Teksti: Ida Heikura
Ammattipyöräilyn maailmasta on viimeisen parin vuoden ajan kantautunut huhuja ketonijuomien käytöstä etenkin suurten ympäriajojen aikana. Uuden ”ihmejuoman” hyötyjä hehkutetaan, mutta kuinka paljon aiheesta on varsinaista tutkimusnäyttöä? Mitä ketonit ovat, miten ne toimivat, ja ennen kaikkea – ovatko paljon puhutut ketonijuomat maineensa arvoisia? 

Pari sanaa kestävyyssuorituksen energia-aineenvaihdunnasta: hiilarit > rasvat

Perinteisesti kestävyysurheilijalle on suositeltu runsasta hiilihydraattien saantia ennen urheilusuoritusta ja sen aikana. Ohjeistukset juontavat juurensa 1960-luvulta, jolloin ensimmäistä kertaa osoitettiin, että lihaksen sisäiset hiilihydraattivarastot eli glykogeenivarastot ovat kovatehoista suoritusta rajoittava tekijä. Kun hiilihydraatteja ei ollut tarpeeksi saatavilla, lihasten työskentelyteho laski ja suoritus heikkeni. Tämä johtui siitä, että glykogeenivarastojen ehtyessä elimistö joutui turvautumaan rasvahappoihin pääsääntöisenä energianlähteenä.

Keskiverto mieshenkilön (70 kg) elimistön rasvavarastot ovat huomattavan suuret (noin 12 kg) verrattuna hiilihydraattivarastojen melko vaatimattomaan kokoon (noin 100 g maksan ja noin 400 g lihasten glykogeenivarastoissa). Kyseisen henkilön rasvakudoksesta riittäisi siis polttoainetta kymmenien tuntien suoritukseen, kun taas glykogeenivarastot ehtyvät jo muutaman tunnin aikana riippuen suorituksen tehosta. Rasvojen hapetus on kuitenkin hiilihydraatteihin verrattuna energiatehotonta: rasvat eivät yksinkertaisesti tuota riittävän nopeasti energiaa silloin kun suorituksen teho nousee korkeaksi (käytännössä siis silloin kun suorituksen teho ylittää 75% maksimaalisesta hapenottokyvystä – teho jonka yläpuolella kaikki olympiakestävyyslajit kilpaillaan).

Hiilihydraateista taas saadaan tuotettua tehokkaasti energiaa kovatehoiseen suoritukseen. Tästä syystä niitä kannattaa suosia silloinkin, kun kyseessä on pitkäkestoinen suoritus – etenkin jos suoritukseen sisältyy nopeampia spurtteja: mäkinousut maantiepyöräilyssä tai loppukiri lajissa kuin lajissa.

Näiden yli puoli vuosisataa vanhojen tutkimusten tulokset elävät edelleen vahvasti kestävyysurheilussa ja ravitsemussuosituksissa, jotka kannustavat runsaaseen hiilihydraattien saantiin harjoittelun ja kilpailun vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi jokaiselle kestävyysurheilijalle tutun hiilaritankkauksen idea on peräisin näistä tutkimustuloksista.

Fysiologinen ketoosi on elimistön selviytymismekanismi

Jos hiilarit peittoavat rasvat, mikä rooli ketoaineilla sitten on? Ja mitä ne ylipäätään ovat? Sukelletaan hetkeksi ajassa taaksepäin – ketonit kun ovat olleet evoluution ja selviytymisen kannalta tärkeä polttoaine.

Luonnollisessa tilassa maksa muodostaa ketoaineita silloin kun rasvakudoksesta vapautuu enemmän rasvahappoja kuin ehditään hapettamaan energiaksi. Näin käy terveellä ihmisellä joko silloin, kun elimistö on nälkiintymistilassa (hiilihydraatteja ja rasvoja tulee niukasti – elimistö joutuu turvautumaan rasvakudoksen rasvavarastoihin), tai silloin kun henkilö noudattaa ketogeenista ruokavaliota (hiilihydraatteja tulee ravinnosta niukasti – rasvoja runsaasti).

