Pekka Päivärinta teki mittavan uran, johon sisältyi muun muassa maastojuoksun maailmanmestaruus ja 25 000 metrin ME-tulos. Lätsä-Pekka juoksi kansainvälisellä tasolla 1500 metriltä maratonille. Päivärinnan haastattelun ensimmäinen osa keskittyy häneen uraansa ja tuleva toinen osa hänen harjoitteluun.

Pekka Päivärinta, 65, koki yhden uransa kohokohdista Belgian Waregemissa maaliskuussa vuonna 1973 voittaessaan mestaruuden ensimmäisissä virallisissa maastojuoksun MM-kisoissa. Hän kukisti 12 kilometrillä Espanjan Mariano Haron loppukirissä yhdellä kymmenyksellä.

– Haro ja minä erosimme muusta kärkiporukasta kisan puolenväliin jälkeen. Viimeisellä kolmen kilometrin kierroksella hän teki terävän nykäyksen ja pääsi vajaan kymmenen metrin karkumatkalle.

– Totesin etten olisi jaksanut sellaista vauhtia maaliin asti. Luotin kuitenkin siihen, että olisin lopussa Haroa parempi. Kisan loppupuolella oli esteitä ja ojan ylitys. Estejuoksijana olin näissä Haroa parempi ja onnistuin ohittamaan hänet.

Päivärinnan kisaan sisältyi alkumatkasta muutakin taistelua, kun pieni nationalistinen Irlannin ja Pohjois-Irlannin yhdistämistä kannattanut ryhmä häiritsi juoksua. Osa mielenosoittajista juoksi jonkin matkaa kilpailijoiden mukana ja myös kärkijuoksijoiden matkantekoa häirittiin.

– Yksi mielenosoittajista tuli kädet levällään minun eteeni. Löin häntä rintaan ja kaveri lensi selälleen, kun minulla oli tilanteessa muutenkin vauhti päällä. Jotkut valmentajista antoivat hänelle tämän jälkeen vähän sakinhivutusta, Päivärinta muistelee.

Vuosi 1973 oli Päivärinnalle ylipäätään menestyksekäs. Vuosi alkoi Sao Paulon Uuden vuoden juoksun kolmossijalla. Maaliskuussa viikkoa ennen maastojuoksun MM-kisoja hän voitti EM-hallissa pronssia 3000 metrillä SE-ajalla 7.52,97. Aprillipäivänä Päivärinta kellotti Turun maratonilla ajan 2.17.18. Kesäkuun alussa syntyi Helsingissä 5000 metrillä aika 13.29,6 ja kesäkuun lopussa Helsingissä 1500 metrillä aika 3.37,2. Laajalla matkarepertuaarilla kellotettuja aikoja voi pitää kansainvälisessäkin vertailussa huippusuorituksena, erityisesti tuolloisiin maailmanennätyksiin suhteutettuna.

ME ja hallimitaleja

Vuonna 1975 Päivärinta rikkoi 25 000 ratajuoksun ME:n ajalla 1.14.16,8. Oulussa 15. toukokuuta käyty kisa juostiin kaatosateessa.

– Ajattelin ennakkoon, että ME:n parantaminen olisi minulle mahdollista. Alkuvauhti oli turhan hiljainen. Viimeiset neljä kilometriä juoksin yksin ja viimeisen tonnin vedin alle 2.50, kertoo Päivärinta, joka paransi Seppo Nikkarin kaksi vuotta vanhaa ME:tä noin neljälläkymmenellä sekunnilla. Päivärinnan ennätyksen rikkoi USA:n Bill Rodgers noin viidellä sekunnilla vuonna 1979.

Päivärinta voitti hallissa yhteensä kolme arvokisamitalia. Vuoden 1973 mitalin lisäksi hän oli EM-hallikisoissa 3000 metrillä hopealla vuosina 1975 ja 1977. Ulkoratojen arvokisoissa Päivärinta saavutti hyvän finaalitason, mutta mitalit eivät olleet lähellä. Esteissä hän oli yhdestoista EM-Helsingissä 1971 ja vuotta myöhemmin Münchenin olympiafinaalissa kahdeksas. Vitosella hän sijoittui kolmanneksitoista niin Rooman vuoden 1974 EM-kisoissa kuin Montrealin vuoden 1976 olympialaisissa.

Lätsä-Pekka tekemässä mäkihyppelyitä yhdessä Franco Aresen kanssa. Kuva: Kari SinkkonenKaarinan Urheilijoita ja vuodesta 1973 Turun Urheiluliittoa edustanut Päivärinta voitti ulko- ja sisäradoilla yhdeksäntoista henkilökohtaista aikuisten Suomen mestaruutta. Ruotsiotteluissa ja muissa maaotteluissa Päivärinta kunnostautui monet kerrat. Varsinkin tuohon aikaan Ruotsi-ottelujen juoksut olivat monesti oma shownsa. Yksi värikkäimmistä kisoista nähtiin vuonna 1975 vitosella.

