Sotshin paralympialaisissa suomalaisten menestystoiveet kohdistuvat liikuntavammaisiin pystyhiihtäjiin Ilkka Tuomistoon hiihdossa ja Maija Järvelään ampumahiihdossa. Kelkkahiihdossa huipulle tähtää 21-vuotias rovaniemeläinen Sini Pyy. Hevoskuuri kyseli Pyyltä hieman kelkkahiihdon perusasioista ja harjoittelusta.

Kelkkahiihto on tullut tutuksi myös maailman huippuhiihtäjille, kuten Dario Colognalle ja Axel Teichmannille jalkavammasta toipuessaan.

– Sehän on tosi hyvää treeniä. Työtä tulee korostetummin käsille. Suksilla jos väsähtää mäessä, voi heittää haarakäynnille. Kelkalla ei niin voikaan. Käsivoimani ovat nyt paremmat kuin aiemmin kilpahiihtoaikaan, samoin voimaa on enemmän. Saa tulla kyllä minua haastamaan, Pyy sanoo iloisesti.

Pyy hiihti kilpaa jo ennen vuonna 2010 tapahtunutta auto-onnettomuutta. Siitä kuntouduttuaan hiihdon jatkaminen oli luontevaa, välineiksi tuli vaan kelkka lisää. Kelkkahiihtäjänä Pyy on vasta uransa alussa, mutta aiempi kilpahiihtotausta on auttanut häntä paljon.

– Ymmärrän harjoituksia ja tehoalueita. Kroppa myös kestää rasitusta paremmin. Lisäksi siitä on apua asennepuolella. Ymmärrän, että tulokset eivät tule hetkessä. Lisäksi osaan järjestää elämäni sen mukaan. Olen ikään kuin palannut vanhaan rytmiini.

Harjoittelun monipuolistamisessa haasteita

Kelkkahiihtäjän harjoittelu ei periaatteessa poikkea vammattoman hiihtäjän harjoittelusta pääsääntöisesti lainkaan. Myös kelkkahiihtäjien kesäharjoittelu koostuu pk-harjoittelusta, jota höystetään tehoilla ja voimaharjoituksilla.

– Tehoa ja määrää teen yhtä paljon kuin ennenkin, nyt on vaan vaikeampaa löytää monia lajeja. Harjoittelua on yritetty monipuolistaa. Viime keväänä sain käsipyörän, ja sillä pystyn tekemään sekä pitkää aerobista lenkkiä että tehoja.

– Suurin haaste on monipuolisen harjoittelun löytäminen. Ensi kesänä kokeilen varmasti kelausta ja melontaa. Soutu olisi myös hyvä, uinti olisi samoin hyvä ja sitä pitäisi tehdä enemmän, Pyy sanoo.

Voimaharjoittelu on tärkeä osa harjoittelua ympäri vuoden. Kisakaudellakin hän tekee voimaharjoituksen kerran viikossa.

– Keskivartalovoima on tärkeää. Samoin käsissä täytyy olla todella paljon voimaa. Ojentajat, olkapäät ja hauikset ovat keskeisiä.

Osa kelkkahiihtäjistä harjoittelee kesäisin myös rullasukset kelkan alla. Sitäkin Pyy aikoo kokeilla. Toistaiseksi hän on tehnyt tasatyöntöharjoittelua pyörätuolinsa kanssa ylämäkeen. Myös vetolaitetta hän on käyttänyt säännöllisesti, vaikka siinä työntö voi jäädä kelkkahiihtäjälle vähän vajaaksi.

– Harjoitteluni on myös lumella aika samanlaista kuin ennenkin, vähän lyhyempää treeniä vain. Kun kaikki treenit tulevat käsille, ne väsyvät helposti. Harjoittelussa ja palautumisessa pitää löytää tasapaino. Tärkeintä on hoksata ajoissa, että pitää levätä. Olkapäät oireilevat helposti.

Hiihtoasento muuttuu

Sukset maksavat, mutta kelkkahiihtäjälle sitä suurempi yksittäinen kuluerä on kelkka. Pyy maksoi omastaan, Yhdysvalloissa teetetystä kelkastaan 2500 euroa. Kelkan vaihtoväli on 1–3 vuotta. Kelkkoja koskevat tietyt perussäännöt, mutta kilpailuissa näkee monenlaista viritelmää. Jousia ei kuitenkaan saa olla ja 40 senttimetriä on maksimikorkeus hiihtäjän ja maan välissä. Asennon on oltava istuva, eli pelkästä polviseisonnasta ei saa työntää.

– Tärkeintä on, että kelkka tukee niin, että oman potentiaalinsa saa käyttöön. Sen on oltava kevyt ja tyköistuva. Siinä on tekemistä, että löytää parhaan asennon. Myös urheilijan luokka vaikuttaa, 12 hiihtää polvillaan, kympissä taas polvet ovat rinnalla ja asento istuvampi, Pyy kuvailee.

Kelkkahiihdossa hiihtäjän tulee löytää itselleen tyköistuva kelkka. Kuva: Heidi Lehikoinen– Jospa parin vuoden päästä saisin itsekin enemmän polvilla olevaa asentoa. Vielä keskivartaloni ei ole tarpeeksi vahvistunut siihen.

Sauvan pituudessakaan ei ole yhtä oikeaa mittasääntöä. Pyy hakee itsekin vielä sopivaa mittaa, joka toimisi niin ylämäessä, alamäessä kuin tasaisellakin.

– Alamäessä toimii pidempi sauva, mutta ylämäessä sillä on taas raskaampaa työntää kauempaa edestä, Pyy sanoo.

Hän on kuronut aikaeroa luokkansa kärkeen kiinni roimasti jo vuodessa, mutta matkaa on vielä. Harjoitteluaan hän uskoo määrällisesti pystyvänsä vielä kasvattamaan.

– Tarkoitus on ensi vuodeksi korottaa treenimääriä, niin kuin joka vuosi. Sen verran mitä kädet ja pää kestää. Eiköhän pohjat tästä rakennu, Pyy sanoo.

– Heidi Lehikoinen