Osa rasvakudoksesta vapautuneista rasvahapoista kulkeutuu tällöin maksaan, jossa niistä muodostetaan ketoaineita. Evoluution kannalta ketoaineiden muodostus on ollut erityisen tärkeää nälkiintymistilassa, sillä aivot eivät kykene käyttämään rasvahappoja sellaisenaan energiaksi: aivot tarvitsevat 120 g glukoosia päivässä ja glukoosin ehtyessä elimistön on ollut tarve tuottaa aivoille energiaa toisella tavalla. Ketonit ovat aikanaan olleet korvaamaton polttoaine selviytymisen kannalta – niitä aivot kykenevät käyttämään energiaksi.

Ketonit tehokas polttoaine mutta fysiologinen ketoosi ei auta urheilijaa

Maksa muodostaa kolmea ketoainetta, joista kaksi – asetoasetaatti ja beetahydroksybutyraatti – kulkeutuvat verenkierrossa kudosten (etenkin aivot, sydän, ja luulihakset) käytettäväksi. Kohdekudoksessa ketoaineet hyödynnetään sitruunahappokierrossa, jossa niistä tuotetaan energiaa rasvojen ja hiilihydraattien tapaan.

Toisin kuin rasvat, ketonit ovat kuitenkin erittäin energiatehokas polttoaine: eläintutkimuksissa niiden energiatehokkuuden on raportoitu olevan 28% suurempi verrattuna glukoosiin (joka taas peittoaa rasvat energiatehokkuudessa). Ketonit ovat siis ikään kuin neljäs makroaine ja elimistölle tärkeä (kolmas) polttoaine, mikä on tehnyt niistä houkuttelevan vaihtoehdon ja tutkijoiden mielenkiinnon kohteen jo aiemmin armeijan ja puolustusvoimien sisällä, ja myöhemmin, myös huippu-urheilijoiden keskuudessa.

Fysiologinen ketoosi vaatii kuitenkin kehittyäkseen sille otolliset olosuhteet: pitkäkestoinen paasto tai vähintäänkin runsasrasvainen, ketogeeninen ruokavalio, jossa hiilihydraatteja on alle 50 g päivässä (tämä määrä vastaa kahta banaania). Tällaiset strategiat eivät tietenkään ole käytännöllisiä urheilijan kannalta, sillä sekä paastoamisen, hiilihydraattien rajoittamisen ja/tai runsasrasvaisen ketogeenisen ruokavalion noudattamisen tiedetään heikentävän kovatehoista suoritusta.

Ketonijuoma – ketoosin hyödyt ilman haittoja

Elimistön ulkopuolelta tulevat ketonit – ketonijuoma – sen sijaan mahdollistavat ketoaineiden olemassaolon verenkierrossa silloinkin, kun urheilijan hiilihydraattien saatavuus on korkea. Tällainen tila ei ole fysiologisesti mahdollinen luonnostaan, sillä kyseessä on joko-tai-suhde. Ketonjuoma tarjoaa siten ikään kuin yhden polttoaineen lisää urheilijan työkalupakkiin, ilman fysiologisen ketoosin haittavaikutuksia (tyhjät glykogeenivarastot). Tästä syystä ketonivalmisteiden hyötyjä urheilusuorituksen aikana, sen jälkeen ja harjoittelussa on viime vuosina tutkittu kiivasta tahtia.

Tutkimuslaboratorioissa kehitellyt ketonijuomat toimivat nopeasti: plasman ketonipitoisuus saavuttaa huippunsa jo muutama tunti juoman nauttimisen jälkeen (fysiologisessa tilassa ketoosiin pääseminen vie muutaman päivän) eikä tähän juuri vaikuta edeltävä ravitsemustila (fysiologisen ketoosin saavuttamiseen tarvitaan paasto tai raju hiilihydraattien rajoitus). Tällainen keinotekoinen ketoosi on mahdollista ylläpitää muutaman tunnin ajan – juuri sopivasti urheilusuorituksen keston kannalta.

