Kuuden viikon huili keskellä parhainta kilpailukautta, yksi uran parhaista hiihdoista ja kauden päätavoitteen sotkenut sairastuminen. Kerttu Niskanen koki kaudessa enemmän kuin kohtuulliselta tuntuisi, mutta oppi on arvokasta tulevaa ajatellen.

{mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}

– Luotan vielä siihen, että kun tuo ei tappanut, se vahvisti, Niskanen sanoo Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa Oloksella.

Kun Niskanen kertaa ylirasitustilasta MM-vireeseen -pinnistelyn täyttämää talveaan, pitää aloittaa kesästä. Niskanen ja valmentajansa Pekka Vähäsöyrinki ottivat ”tietoisen riskin” ja harjoitusmäärää nostettiin entisestään, suunnitelma oli 800 tuntia.

– Ajatus oli, että pudotetaan kuitenkin pikkuisen lenkkivauhteja, että voidaan tehdä sitä määrää paljon. Se helle sitten sotki. Ilman sitä hellettä olisin voinut ihan hyvin kestääkin sen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että pitää uskaltaa treenata. Ei voi pärjätä, jos ei treenaa tarpeeksi. Mutta millä tavalla siitä rasituksesta palautuu, eikä jää väsymyskierre päälle, se on se juttu, Niskanen sanoo.

Se on asia, jonka kanssa jokainen huippu-urheilija taiteilee, sillä koko ajan vain varmistelemalla ei toivottua menestystä tule. Ei Niskanen sokea tilanteelleen ollut harjoituskaudellakaan. Harjoittelua kevennettiin, kun hän tunsi olevansa pitkään liian väsynyt.

– Ei se riittänyt, että kun pikku pätkä otettiin helpompaa ja sitten taas jatkettiin myllytystä. Ehkä se vaan itseä huijasi, että nyt on huilattu, jatketaan. Mutta ei se riittänyt.

Kuva: Thibaut/NordicFocus

Ei uniongelmia, ei sairasteluja

Vastaavassa tilanteessa moni tuntee liiallisen kuormituksen tuoman väsymyksen huonoina yöunina tai reagoi tulemalla kipeäksi. Niskasella ei ollut kumpaakaan.

– Sitäkin mietimme, että jos olisi tullut joku tauti, se olisi pakottanut pätkän lepäämään. Mutta ei tullut, pysyin terveenä. Monesti olen lokakuun Senalesin-leirin jälkeen ennen lumille siirtymistä tullut kipeäksi. Se on voinut aikaisempina vuosina vähän pelastaa sitä kuormitusta, joka on silloin kovimmillaan. Siihenkään ei nyt tullut sitä pätkää.

Jossittelu on turhaa, mutta mitä tekisit loppukesästä toisin?

– Jos voi sinne asti vetää, kesällä olisin vaihtanut maisemaa ja lähtenyt vähän karkuun kovia helteitä. Eihän sitä koskaan tiedä, kestääkö helteet viikosta toiseen. Tai jos olisin jäänyt kotiin, olisi pitänyt vaan luopua siitä määrästä.

Kuormituksen kanssa taiteilun jälkeen Niskanen päätyi tauolle joulun alla. Kauden alku sinänsä ei häntä huolestuttanut, sillä tulokset olivat sellaisia kuin monesti muulloinkin alussa.

– Se ei ollut ihan katastrofi, mutta tunne oli sellainen, että jätin Lilllehammerin väliin. Ajattelin, että pitää saada terävämpi olo, olin niin treenijumissa vielä. Ei se Beitostöleniinkään auennut. Oli oma päätökseni, että pitää huilata, kaikki ei ole kunnossa ja olen liian väsynyt. Lähdin tauolle ja suunnitelmat menivät uusiksi.

Tuoreeltaan ei niin kummoiselta tuntunut, että Davos ja Tour de Ski jäivät väliin, mutta totuus iski muutaman päivän päästä huippu-urheilijan tajuntaan ja tunteisiin. Niskanen katsoi kyllä televisiosta kisoja ja jännitti muiden puolesta, mutta myöntää, ettei se ollut kovin helppoa.

