Kaarlo Maaninka on yksi suomalaisen kestävyysjuoksuhistorian menestyshahmoista. Maaninka voitti vuonna 1980 Moskovan olympialaisissa hopeaa 10 000 metrillä ja pronssia 5000 metrillä. Hän on samalla kestävyysjuoksun viimeisin suomalaismitalisti olympiatasolla.

– Olin asettanut vuoden 1980 olympialaiset tavoitteeksi jo kymmenen vuotta aiemmin. Alun perin tähtäimessä oli kympin juoksu, koska en ollut luontaisesti nopea. Vuosien kuluessa aloin kuitenkin menestyä myös vitosella. Ennen Moskovan kisoja asetin tavoitteeksi pistesijat.

Maaninka toteaa Moskovan kisarupeaman olleen rankka. Runsaaseen viikkoon mahtui kympin alkuerät ja finaali sekä vitosen alkuerät, välierät ja finaali.

– Olin kuitenkin hankkinut vuosien mittaan hyvän kestävyyspohjan. SM-maastoissa olin kilpaillut muutamana edellisenä vuotena sekä lyhyemmällä että pidemmällä matkalla saman päivän aikana. Näin hankin henkistä kovuutta ja harjoittelin palautumista.

Vain Yifter pysyi edellä

Maaningan mukaan Moskovan kympin alkuerissä kuuma sää toi omat haasteensa. Kolme päivää myöhemmin juostussa finaalissa käytiin Etiopia-Suomi -maaottelua, kun muutaman viime kierroksen ajan mitaleista kamppailivat Miruts Yifter, Mohammed Kedir, Tolossa Kotu, Lasse Viren ja Kaarlo Maaninka.

– Pystyimme Lassen kanssa lyömään kiilaa etiopialaisrintamaan. Juoksussa tehtiin nykäyksiä 200-300 metrin välein. Siinä katsottiin kenellä kestää hermot, eikä periksi saanut antaa.

Maaninka oli juoksun viimeisillä kierroksilla pääasiassa viitossijalla. Lopussa Yifter karkasi selvään voittoon vastustamattomalla kirillä, mutta Maaninka onnistui nousemaan hopealle ennen Kediriä.Tämän verran Kaarlo Maaninka hävisi Etiopian Miruts Yifterille Moskovan 10 000 metrin finaalissa. Kuva: Pressfoto teoksessa Urheilumme Kasvot 11

Vitosen alkuerät käytiin päivä kympin finaalin jälkeen ja välierät tästä kaksi päivää eteenpäin. Maaninka selvitti nämä juoksut ilman ongelmia ja voimiaan säästäen. Finaali juostiin kaksi päivää välierien jälkeen. Yifter otti vitosella toisen kultamitalinsa. Toiseksi sijoittui Tansanian Suleiman Nyambui ja Maaninka kiri kolmanneksi.

– Näin jälkikäteen mietittynä minun olisi kannattanut juosta ennen olympialaisia enemmän 1500 metrin juoksuja. Suomessa käydyissä vitosen kisoissa oltiin äkkiä jonomuodostelmassa. Moskovan kisassa piti katsoa, ettei jää pussiin. Juoksu oli edestakaisin sahaamista ja ruuhkassa oli myös tönimistä.

Maaninka on syystä tyytyväinen Moskovan olympiaurakkaansa.

– Kaikki tuli otettua irti, eikä mikään jäänyt vaivaamaan. Yifter oli vaikea voitettava. Hänellä oli mahtava loppukiri, eikä häntä saanut kesytettyä myöskään matkavauhdilla, kertoo Maaninka, joka oli vähällä jäädä valitsematta Moskovan kisajoukkueeseen.Kaarlo Maaninka Moskovan 10 000 metrin palkintopallilla. Kuva: Pressfoto teoksessa Urheilumme kasvot 11

Määrätietoista ja kovaa harjoittelua

Jouko Elevaaran valmentama Maaninka alitti kympillä 29 minuutin rajan ensimmäisen kerran 20-vuotiaana vuonna 1974. Alle 28:30:n hän pääsi vuonna 1977. Myös vitosen ennätykset hinautuivat vähitellen lähemmäs 13:30:tä. Vuosi 1980 oli posiolaissyntyisen Maaningan uran ehdoton huippuvuosi myös aikojen osalta. Moskovan finaalijuoksuissa syntyneet ennätykset kirjataan luvuin 13:22.00 ja 27:44.28.

Ennen Moskovaa Maaningalla oli takanaan viisi-kuusi hyvää harjoitusvuotta. Metsätyönjohtajana Kauhajoella työskennellyt Maaninka ei ensin löytänyt oikeaa harjoittelun ja levon välistä suhdetta. Myös vammat vaivasivat ja välillä motivaationkin kanssa oli ongelmia.