Ketoneista voi tutkijoiden mukaan olla lukuisia hyötyjä urheilijalle. Lihakset pystyvät käyttämään ketoaineita polttoaineena suorituksen aikana, mikä saattaa vähentää lihasten riippuvuutta hiilihydraateista ja siten säästää glykogeenivarastoja. Toisaalta on mahdollista, että ketoaineet heikentävät lihasten kykyä hapettaa glykogeenia energiaksi, maksan glukoosin tuottoa ja/tai laskevat laktaatin hapetusta energiaksi. Jos nämä glykolyyttiset ominaisuudet heikkenevät, tämä johtaa vääjäämättä kovatehoisen suorituksen heikkenemiseen. Ketonien on myös ehdotettu lisäävän lihasten sisäisten rasvavarastojen käyttöä energiaksi. Toisaalta ketonit estävät rasvojen vapautumista rasvakudoksesta – tämä saattaa heikentää rasvojen saatavuutta suorituksen aikana, millä voi olla etenkin pitkäkestoisen suorituksen kannalta epäedullisia vaikutuksia.

Ketoaineiden toimivuuteen vaikuttaa urheilijan taso sekä lihassolutyyppi. Tiedetään että treenattu lihas kykenee hyödyntämään ketoaineita tehokkaammin kuin treenaamaton lihas. Huippu-urheilija saattaa siis saada ketoneista suuremman hyödyn kuin kuntoilija. Tyypin I hitaat lihassolut hyödyntävät ketoneita paremmin kuin nopeat solut – ketoneista suurimman hyödyn saa runsaasti tyypin I soluja omaava urheilija. Luultavasti siis kestävyysurheilijat hyötyvät ketoneista enemmän kuin nopeuslajien urheilijat (joiden suoritus itsessäänkin on jo eri ominaisuuksista riippuvainen).

Teoriasta käytäntöön: Toimiiko ketonijuoma oikeasti?

Teoriassa ketonilisät kuulostavat varsin houkuttelevalta ravintolisältä. Mutta mitä sanoo tutkimusnäyttö? Varsinaisia tutkimuksia ketoneiden vaikutuksesta kestävyyssuorituskykyyn on toistaiseksi saatavilla vain kourallinen, joten tuloksiin on syytä suhtautua varauksella.
Kenties tunnetuin tutkimus (tai oikeastaan tutkimusten sarja) on peräisin Oxfordista muutaman vuoden takaa. Peter Cox ja kollegat julkaisivat arvostetussa Cell Metabolism lehdessä tutkimusartikkelin, jossa esiteltiin kourallinen tutkimuksia liittyen ketonijuoman vaikutuksiin kestävyyssuorituksen aikana. Artikkelin eri osatutkimukset paneutuivat niin suorituksen aikaiseen energia-aineenvaihduntaan kuin itse kestävyyssuorituskykyyn.

Tutkimuksissa mm. osoitettiin, että 60 min submaksimaalisen (teho 75% maksimitehosta) pyöräilysuorituksen aikana veren laktaattipitoisuus oli 50% alempi ketonijuoman kanssa kuin ilman ketonijuomaa. Ketonijuoma myös säästi lihasglykogeenia ja ehkäisi lihasproteiinin hajotusta energiaksi sekä tehosti lihasten sisäisten rasvavarastojen roolia energiantuotossa. Urheilijoiden kannalta kenties kiinnostavin tutkimuslöydös oli kuitenkin se, että ketonijuoma yhdessä hiilihydraattien kanssa paransi 30 minuutin aika-ajoa 2% verrattuna pelkästään hiilihydraattien nauttimiseen.

Sen sijaan ammattilaismaantiepyöräilijöillä ketonijuoma ei parantanut aika-ajosuoritusta (Leckey ym. 2017). Australian Institute of Sportin tutkijoiden protokolla vastasi ”oikean elämän” ammattipyöräilijän kilpailuun valmistautumista: ennen suoritusta pyöräilijät nauttivat hiilihydraattipitoisen aterian ja kofeiinia, sekä lisäksi joko ketonijuomaa tai lumejuomaa 30 min sekä välittömästi ennen suoritusta. Varsinaisena suorituksena toimi 31 km aika-ajosimulaatio. Ketonijuoma heikensi aika-ajoa noin 2% verran. Suurin syy suorituskyvyn heikkenemiseen lienevät olleet ruoansulatuskanavan ongelmat, joita ketonijuoman nauttiminen aiheutti.

