se, ettei Manninen heti keksi mitä voisi tehdä ensi kaudeksi paremmin.

– Lihashuoltokin on niin hyvässä hoidossa, ettei siitä ainakaan jää kiinni mitään. Levon ja rasituksen suhteen hallitsemisessa pitää tietysti tehdä koko ajan töitä ja vähän enemmän unta ei olisi haitaksi, hän lopulta keksii pienen tivaamisen jälkeen.

”150 km viikossa ei oikein tunnu harjoittelulta”

Hyvän kauden kannalta tärkeänä tekijänä Manninen pitää kolmen korkean paikan leirin onnistumista. Viime kauden aikana hän leireili Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa ja kolmannen leirin Sveitsin St. Moritzissa ja Italian Livignossa. Näistä Mannisen lempipaikka Flagstaff Yhdysvalloissa jää mitä todennäköisemmin alkaneella harjoituskaudella väliin, sillä pitkät matkustukset ja aikaerorasitus eivät sovi aikatauluun. Jo helmikuussa on nimittäin tarkoitus tehdä EM-rajan alitus puolimaratonilla.

– Alustava suunnitelma on juosta puolimaratonin EM-raja helmikuussa ja maratonin olympiaraja huhtikuussa. Paikkoja ei ole vielä valittu, mutta leiripaikatkin valikoituvat todennäköisesti kilpailupaikkojen mukaan, Manninen sanoo. Tarkempi suunnitelma selviää palaverissa valmentaja Tuomo Lehtisen kanssa.

Syyskuussa Manninen piti juoksusta kahden ja puolen viikon totaaliloman. Helmikuuhun ja EM-rajajuoksuun ei ole määrättömästi aikaa ja uusi harjoituskausi onkin pyörähtänyt jo käyntiin Jyväskylän teillä. Puolikkaan EM-raja on 1:05.

– Ei tässä tosiaan liian kauan ole aikaa passailla. Nyt juoksen noin 150 kilometrin viikkoja ja se ei kyllä oikein tunnu harjoittelulta, kun tavallinen annos on 200 kilometriä…

Yksi syy kevyempään harjoituskauden alkuun on tiivis lukujärjestys fysioterapian opinnoissa. Pitkät päivät ja koululla tehtävät käytännön harjoitukset eivät sovi ohjelmaan, kun harjoitusmäärä vielä kasvaa. Siksi Manninen jättää kevätlukukaudeksi opinnot tauolle.

– Opiskelen toista vuotta. Ensimmäisenä vuonna oli vielä paljon teoriaopintoja, joita oli mahdollista tehdä etäopiskeluna, mutta nyt toisena vuonna on paljon käytännön harjoittelua paikan päällä. Päivät venyvät tosi pitkiksi, kun kuudelta pitää lähteä lenkille ja koulua on kahdeksan tuntia. Siinä ei juuri palautumismahdollisuutta ole, Manninen harmittelee.

Poissaolo opinnoista tarkoittaa, ettei suomalaisen kestävyysurheilijan tärkeää toimeentuloa opintotukea tule. Edes MM-kävijälle taloudellisen tuen löytäminen ei ole helppoa.

– MM-edustajana on helpompi lähteä kysymään yhteistyökumppaneita, mutta rahaa on hyvin vaikea saada. Urheilua tukevat palvelut ja tuotteet kyllä löytyy, mutta ei niillä vuokraa tai ruokaa makseta. Hierontasponsori on tietysti opiskelijalle suuri säästö ja harjoitusryhmään kuuluminen tärkeä leirityksen kannalta, mutta kyllä koko ajan pitää tarkasti laskea, mihin raha menee.

Iso pyörä pyörähtää joulukuussa

30-vuotias Manninen juoksi ensimmäisen maratoninsa kuusi vuotta sitten. Jo vuotta aiemmin oli tarkoitus kokeilla, mutta jalkavaiva siirsi debyyttiä vuodella. Monet juoksijat siirtyvät lyhyemmiltä maratonille uran edetessä ja kestävyyden kehittyessä, mutta Mannisen matkavalinta oli selvä jo nuorena juoksijana.

– Valitsin maratonin oikeastaan debyyttini jälkeen, jolloin juoksi Firenzessä 2.19,28. Toki itsellä oli jo sellainen tunne aiemmin, että omat ominaisuuteni ovat parhaimmillaan maratonilla, Manninen muistelee.

Tämän harjoituskauden aluksi Manninen herättelee nopeusominaisuuksia. Isompaa määrää tulee ohjelmaan marraskuun lopulta alkaen. Onko harjoitteluun tulossa muutoksia viime vuodesta?

– Olen juossut monta vuotta samalla rytmityksellä ja se toimii hyvin. Uusia ärsykkeitä pitää kuitenkin aina välillä löytää, että kehitys jatkuu. Olen perehtynyt Janne Holménin harjoitteluun ja sieltä on tarkoitus ottaa vaikutteita, kertoo Manninen.

Käytännössä tämä tarkoittaa Mannisen sanoin ”aiempaa brutaalimpaa harjoittelua” ja ”spesiaalimpia maratontreenejä”.

– Holmén juoksi pitkiä kovia 30 kilometrin harjoituksia. Kokeillaan, miten ne toimivat minun kropalleni. Niitä on tarkoitus ottaa ohjelmaan mukaan marras-joulukuulla, kun iso pyörä pyörähtää käyntiin.

– Outi Hytönen