Veli-Matti ”Aku” Partanen paransi kaudella 2015 ennätystään 50 kilometrin kävelyssä lukemiin 3:49:02. Olympiavuonna on tarkoitus napsaista taas muutama minuutti pois.

– Jos pääsisi aikaan 3:45, olisi olympialaisissa sijoituskin todennäköisesti siinä 10—12 paikkeilla, kertoo Partanen tavoitteestaan.

Harjoittelu kohti uutta kautta on alkanut hyvin.

– Reenit kulkee. Pientä selkävaivaa on ollut, mutta ei mitään vaarallista, Partanen kertoo. Vuoden loppuun asti hän harjoittelee kotona Helsingissä ja tekee olympiastadionin infopisteellä vahtimestarin hommia ennen kuin stadion menee remonttiin. Silloin Partanen lähtee leirille.

Pisimmästä lyhyemmille matkoille

Aku Partanen kokeili 50 kilometrin matkaa jo 20-vuotiaana. Kaksi ensimmäistä yritystä päättyivät keskeytykseen, mutta kolmas kerta toden sanoo. Keväällä 2013 Partanen käveli Dublinissa 3:58:50 ja pääsi mukaan Moskovaan MM-kilpailuihin.

Juoksun puolella harvat aloittavat maratonilta: tavallisemmin juostaan nuorena lyhyempiä matkoja, joilta siirrytään 30. ikävuoden lähestyessä maratonille, jos sinne mieli halajaa. Nuorten maratonkokeilut herättävät keskustelua, kuten Partasen tapaan Lappeenrannan Urheilu-Miehiä edustavan Alisa Vainion tapaus osoittaa.

– Ei kukaan kyseenalaistanut viidellekympille osallistumistani, kun olin 20-vuotias. Ensimmäisen maaliintulon jälkeen ei myöskään ollut epäilystä, mikä on päämatkani, Partanen sanoo.

Kävelijä Partasen ura saattaa kulkea toisinpäin tavalliseen juoksijan polkuun verrattuna. Hänelle tuloksellisinta harjoittelua on ollut pidemmälle matkalle tähtäävä, runsaati aerobista harjoittelua sisältävä ohjelma.

– Jos teen paljon tehoja, menee kroppa helposti ylikunnon puolelle. Kun peruskuntopohja saadaan kovalle tasolle viidenkympin harjoittelun kautta, kroppa kestää tulevaisuudessa kovempia reenejä, Partanen selventää.

Tulevaisuudessa hän saattaa kävellä tosissaan kilpaa viidenkympin ohella lyhyempiä matkoja, jotka tällä hetkellä toimivat vain harjoituskilpailuina.

– Nopeusominaisuuteni ovat hyvällä tasolla ja olen tehnyt kovia aikoja vitosella ja kympillä, Partanen muistuttaa. Hän vei 10 000 metrin Suomen ennätyksen valmentajaltaan Valentin Konoselta vuonna 2012.

Kinnunen ei ole vihollinen

Pekingin MM-kisoissa Partanen oli parhaana suomalaisena 18. Kokenut esikuva Jarkko Kinnunen jäi taakse ja kauden lopuksi Partanen palkittiin Yleisurheilugaalassa Vuoden kilpakävelijän -tittelillä. Onko valta vaihtunut?

– No enpä tiedä, kyllä Jarkko pistää tosi kovaa kampoihin. Toivon, että menestymme molemmat ja saavutamme hyviä sijoja, eikä meillä ole kinaa Suomen ykköskävelijän paikasta, Partanen sanoo rehdisti.

Kinnusen vaihdettua valmentajaa Valentin Konoseen, joka on ollut Partasen valmentaja jo vuodesta 2012, on Suomen kärkikävelijöiden yhteistyö tiivistyvä entisestään. Partasen ja Kinnusen vuoden 2016 kaava on samanlainen: pääkilpailut ovat maaliskuussa Dudincessa ja elokuussa Rio de Janeiron olympialaisissa. Miehet harjoittelevat yhdessä neljällä leirillä.

– Aiemminkin olemme tehneet yhteisiä leirejä ja yrittäneet sovittaa harjoituksia siellä yhteen, mutta nyt kun on sama valmentaja, on yhdessä harjoitteleminen vielä helpompaa, Partanen sanoo.

Kinnunen asuu Nokialla, mutta toisinaan yhteisharjoituksia järjestetään myös kotimaassa.

Pitkä lihaskuntojakso

Jarkko Kinnunen ja Valentin Kononen ovat syksyn uutisissa kuvanneet, että harjoittelussa kiristetään ruuvia. Sama juttu kuuluu Partasenkin suunnitelmaan.

– Joka vuosi kiristetään vähän. Määrä kasvaa hiukan, mutta isompi kiristys on pitkien lenkkien vauhdin kasvattaminen jo syksystä alkaen, sanoo Partanen.

Kun pitkät lenkit tehdään syksystä alkaen 50 kilometrin kisavauhdilla, on maaliskuun kilpailun koittaessa takana mahdollisimman paljon kilpavauhtista kävelyä. Alkaneella harjoituskaudella Partasella on aiempaa pidempään ohjelmassa reilusti lihaskuntoa ja mäkiharjoittelua.

– Loppukesästä askel ei enää ollut yhtä taloudellinen ja tehokas, joten sitä pyritään nyt saamaan koko kauden kestävälle tasolla jatkamalla lihaskuntojaksoa pidempään, Partanen kertoo.

Lue Jarkko Kinnusen ajatuksia Rion vuodesta Kestävyysurheilu+:n viime viikon jutusta.

– Outi Hytönen