Olympiavuonna kaikki oli kuitenkin reilassa.

– Olympiavuonna otin töistä virkavapaata ja olin tammi-helmikuussa ensimmäistä kertaa vuoristoleirillä Yhdysvaltain New Mexicossa. Asuin 1600 metrin korkeudessa, juoksin noin kahden kilometrin korkeudessa ja hiihtämässä kävin lähes kolmessa kilometrissä.

– Palattuani leiriltä Suomeen juokseminen oli aivan erituntuista kuin aiemmin. Aamulenkeilläkin pystyi helposti juoksemaan kolmen minuutin kilometrivauhtia. Moskovan vuonna tein välillä kolmekin harjoitusta päivässä. Harjoituskilometrejä kertyi enimmillään yli 900 kuukaudessa.

Moskovan olympialaiset olivat Maaningan uran ainoat arvokisat.

– Olympiavuoden jälkeen minulla ei ollut harjoitteluun enää samanlaista intoa kuin aiemmin. Olin jo saavuttanut asettamani tavoitteet.

Helsingin vuoden 1983 MM-kotikisat innostivat Maaningan kuitenkin tiivistämään harjoitteluaan. Vitosella syntyi kesäkuussa aika 13:29,76. MM-kisat jäivät kuitenkin haaveeksi.

– Pohjat olivat kunnossa. Kesäkuussa tehdyssä vetoharjoituksessa astuin kuitenkin radan metallireunuksen päälle ja sain kantapäähän nivelsidevamman. En pystynyt vamman takia tekemään kesän edetessä tarvittavia vetoharjoituksia, enkä päässyt huippukuntoon.

Vuonna 1981 Maaninka kertoi julkisuudessa hyödyntäneensä verenvaihtoa. Menetelmä kiellettiin urheilussa vasta vuonna 1985.

– Menestyksen taustalla oli nimenomaan määrätietoinen ja kova harjoittelu. Ilman sitä kansainväliselle huipulle ei pääse, vaikka mitä tekisi, hän toteaa.

Urheilusta paljon hyötyä

Maaninka on ylipäätään tyytyväinen juoksuvuosiinsa.

– Minulla oli menestyksekäs ura. Varsinaisen juoksemisen ohessa näin maailmaa ja sain paljon ystäviä, Maaninka kiteyttää.

Aktiiviuransa Maaninka lopetti vuonna 1988, mutta juoksu on jatkunut harrastuksena.

– Urheilusta on ollut hyötyä myös työelämässä. Kun on hyvässä kunnossa, työhön pystyy keskittymään paremmin, stressin sietokyky on parempi ja painokin pysyy hyvin hallinnassa. Moni suomalainen harrastaa liikuntaa, mutta kokonaisuudessaan kansa pitäisi saada liikkumaan enemmän. Se olisi tärkeää kansanterveydellisesti, pohtii Maaninka, joka työskentelee metsätyönjohtajana OTSO-metsäpalveluissa Länsi-Suomen yksikön Kauhajoen aluetoimistossa.Tänä päivänä Kaarlo Maaninka toimii metsätyönjohtajana Kauhajoella. Kuva: Kaarlo Maaningan kotialbumi

Maaninka ei seuraa juoksu-urheilua säännöllisesti.

– Katson lähinnä arvokisojen finaalit. Enemmänkin tulisi luultavasti seurattua, jos suomalaiset menestyisivät paremmin. Menestys vahvistaisi lajin tulevaisuutta maassamme. Nykyäänhän kestävyysjuoksullamme on kapea pohja. Ehkä tasoa voitaisiin nostaa jonkinlaisella tallisysteemillä.

Usko tuo perusturvallisuuden

Helluntaiseurakuntaan kuuluva Maaninka tuli uskoon vuonna 1982.

– Usko tuo perusturvallisuuden. Vastoinkäymisetkin on helpompi kohdata. Kun uskoo Jeesukseen, tulevaisuutta tai kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Kauhajoella vaimonsa kanssa asuvalla Maaningalla on vielä muutama vuosi eläkeikään. Hänellä on kaksi lasta ja kolme lastenlasta, jotka ovat iältään 7,3 ja 1.

– Lapsenlapsiin pystyy keskittymään paljon paremmin kuin aikanaan omiin lapsiin. Nyt urheilu-ura ei ole vaikuttamassa ajankäyttöön.

– Kaikki lapsenlapseni ovat poikia. Heistä vanhin harrastaa yleisurheilua ja jalkapalloa. Harjoituksia on yhteensä kaksi kertaa viikossa. Itsekin tapaan juoksuttaa häntä ja naapurinpoikia talon ympäri. Urheilu on hyvä harrastus.

– Juhana Unkuri