– Käsilläseisonnasta ei tietysti itsessään ole hyötyä juoksijalle tai hiihtäjälle, mutta jos sen taidon ottaa tavoitteeksi, tulee prosessin aikana kehittäneeksi koko kehon motoriikkaa ja ylävartalon voimaa, sanoo kehonpainoharjoittelua valmentava Jukka Rajala.

Käsilläseisontaan hurahtanut personal trainer Jukka Rajala on kirjoittanut yhdessä Jarno Härkösen kanssa kirjan Kehonpainoharjoittelu – Movement, jossa opastetaan vahvaa kehoa tavoitellaan tavoitteena käsilläseisontataito. Rajala on harjoittanut voimalajeja koko ikänsä, mutta harjoittelutapa on muuttunut paljon vuosien varrella.

– Siirryin perinteisestä voimannostosta kahvakuulaharjoitteluun 2000-luvun alussa, kun sitä ei vielä harjoittanut kuin muutama suomalainen. Sitten tutustuin telinevoimisteluun ja nyt viimeiset neljä viisi vuotta olen kiertänyt maailmalle kehonpainoharjoittelua valmentavien opissa, Rajala kertoo taustastaan.

Kehonpainoharjoittelu on liikkuva käsite ja laajimmillaan se tarkoittaa kaikkea ilman lisäpainoja tehtävää harjoittelua, myös esimerkiksi juoksua tai tanssia. Tässä sillä viitataan kuitenkin voimatasoa parantaviin lihaskuntoharjoitteisiin. Rajalan harjoittelussa on nykyään vaikutteita telinevoimistelusta, kuntosaliharjoittelusta ja ulkopuolisen silmin akrobatiastakin, kun tavoite on suoriutua käsilläseisonnasta ja vaikeista kyykkyliikkeistä.

Käsilläseisonta on Rajalan intohimo. Hän on juuri palannut Israelista opintomatkalta.

– Käsilläseisonta on koukuttanut haastavuudellaan. Sen oppiminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja monipuolisuutta. Israelissa hiottiin yksityiskohtia uusien vinkkien kautta. Opettaja voi kertoa vaikka kymmenen kertaa, miten joku asia tehdään, mutta käsilläseisonnassa se on itse koettava ja opittava kehollisen ahaa-elämyksen kautta, Rajala kertoo.

Kestävyysurheilijalle kokovahva kroppa

Mutta miten tämä kaikki liittyy kestävyysurheiluun? Jukka Rajalan mukaan kokonaisvaltaisesti vahvan kropan tavoittelu on monilta hukassa, varsinkin kestävyysurheilun puolella. Personal trainerina toimiessaan hän on valmentanut voimapuolella monia kestävyyslajien harrastajia.

– Käsilläseisonta ei vaadi huikeita voimia, mutta se on äärimmäisen monipuolinen ja kokonaisvaltaista kehon hallintaa vaativa liike, Rajala sanoo.

Kokonaisvaltaisuuden lisäksi toinen hyvä syy, miksi kestävyysurheilija voisi tai hänen kannattaisi tavoitella käsilläseisontataitoa, on haasteen tarjoama motivaatio lihaskuntoharjoitteluun.

– Käsilläseisonnan opetteleminen on paitsi fyysisesti myös mentaalisesti täysin erilainen prosessi kuin kestävyysharjoittelu. Siksi se voi tarjota vaihtelua ja motivaatiota harjoitteluun, Rajala pohtii.

Käsilläseisonnan oppiminen voi aikuiselta kestää useamman vuoden tai se voi jäädä saavuttamattomaksi tavoitteeksi, mutta keholle tärkeintä ovatkin prosessin aikana saavutetut taidot ja vahvuudet.

– Tuntuu, että tässä asiassa ilmapiiri on muuttunut. Ihmiset uskaltavat haastaa itseään, eivätkä pelkää uusia asioita, Rajala iloitsee. Käsilläseisonnasta onkin tullut kehonpainoharjoittelun piireissä pienimuotoinen trendi-ilmiö.

Mitä juoksija, hiihtäjä tai pyöräilijä sitten saavuttaa käsilläseisomisen taidon kautta?

– On mahdoton yhtälö sanoa, että käsilläseisoja juoksisi tai hiihtäisi kovempaa kuin taitamaton. Mutta taidon omaavalla on todennäköisesti muutenkin vahvempi kehonhallinta ja asentojen tuntemus kuin taidottomalla. Nämä taidot ovat hyvin tärkeä tekijä kehon kestävän terveyden kannalta. Se taas takaa enemmän terveitä urheiluvuosia ja pitkällä aikavälillä enemmän ehjiä harjoituskausia tarkoittaa todennäköisemmin myös menestystä omassa lajissa, Rajala tiivistää hyödyt isossa mittakaavassa.

Rajalan ja Härkösen kirja Kehonpainoharjoittelu – Movement esiteltiin Kestävyysurheilu.fi:n Kuukauden kirjana huhtikuussa.

Lue Rajalan ajatuksia kestävyysurheilijan voimaharjoittelumotivaation löytämisestä.

– Outi Hytönen