– Ajattelin, että voi kun tuolla olisi itse saanut olla tai tuolla olisi pitänyt olla. Joulu tuli ihan hyvään aikaan, se pakotti ajattelemaan muuta. Löytyi jotain muuta tekemistä kuin murehtia kotona.

Muiden kilpaillessa Niskanen yritti palautua ja päästä uudelleen kilpailukuntoon. Hänen kautensa käynnistyi käytännössä uudelleen Otepään maailmancupissa.

– Ennen Otepäätä ehdin yhden tai kaksi kovempaa harjoitusta tehdä, pari viikkoa ennen Otepäätä rupesin treenailemaan. Onhan se erikoista, monella kisatohina päällä ja itse teet uutta kauden avausta. Jostain oli vaan pakko aloittaa, jos mieli talvella päästä minkäänlaiseen vireeseen.

Kuva: Touho Häkkinen

”Elimistö ei jaksanut enää laittaa vastaan”

Vaikka Niskanen hymyilee ja nauraakin haastattelun aikana moneen otteeseen, kausi on ollut monin tavoin raskas. Monella tilanteen kääntäminen ei käy yhden kauden aikana. Ei Niskasen omakaan luotto kuuden viikon huilin jälkeen korkeimmillaan ollut, sillä hän on yleensä löytänyt parhaan vireensä kisojen kautta.

– Olin kyllä vähän jo luopunut toivosta, mutta jollain tavalla halusin näyttää ennen kaikkea itselleni. Halusin tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista: aika on rajallinen, mutta käytän sen ajan parhaalla mahdollisella tavalla.

Siinä tilanteessa jo kesällä yhtenä mieluisimpana kilpailuna kalenteriin merkitystä Cognen maailmancupista tuli tärkeä etappi. Kilpailussa oli Niskaselle mieluisat elementit: 10 kilometriä, perinteistä, väliaikalähtö, raskas maasto.

– Treenasin oikeastaan 90 prosenttisesti perinteistä, vapaan käytännössä unohdin melkein kokonaan.

Ennen Cognea hän sai Lahden maailmancupissa pariviestissä ensimmäisen kerran toivottuja tuntemuksia terävämmästä menosta.

– Tuollainen suorituskykykisa varmasti nosti virettä. Cogne oli talven paras kisa, mutta varmasti yksi urani parhaista kisoista. Hiihto tuntui hyvältä. Se oli todella, todella tärkeä kisa itselleni. Tuon myllerryksen jälkeen huippujuttu, Niskanen sanoo, ja ilme kertoo, että se oli paljon enemmän kuin huippujuttu.

Cognesta Niskanen sai uskoa, että MM-kisoista voisi tulla vielä ihan hyväkin. Lisää uskoa hän sai, kun valmentajat kertoivat Seefeldissä MM-kilpailuissa valmistavan treenin näyttäneen ”jopa vielä paremmalta kuin Cognessa”. Kaikki oli hyvin, kunnes kurkku tuli kipeäksi ja sairastuminen pudotti nousuvireen. Väliin jäi parisprintti, jonka jälkeen perinteisen kymppi sujui toipilaana.

– Jälkikäteen voi nauraa, mutta siinä hetkessä se vaan itketti, että ei voi olla totta. Luulin, että kaikki paha tälle kaudelle oli jo koettu, mutta ei näköjään.

Niskanen on jo löytänyt sairastumiselle sinänsä loogisen selityksen elimistönsä kamppailusta.

– Olin ylikuormitustilassa, josta jollain tavalla palauduin. Vetäisin kisoja alle, sain tosi hyvin irti Cognessakin. Varmasti elimistö oli tiukilla ja kuitenkin viritetty siihen tilanteeseen hyvään kuntoon. Ei siihen sitten varmaan tarvinnut muuta kuin joku pöpö tulla jostain. Elimistö ei jaksanut enää laittaa siihen vastaan.

Loppukauteen on osunut hyviäkin kilpailuja tuloksellisesti, vaikka Niskanen sanoo suoraan, ettei hiihto ole tuntunut yhtään niin hyvältä kuin ennen sairastelua.

