Monien muiden suomalaisten takavuosikymmenten mestarijuoksijoiden, ellei jokaisen, tapaan Pekka Päivärinta hankki hyvän kestävyyspohjan jo lapsena. Lätsä-Pekan haastattelun toinen osa keskittyy hänen harjoitteluunsa.

– Minun lapsuudessani luonnollista liikuntaa oli paljon enemmän kuin tänä päivänä. Koulumatka oli reilut neljä kilometriä ja kuljin sen matkan juosten, hiihtäen tai pyöräillen. Puolentoista kilometrin kohdalla matkaa olisi saanut jatkettua linja-autolla. Mieluummin kuitenkin kuljin sen matkan lihasvoimalla ja säästin samalla itselleni vähän taskurahaa. Urheilukentälle oli matkaa yksitoista kilometriä, joten siellä käydessä tuli yhteensä 22 kilometriä pyöräilyä.

– Ensimmäisen kerran kilpailin 9-vuotiaana, jolloin olin kyläkisoissa neljäs alle 11-vuotiaiden maastojuoksussa. Minulla on palkintolusikka edelleen tallessa.

Päivärinta kilpaili suunnistuksessa ja menestyi myös koulujenvälisissä juoksukisoissa. Syksyllä 1967 uusiseelantilainen Arthur Lydiard kiersi Suomea jakamassa juoksutietoutta. Innostava juoksuvalmentaja vieraili myös Kaarinassa.

– Olin mukana tuossa tilaisuudessa ja siitä varsinainen harjoitteluni alkoi. Olin tuolloin 18-vuotias.

Keväällä 1968 Kaarinan Urheilijoiden tonnivitosen SM-viestijoukkueesta puuttui yksi juoksija ja Päivärintaa kysyttiin mukaan.

– Olin itsekin halunnut lähteä kokeilemaan, miten pärjään juoksukisoissa ja suostuin. Joukkueemme pääsi tuolloin finaaliin. Sinkkosen Karin sain valmentajaksi syksyllä 1968.

Päivärinta lähti ensin hakemaan kilometrejä.

– Ensimmäisenä talvena en jaksanut tehdä kunnolla 15 kilometrin lenkkejä peräkkäisinä päivinä. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun 15 kilometriä tuntui lyhyeltä lenkiltä, minulla oli kuitenkin vahva kestävyyspohja. Vauhtia alkoi tulla mukaan parin vuoden harjoittelun jälkeen.

Päivärinta korostaa kovan keskinäisen kilpailun merkitystä.

– Tuohon aikaan piirin mestaruuteenkin piti tehdä töitä tosissaan. Kun pääsi Suomen huipulle, maailman huipulle ei ollut mitään porrasta. Tänä päivänähän Suomen huipulta on maailman huipulle hirveä porras.

Jouko Kuha juoksi vuonna 1967 esteiden ME:n.

– Kuha oli pitkästä aikaa ensimmäinen suomalainen, joka nousi maailman huipputasolle. Se antoi uskoa muillekin.

Vauhtileikittelyä ja mäkihyppelyä

Päivärinnan harjoittelumenetelmiin ei tullut vuosien mittaan merkittäviä muutoksia. Parhaimmillaan hän juoksi vähän yli 10 000 kilometriä vuodessa.

– Talviaikaan peruskestävyyskaudella juoksin ensin kolme normaaliviikkoa ja sitten yhden helpon viikon. Normaaliviikkona juoksin 245 kilometriä ja helppona viikkona 210 kilometriä. Jälkeenpäin olen ajatellut huvittuneena, että helponkin viikon kilometrimäärä oli iso. Silloin oli kuitenkin päälle helpottavaa, kun kokonaismatkasta jäi 35 kilometriä pois.

– Kilpailukaudellakin tein silloin tällöin 30 kilometrin lenkkejä. Kesäkuukausien kilometrimäärät vaihtelivat paljon. Joinakin viikkoina saatoin juosta 200 kilometriä, toisina viikkoina kilometrejä saattoi olla 150.

Pekka Päivärinta juoksemassa Jussi Hämäläisen kanssa Kalifornian vuorilla. Kuva: Pekka Päivärinnan kotialbumiPäivärinta juoksi kansainvälisen tason aikoja 1500 metriltä maratonille. Kirikamppailuissa hän oli vahva. Päivärinnan mukaan monipuolisuus ja kirikyky perustui ennen kaikkea harjoitteluun.