Myöhemmät tutkimukset ovat selvittäneet ketonijuoman tehoa joukkuelajien pelaajilla. Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa (Evans & Egan 2018) 11 joukkuelajinpelaajaa nautti 6.4% vahvuista hiilihydraattijuomaa sekä joko ketonijuomaa tai lumejuomaa sukkulajuoksutestiä ennen ja sen aikana. Ketonijuoma ei parantanut sukkulatestin tulosta, mutta testiä ennen ja jälkeen teetetyt kognitiiviset testit osoittivat, että ketonijuoma ylläpiti kognitiivista ajattelua paremmin kuin pelkkä hiilihydraattijuoma. Ei siis vaikutusta intervallityyppiseen suoritukseen, mutta kenties hyötyä aivotoiminnan kannalta?

Toisessa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa Scott ja kollegat tutkivat hiilihydraatti-ketonijuoman vaikutusta 5 kilometrin kestävyysjuoksusuoritukseen. Verrattuna pelkän hiilihydraattijuoman nauttimiseen, hiilihydraattien ja ketonien yhdistelmä ei tuonut etua juoksusuoritukseen. Lyhyemmillä matkoilla (lihasglykogeeni ei muodostu rajoittavaksi tekijäksi) hyödyt lienevät siis kyseenalaisia.
Viimeisin vuoden sisällä julkaistu tutkimus (Dearlove ym. 2019) selvitti, kuinka ketonijuoma vaikutti suorituskykyyn porrastetun, asteittain kovenevan pyörätestin aikana (eli ikään kuin maksimaalinen hapenottokyvyn testi). Ketonijuoma ei tässäkään tutkimuksessa parantanut suorituskykyä verrattuna hiilihydraatteihin.

Tällä hetkellä olemassa oleva tutkimusnäyttö ei siis juuri kannusta ketonien käyttöön urheilusuorituksen parantamiseksi. Tosin tutkimusprotokollat ovat pääsääntöisesti olleet suhteellisen lyhytkestoisia (vrt. maraton ja triathlon). Yksi suurimmista ketonijuoman haasteista lienee paha maku ja sivuvaikutukset, ml. pahoinvointi, vatsavaivat, ilmavaivat, ripuli, huimaus (annoksella 420-1071 mg/kg). Näitä on raportoitu useammassa tutkimuksessa. Tosin joidenkin asiantuntijoiden mukaan haittavaikutukset ovat mietoja ja saattavat olla vältettävissä ketonivalmisteen oikeaoppisella annostuksella, ajoituksella ja valmistetyypin valinnalla. Siltikin, suorituskyvyn näkökulmasta ketonit vaativat lisää tutkimusnäyttöä.

Ketonit palautumisen tukena?

Suorituskyvyn parantamisen lisäksi ketoneita on markkinoitu palautumisen edistäjinä. Esimerkiksi Holdsworth ym. raportoivat vuonna 2016, että ketonien ja hiilihydraattien nauttiminen suorituksen jälkeen lisäsi lihasglykogeenin muodostusta 50%:lla verrattuna pelkkään hiilihydraattijuomaan. Valdoorne ja kollegat (2017) eivät kuitenkaan havainneet eroja lihasglykogeenin muodostuksessa ketonijuoman ja lumejuoman välillä.

Lisäksi ketonien on kerrottu suojelevan lihasproteiinia: tutkimusten mukaan ketonijuoma voisi lisätä palautumisvaiheen lihasproteiinisynteesiä noin 10%. Vandoorne ym. (2017) havaitsivat, että ketonijuoma tehosti proteiinisynteesiä kovatehoisen glykogeenin ”tyhjennysharjoituksen” jälkeen. Huomionarvoista on, että 50% koehenkilöistä kärsi vatsavaivoista ketonijuoman nauttimisen seurauksena huolimatta siitä että juoma nautittiin lepotilassa.

Viimeisin kohua ja kiinnostusta herättänyt tutkimus tulee Belgiasta. Poffe kollegoineen altistivat 18 mieskuntoilijaa kolmen viikon ylikuormitukseen tähtäävälle harjoitusjaksolle, jossa harjoituskuorma koveni asteittain. Koehenkilöt nauttivat jokaisen harjoituksen jälkeen sekä illalla ennen nukkumaan menoa hiilihydraatti-proteiinivalmisteen sekä lisäksi joko ketonijuomaa tai vastaavan energiamäärän keskipitkiä rasvahappoja. Muilta osin koehenkilöiden ravinnonsaantia ei kontrolloitu, mutta seurattiin kylläkin.