– Päivät heittelevät hirveästi. Huomaa, että loppuharjoituskausi ja alkutalvi olivat rikkonaisia, en kestä kuormaa normaalisti. Jotain hyvääkin on ollut. Tänä talvena olen hiihtänyt vapaata tosi vähän, mutta pystyin kuitenkin hiihtämään Falunissa kymmenenneksi raskaassa kelissä.

Niskanen voitti kesällä Aateli Racen. Kuva: Touho Häkkinen

”Peiliin voimme katsoa”

Niskanen ja Vähäsöyrinki ovat tehneet yhteistyötä nyt kahden kauden verran. Kausi on ollut haastava molemmille.

– Yhteinen päätös oli, että yritetään harjoitella limitillä ja harjoitellaan määrällisesti niin paljon kuin harjoittelua kestän. En näköjään kestänyt tuota määrää. Kyllä noista oppii, mutta harmittaahan se tietysti. Ylikuormitus on virhe, johon pystyy vaikuttamaan, mutta esimerkiksi edellistalvena tulleisiin sairasteluihin ei välttämättä pysty. Peiliin voimme katsoa, Niskanen sanoo ja naurahtaa.

Kaksikko on ruotinut kesän ja syksyn harjoittelua moneen otteeseen, mutta kauden kunnollinen läpikäynti on vielä tekemättä.

– Emme ole tulevasta puhuneet mitään. Sen tiedän itse, että ihan noin paljon en määrällisesti pysty harjoittelemaan. Myös muistan sen, että jos tulee tuollainen hellejakso, se on tosi kova kuorma. Elimistö on koko ajan ihan eri lailla kierroksilla. On opettanut.

Yhteistyönne jatkuu?

– No, katsotaan. Puhumme keväällä ja katsotaan, mitä mieltä Pekka on, Niskanen sanoo ja sanoo tilanteen luonnollisesti harmittaneen kovasti myös kokenutta valmentajaa.

Kuva: Thibaut/NordicFocus

”Pitää uskaltaa muuttaa tai jättää tekemättä”

Vaikka tarkemmat suunnitelmat ovat vielä tekemättä, urheilija Kerttu Niskasella on käsitys, mitä hän hiihtäjänä tarvitsee kehittyäkseen. Tunnollisuus harjoitusohjelman toteuttamisessa on toki jossain määrin hyve, mutta Niskanen kaipaa jatkossa itseltään uskallusta tilanteen vaatimiin muutoksiin.

– Jos on sunnuntai, ja saan seuraavan viikon treenit, pitää oikeasti olla pää kainalossa, että jätän niitä treenejä tekemättä. Jos joku on minulle suunnitellut ja käyttänyt siihen aikaansa ja ajatuksiaan, haluan ne toteuttaa ja uskon sen olevan paras vaihtoehto tehdä. Mutta pitäisi uskaltaa myös itse muuttaa jotain tai jättää tekemättä. Se on varmasti yksi tärkeimmistä asioista, että uskaltaa muuttaa niitä suunnitelmia.

Asia on niin iso, että muut hiihtämiseen liittyvät asiat tuntuvat pienemmiltä, eivätkä kaipaa samalla lailla muutosta. Niskanen on osoittanut pystyvänsä hiihtämään kovalla kansainvälisellä tasolla paljon muutakin kuin perinteisen kymppiä.

– Kun en ole liian väsynyt, teknisestikin pystyn hiihtämään ihan hyvin ja tiedän, millä tavalla pitää hiihtää ja mitä korjausliikkeitä pitää tehdä. Rehellisesti sanottuna näkyy hiihtämisessänikin, kun menen liian väsyneeksi.

Kun Niskaselta kysyy kevätloman pituudesta, häntä naurattaa.

– Niin pitkään, kun tuntuu, että on tarvis. Jos on monesti ollut se 3–4 viikkoa, nyt minimissään neljä viikkoa. Kunnon breikki tuohon, että varmistan sen, että olen henkisesti ja fyysisesti palautunut ennen kuin uusi harjoituskausi alkaa. Ei minun pohjat mihinkään häviä, vaikka huilaisin sen kuusi viikkoa. Se voi pelastaa tulevaa.

-Heidi Lehikoinen