Monet huippusuoritukset ovat ”entisten nuorten” käsialaa.

Ole Einar Björndalen voitti kaksi olympiakultaa 40-vuotiaana. Samanikäinen oli Jo Pavey juostessaan EM-kultaa 10000 metrillä. Chris Horner voitti Espanjan ympäriajon 41-vuotiaana ja Raisa Smetanina juhli uransa viimeistä olympiakultaa kaksi viikkoa ennen 40-vuotispäiviään Albertvillessä 1992.  Biologisesti ajatelleen ihmisen fysiikka alkaa heiketä 25-vuotiaasta, mutta jotkut kestävyysurheilijat ovat pystyneet kääntämään iän myötä tiettyjä tekijöitä edukseen ja saavuttamaan kovimmat meriittinsä nelikymppisinä.

Pitkillä matkoilla tarvitaan kestävyyspohjaa menestymiseen. Fyysiset ominaisuudet kehittyvät voimakkaimmin noin 22-vuotiaaksi asti, mutta aniharva kestävyysurheilija on parhaimmillaan vielä tuossa iässä. Huipulle pääsemiseksi tarvitaan vahvempi verenkiertoelimistö, taloudellisuutta ja kisakokemusta. Ne tulevat ajan myötä.

Vahvempi sydän ja taloudellisempi suoritus

Sydämen maksimisyke laskee iän myötä, keskimäärin yhden lyönnin minuutissa per ikävuosi. Maksimisyke ei kuitenkaan vaikuta suorituskykyyn, vaan tärkeämpi ominaisuus on sydämen pumppausvoima. Vahvempi sydän pumppaa kerralla enemmän verta, joten sen ei tarvitse lyödä yhtä tiheään kuin heikomman sydämen kuljettaakseen saman määrän verta ympäri kehoa.

Italialaisilla pyöräilijöillä tehdyn tutkimuksen mukaan huippuvahvan sydämen kehittyminen vaatii 10-15 vuotta intensiivistä harjoittelua.

Harjoitusvuodet ja kilometrit kehittävät kehon taloudellisuutta. Taloudellisuuteen vaikuttavat suoritustekniikka sekä sydämen ja lihasten välinen toiminta. Molempien kehittymiseen tarvitaan aikaa.

Kokemus on valttia

Tulokseen vaikuttavat myös fyysisten tekijöiden ulkopuoliset seikat. Iän myötä urheilija oppii tuntemaan kehonsa paremmin, suunnittelemaan harjoittelua ja usein myös antamaan riittävästi aikaa palautumiselle. Vanhemmat urheilijat harjoittelevat viisaammin ja tekevät vähemmän virheitä harjoittelussaan.

Maaliskuussa 35 vuotta täyttänyt Marit Björgen ilmoitti vastikään jatkavansa uraansa huippuhiihtäjänä. Norjalainen hiihtoasiantuntija Torgeir Björn on sitä mieltä, että Björgen voi ikänsä puolesta jatkaa uraansa vielä nelikymppiseksi asti juuri sen vuoksi, että hän on löytänyt itselleen sopivan harjoittelurytmin ja harjoitusfilosofian.

Kilpailurutiinit hioutuvat kokemuksen myötä. Kilpailutaktiikka on kymmenen tai varsinkinkin kahdenkymmenen kilpailukauden jälkeen selvä. Urheilija tietää missä säästää voimiaan, milloin juoda ja mitä syödä, missä kohdassa pitää iskeä.

Kuntourheilijoidenkin parissa nelikymppinen saattaa olla parhaassa iskussaan. Perheen perustamisen ja uran luomisen jälkeen elämä rauhoittuu ja aikaa jää harjoittelulle, palautumiselle ja terveelliseen ruokavalioon panostamiselle. Varusteita vaativissa lajeissa nelikymppisillä on usein varaa ostaa parempi pyörä tai sukset.

Viisikymppisenä ennätyksiin?

Vuonna 1988 ruotsalainen Evy Palm juoksi 47-vuotiaana maratonilla Ruotsin ennätyksen 2:31.05. Hänellä on edelleen hallussaan puolimaratonin 45-49-vuotiaiden maailmanennätys, jossa nuoremmillakin on tekemistä. Ennätysaika on 1:11.18.

Huomionarvoista on myös se, että Palm oli hieman ennen ennätysmaratoniaan tullut isoäidiksi! Palm on itse kertonut, että avain koviin aikoihin oli vammoilta välttyminen. Tämän Palm itse uskoi johtuvan siitä, että hänen kehonsa juoksijan kannalta riskialttiimmat osat, kuten nivelet ja nivelsiteet olivat jo kehittyneet valmiiksi, kun niiden kuormitus alkoi. Nuoruuden vammat eivät siis kummitelleet, kun kilometrimäärät nousivat.

Varsinkin myöhemmällä iällä urheilemisen aloittaneet voivat hyvin saavuttaa parhaat tuloksensa yli 40-vuotiaana, mutta viimeistään puolen vuosisadan iässä eivät vahva sydän, taloudellisuus ja kokemuskaan pelasta iän vaikutuksilta. Lihasmassan määrä vähenee, testosteronitaso laskee, lopulta myös sydämen pumppausvoima.

Kovasti vastaan taistelee muun muassa kanadalainen Ed Whitlock. Hän juoksi puolimaratonin vuonna 2013 aikaan 1:38.11. Whitlock oli tuolloin 82-vuotias.

– Outi Hytönen