– Satasen juoksussa olisin hävinnyt monille auttamattomasti. Oikeanlaisen harjoittelun avulla pystyin kuitenkin nopeaan rytminvaihdokseen suhtkoht väsyneenä. Tonnivitoselle olin kuitenkin auttamattoman hidas. Suunnistustaustan myötä erikoistuin ensin esteisiin.

Päivärinta teki läpi vuoden vauhtileikittelyharjoituksia, yleensä kerran viikossa.

– Jos olin hiukan väsynyt, tein lyhyitä hyvin teräviä vetoja pitkin palautuksin. Muulloin tein pitkiä vetoja lyhyillä palautuksilla. Tällä tavoin vedin 20 kilometrin vauhtileikittelyn kokonaisaikaan 1.10.

Päivärinta teki myös mäkiharjoittelua.

– Keväällä tein huhti-toukokuussa neljän-kuuden viikon ajan mäkihyppelyä kolmena päivänä viikossa. Hypin 400 metrin mäkeä ylös yleensä neljä kertaa. Juoksin alas palautellen ja tein kaksi 100-200 metrin vetoa. Tämä harjoitus kehitti loppukiriä huomattavasti.

Osalla juoksijoista jalat eivät kestä mäkiharjoittelua, eikä varsinkaan hyppelemällä.

– Minulla oli siihen ehkä synnynnäisiä valmiuksia. Itsekin tein pienempiä määriä parin vuoden ajan. Vaaditaan kova pohja ennen kuin voi alkaa hyppelemään 400 metriä.

Harjoittelua työn ohessa

Ulkomailla Päivärinta ei harjoitellut kahta 70-luvun puolivälin Italian leiriä lukuun ottamatta.

– Ei minulla ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Olin perheellinen mies, hän kiteyttää.

Vuosina 1971-75 Päivärinta työskenteli talonmiehenä.

– Hyödynsin joustavaa työaikaa. Tein aamukuudelta lenkin, sitten söin aamupalan ja tein töitä suunnilleen yhteentoista. Sitten ruokailin ja tein töitä kello 14-15 saakka. Tämän jälkeen tein päivän toisen harjoituksen ja jatkoin vielä vähän työhommia.

– Jos työhommia teki silloin kun ihmiset lähtivät töihin tai tulivat töistä, ei siitä tullut yhtään mitään. Se oli pelkkää juttelemista. Joten noina ajankohtina oli hyvä tehdä harjoitukset, Päivärinta naurahtaa.

Päivärinta sanoo olleensa eräänlainen harrastejuoksija.

– Jos olisin pystynyt juoksemaan ammatikseni, olisin satsannut enemmän vauhtikestävyyspuoleen. Siinä olivat minun suurimmat puutteeni.

Päivärinta korostaa pitkäjänteisen työnteon merkitystä.

– Kestävyyslajeissa ei voi päästä yhtäkkiä huipulle. Se on pitkä tie.

Päivärinnan haastattelun lisäksi taustalähteenä on hyödynnetty Matti Hannuksen Yleisurheilun tuhat tähteä -kirjaa.

Päivärinnan ennätykset:

800 m

Ulkorata 1.52,5 (Salo 23.7.1978)

1 500 m

Ulkorata 3.37,2h (Helsinki 28.6.1973),
Halli 3.52,3h (Turku 27.2.1972)

Maili

Ulkorata 4.05,2h (Oulu 2.9.1975)

2 000 m

Ulkorata 5.11,0h (Laitila 2.8.1974)

3 000 m

Ulkorata 7.57,2h (Hyvinkää 27.7.1975)
Halli 7.52,97 (SE) (Rotterdam 11.3.1973)

5 000 m

Ulkorata 13.28,51 (Helsinki 16.9.1973)
Halli 13.49,0h (Turku 22.2.1975)

10 000 m

Ulkorata 27.54,43 (Helsinki 23.6.1976)

25 000 m

Ulkorata 1.14.16,8 (ME) (Oulu 15.5.1975)

Maraton

Ulkorata 2.13.09,0 (PE) (Fukuoka 8.12.1974)

2 000 m esteet

Ulkorata 5.46,8h (Maarianhamina 9.8.1969)

3 000 m esteet

Ulkorata 8.25,4h (Helsinki 26.7.1972)

Lähde: Wikipedia

– Juhana Unkuri