Mattotestin lisäksi erilaiset kenttätestit ovat hyvä apu kaikenikäisille ja -tasoisille hiihtäjille ominaisuuksien kehittymisen seurantaan. Nuorilla säännöllisesti tehtävät kenttätestit tuovat vahvistusta sille, että harjoittelu tuottaa kehitystä. Samalla ne paljastavat erityistä kehittämistä vaativia kohteita. Aikuisurheilijoilla kenttätestit puolestaan paljastavat, ovatko ominaisuudet pysyneet toivotulla tasolla.

Hiihtovalmentaja Esko Paavolan hiihtäjälle suosittelema testipatteristo koostuu 3000 metrin juoksusta, 5-loikasta, etunojapunnerruksesta sekä leuanvedosta. Cooperin testiä jopa parempi juoksutesti on Paavolan mukaan 3000 metriä radalla. Nuoremmille Hopeasompa-ikäisille se voi tosin tuntua pitkältä testimatkalta, mutta siitä on kunnon kehittymistä hyvä seurata. Etunojapunnerruksen vaihtoehdoksi myös penkkipunnerrus on hyvä vaihtoehto. Yleisurheilijoiden yleisesti käyttämä kuulanheitto kahdella kädellä pään yli taaksepäin on tuttu räjähtävän voiman harjoitus hiihtäjillekin, tosin useimmin kuulan sijaan kuntopallolla tehtynä. Se toimii myös testinä, vaikka siitä ei yleisimpien hiihtäjien testien vertaista datapankkia olekaan eri-ikäisille tavoiteltavista arvoista.

– Testeillä näkee, tuottaako harjoittelu tulosta. Kerran kahdessa kuukaudessa on hyvä aikaväli testeille, mutta jos on satsauksia esimerkiksi voimaan, voi silloin tarkistaa jakson päätyttyä, onko se parantunut, Paavola sanoo.

Millaisia tuloksia nuorten tulisi sitten tavoitella kenttätesteissä? Esimerkiksi 3000 metrillä kiitettävän tason tuloksena voidaan pitää alle 11 minuutin aikaa 16-vuotiailla tytöillä, alle 10.30 aikaa 18-vuotiailla tytöillä, alle 10 minuutin aikaa 16-vuotiailla pojilla ja alle 9.45 aikaa 18-vuotiailla pojilla. Asteikon 1–5 toisessa ääripäässä puolestaan 13.30 (T16), 12.40 (T18), 11.30 (P16) ja 11.15 (P18) ovat ne rajat, joita huonompi tulos tuo heikoimman ”arvosanan”.

5-loikassa vastaavasti kiitettävän tason rajat ovat 11,70 (T16), 12,50 (T18), 13,50 (P16) ja 14,00 (P18). Etunojapunnerruksissa puolestaan vähintään 30 punnerrusta minuutissa (T16), 45 punnerrusta minuutissa (T18), 50 punnerrusta minuutissa (P16) ja 60 minuutissa (P18). Leuanvedossa puolestaan samoissa ikäluokissa vähintään 10 kertaa (T16), 14 kertaa (T18), 21 kertaa (P16) ja 27 kertaa (P18).

Yleisesti Paavola sanoo, että nuoren urheilijan kannattaa panostaa heikkouksiensa kehittämiseen. Aikuisurheilija taas tekee tuloksensa olemassa olevilla vahvuuksillaan. Ohjeelliset tavoitearvot 18-vuotiaille soveltuvat hyvin aikuisurheilijallekin, tosin 3000 metrin ja voiman osalta tulosten tulisi vielä tuon ikäisten tuloksista parantua.

Monella kuntoilijalla puolestaan on keväällä ja syksyllä joku tietty hölkkäkisa, jossa kehittymistä on vakiona pysyvällä reitillä helppo verrata. Se on Paavolankin mielestä kelpo mittari.

– Kuntoilijalle hyvä testi on myös 5-loikka. Ylipäätään kuntoilijan olisi hyvä tehdä pari kertaa viikossa loikkia kimmoisuutensa ylläpitämiseksi, Paavola kannustaa innokkaita kilometrien keräilijöitäkin.

– Heidi Lehikoinen