Tutkijat raportoivat, että ketonijuomaa nauttivilla koehenkilöillä oli parempi tehontuottokyky ja vähemmän mahdollisia ylikuormitusoireita (sykkeen lasku ja adrenaliinitasojen nousu) kolmen viikon jälkeen verrattuna kontrolliryhmään. Raportissa luetellaan myös liuta muita markkereita, joiden käyttäytyminen kieli tutkijoiden mukaan siitä, että ketonijuoma mahdollisesti esti ylikuormitustilan kehittymistä.
Kenties huomionarvoisinta on kuitenkin se, että ketonijuomaa nauttivat lisäsivät (spontaanisti) energian- ja hiilihydraattien saantia kolmen viikon aikana. Tämän seurauksena ryhmä onnistui pysyttelemään energiatasapainossa. Sitä vastoin kontrolliryhmä ajautui kolmen viikon aikana negatiiviseen energiatasapainoon (noin -510 kcal/vrk) kun energiansaanti ei vastannut kulutusta.

Vaikka tutkijat eivät itse usko, että ravitsemustilalla olisi ollut suurta merkitystä löydöksiin, kriittisin silmin tarkasteltuna kenties suurin kysymys on: suojeliko ketonijuoma todella ylikuormitukselta vai oliko taustalla enemminkin onnistunut energiatasapainon ylläpito, joka tuki harjoittelua ja palautumista? Riittävän energian ja hiilihydraattiensaannin merkitys palautumisessa on kiistaton, joten on vaikea päätellä, missä määrin löydökset ovat yhteydessä ravinnonsaantiin ja missä määrin puhtaasti riippuvaisia ketonijuomasta.

Miten on, onko ketoneista apua palautumisessa akuutisti tai pitkällä aikavälillä? Tutkimusnäyttö on jälleen sen verran niukkaa että lisää tietoa tarvitaan. Alustava näyttö on toki lupaavaa, mutta sen perusteella on vaikea vetää suurempia johtopäätöksiä.

Kallista hupia

Viimeinen mutta olennainen yksityiskohta on ketonijuoman saatavuus. Ketonijuomaa ei saa mistä tahansa marketista, vaan kyseessä on tarkkaan kontrolloiduissa laboratorio-oloissa valmistettu eliksiiri. Vaikka valmisteen litrahinta onkin tullut roimasti alaspäin viime vuosina, on kyseessä silti edelleen suhteellisen hintava tuote: tällä hetkellä HVMN myy valmistetta hintaan 99 dollaria per 3 pulloa.

Yrityksen mukaan yksi pullo vastaa yhtä annosta; suositeltava annostelutahti on yksi pullo 30 min ennen suoritusta ja tämän jälkeen yksi pullo 1.5-2 tunnin välein sekä yksi pullo 30 min suorituksen jälkeen. Suositus on siis vähintään 2 pulloa per harjoitus, mutta jopa enemmän, jos kyseessä on pitkäkestoinen harjoitus. Kokonaishintaa tälle ravintovalmisteelle yksittäistä harjoitusta tai kilpailua kohden tulee siten melkoisesti. Varsinkin ottaen huomioon olemassa olevan tieteellisen näytön hataruuden.

Verrattuna perinteiseen hiilihydraattiravintoon ketonijuoma on edelleen varsin arvokasta eliksiiriä, jota ei kannatta hukata tippaakaan. Se onko tuote loppujen lopuksi rahansa väärti jää nähtäväksi. Toistaiseksi ketoneista ei kuitenkaan tiedetä riittävästi, jotta tuotetta uskaltaisi suositella urheilijoille. Perinteiset suositukset – hiilihydraattia kovatehoiseen menoon – pätevät edelleen.