– Ennakkoasetelmana oli, että minulla ei olisi hätää, mutta mahdollisella vuorovedolla ruotsalaiset saattaisivat pudottaa muut suomalaiset. Sovimme, että yritän jarruttaa vauhtia ja jossain vaiheessa pyrin päästämään muut suomalaiset karkuun.

– Taktiikka onnistui enemmän kuin hyvin. 700 metriä ennen maalia lähdin ruotsalaisilta karkuun ja samalla vilkuttelin heille. Otin vielä karussa olleet muut suomalaiset kiinni ja voitin kisan. Kisan jälkeen minut hylättiin jonkinnäköisen epäurheilijamaisen käytöksen tai vastustajan halveeraamisen takia.

Yleisön suurta suosiota nauttinut Päivärinta tunnettiin nimellä Lätsä-Pekka. Päivärinta näki itsestään vuonna 1968 ensimmäisen lehtikuvan, joka oli otettu nuorten piirinmestaruusmaastokisoista. Hänellä oli tuohon aikaan pitkä tukka, johon tuli vauhdissa jakaus keskelle päätä. Päivärinta ajatteli, ettei halunnut näyttää körttiläiseltä ja alkoi käyttää juostessaan lippalakkia.

– Minua alettiin kutsua vuonna 1969 Lätsä-Pekaksi ja eihän lätsää voinut sitten enää jättää pois, Päivärinta naurahtaa.

Alkuvaiheissa Päivärinta käytti eri lätsiä. Vuonna 1971 kisapäähineeksi vakiintui hänen vaimonsa tekemä lippalakki, joka on nykyään Urheilumuseossa.

Paluu suunnistuksen pariin

Päivärinnan juoksu-uran loppuvuosia haittasi selkävamma. Vuonna 1975 talonrakennushommissa alkunsa saanut vamma haittasi häntä myös Montrealin olympialaisissa. Varsinainen diagnoosi saatiin vasta vuoden 1976 lopussa.

– Vamma ei haitannut ensin juuri lainkaan, joten en tutkituttanut ja hoidattanut sitä. Selkään syntyi kuitenkin rustottumaa ja se alkoi tuottaa rasituksen yhteydessä iskiasvaivoja. Lääkärin mukaan saatoin jatkaa uraani, mutta kysymysmerkkinä olisi aina se, pystynkö juoksemaan kunnolla.

– Kysyin lääkäriltä voisiko selän leikata. Lääkärin kanta oli, että niin kauan kuin selkä ei haitannut normaalia elämää, sitä ei kannattanut mennä sorkkimaan. Yli 50 prosentin todennäköisyydellä selkä olisi mennyt leikkauksessa huonompaan kuntoon.

Selkävaivan myötä Päivärinnan palo juoksemiseen alkoi sammua. Vuodet 1978 ja 1979 hän juoksi jo vähän jäähdytellen ja lopetti sitten kokonaan.

– Ei minulla ollut kuitenkaan sellaista tunnetta, että juoksu-ura olisi jäänyt jotenkin kesken. Se olisi varmaan loppunut noihin aikoihin myös ilman selkävaivaa, Päivärinta pohtii.

Peltiseppänä aloittanut Päivärinta toimi talonmiehenä vuodet 1971-1975. Tämän jälkeen hän toimi ensin autokauppiaana ja palasi sitten peltihommiin. Kestävyysjuoksu-uransa jälkeen Päivärinta alkoi kilpailla taas nuoruudenlajissaan suunnistuksessa. Vajaat kymmenen vuotta sitten suunnistus vaihtui metsästykseen.

Kymmenisen vuotta sitten Päivärinta toimi myös valmennustehtävissä. Yleisurheilussa hän valmensi lähinnä juniorijuoksijoita ja suunnistuksessa myös kovan tason aikuisurheilijoita, joista tunnetuin oli Pasi Raukko.

– Nykyään harrastan metsästyksen ohella edelleen lenkkeilyä. Juoksen monesti aamulenkkejä, viimeksi tänään kymmenen kilometriä. Vauhtini on tietysti nykyään aika hiljainen. Lenkkeilen enää kunnon vuoksi.

– Juhana Unkuri

Päivärinnan haastattelun lisäksi taustalähteenä on hyödynnetty Matti Hannuksen Yleisurheilun tuhat tähteä -kirjaa.