Ketonit ja ketojuomat pähkinänkuoressa

• Ketoaineet ovat polttoaine joita maksa valmistaa luonnostaan nälkiintymistilassa tai runsasrasvaisen, vähähiilihydraattisen (ketogeenisen) ruokavalion, aikana
• Aivot, sydän ja luulihakset voivat käyttää ketoneita polttoaineena
• Fysiologinen ketoosi ei kuitenkaan ole suositeltavaa urheilijalle; alhaiset energia- ja glykogeenivarastot kun heikentävät kovatehoista suoritusta
• Ketonivalmisteet (ketonijuomat) mahdollistavat akuutin ketoosin samalla kun elimistön energia- ja hiilihydraattien saatavuus on riittävää  mahdollinen ”kolmas polttoaine” urheilussa houkuttaa ja kiinnostaa etenkin kestävyyslajien urheilijoita
• Varsinainen ketonivalmisteiden tutkimus urheilussa on kuitenkin vasta aluillaan.
• Ketonit energiatehokas polttoaine – teoriassa voisi parantaa taloudellisuutta kun energiaa pystytään tuottamaan pienemmällä happimäärällä.
• Ketonit näyttäisivät säästävän lihasglykogeenia; mutta jos ketonit estävät hiilihydraattien aineenvaihduntaa, tämä saattaa heikentää kovatehoista suoritusta, mikä ei ole eduksi urheilussa.
• Ketonit saattavat lisätä lihasten sisäisten rasvavarastojen hapetusta energiaksi mutta samalla estää rasvakudoksen rasvavarastoihin pääsyn; jälkimmäinen ominaisuus voisi mahdollisesti jopa heikentää pitkäkestoista suoritusta (2+ h) jossa myös rasvojen merkitys energiantuotossa korostuu.
• Ketonit aivojen polttoaineena – mahdollisesti tukevat urheilusuoritusta ml. taitosuoritukset, reaktiokyky, päätöksentekokyky, koettu rasituksen tunne (vrt kofeiini)
• Ketonit saattavat suojella lihasproteiinia palautumisvaiheessa ja tehostaa lihasglykogeenin muodostusta – näyttö kuitenkin ristiriitaista toistaiseksi
• Ketoneista kenties apua kroonisen ylirasitustilan ehkäisyssä? HUOM: tutkimusta tarvitaan lisää.
• Haasteena: valmisteen hinta ja saatavuus, annostus, ajoitus, maku ja valmiste(ketoni)tyyppi.
• Toistaiseksi tähtitieteellisen kallis tuote jonka näyttö hataralla pohjalla; urheilijan kannattaa edelleen panostaa riittävään hiilihydraattien saantiin ensisijaisena polttoaineena urheilusuorituksen tukemisessa.

Lähteet:
Burke. Sports Med. 2015 Nov;45 Suppl 1:S33-49. doi: 10.1007/s40279-015-0393-9. Review.
Burke ym. J Physiol. 2017 May 1;595(9):2785-2807. doi: 10.1113/JP273230. Epub 2017 Feb 14.
Cox & Clarke. Extrem Physiol Med. 2014 Oct 29;3:17. doi: 10.1186/2046-7648-3-17. eCollection 2014. Review.
Cox ym. Cell Metab. 2016 Aug 9;24(2):256-68. doi: 10.1016/j.cmet.2016.07.010. Epub 2016 Jul 27.
Dearlove ym. Front Physiol. 2019 Mar 29;10:290. doi: 10.3389/fphys.2019.00290. eCollection 2019.
Evans ym. J Physiol. 2017 May 1;595(9):2857-2871. doi: 10.1113/JP273185. Epub 2016 Dec 7. Review.
Evans & Egan. Med Sci Sports Exerc. 2018 Nov;50(11):2330-2338. doi: 10.1249/MSS.0000000000001700.
Holdsworth ym. Med Sci Sports Exerc. 2017 Sep;49(9):1789-1795. doi: 10.1249/MSS.0000000000001292.
Leckey ym. Front Physiol. 2017 Oct 23;8:806. doi: 10.3389/fphys.2017.00806. eCollection 2017.
Pinckaers ym. Sports Med. 2017 Mar;47(3):383-391. doi: 10.1007/s40279-016-0577-y.
Poffe ym. J Physiol. 2019 Apr 30. doi: 10.1113/JP277831. [Epub ahead of print]
Sato ym. FASEB J. 1995 May;9(8):651-8.
Scott ym. J Sci Med Sport. 2019 Jun;22(6):702-706. doi: 10.1016/j.jsams.2018.11.027. Epub 2018 Dec 6.
Stubbs ym. Int J Sport Nutr Exerc Metab. 2019 Apr 29:1-23. doi: 10.1123/ijsnem.2019-0014. [Epub ahead of print]
Vandoorne ym. Front Physiol. 2017 May 23;8:310. doi: 10.3389/fphys.2017.00310. eCollection 2017.