Erään artikkelin mukaan yleisin diagnoosi suomalaisten aikuisurheilijoiden jalkakivuille on penikkatauti (shin splint) tai sääriluun rasitusmurtuma, kattaen 75 % kaikista säärikiputapauksista. Tutkimusten mukaan penikkatauti vaivaa noin 4 – 35 % urheilijoita ja varusmiehiä.

Luukalvon tulehdus kivun takana

Penikkataudin ja sääriluun rasitusmurtuman välillä on joskus vaikea tehdä eroa. Kiputuntemukset ovat samankaltaisia, mutta myös eroja on. Rasitusmurtumassa kipu on usein paikallisempi ja sääriluun etuosassa, ylempänä kuin penikkatauti. Diagnoosi tehdään epäselvissä tapauksissa joko isotooppi- tai magneettikuvauksen pohjalta.

Penikkatauti voi oireilla joko sääriluun ulkopuolella (anterior shin splints) tai sisäpuolella (posterior shinsplints). Kuva: www.drgregmorris.comAiemmin vaivan ajateltiin johtuvan kasvaneesta paineesta lihasaitiossa, mutta viime aikoina on huomattu, että vammaan saattaa liittyä sääriluun stressireaktio. Yhden teorian mukaan pohjelihakset aiheuttaisivat vetoa tai painetta luukalvoa kohtaan, mikä jatkuessaan aiheuttaa ensin tulehdusta ja myöhemmin luun muodostusta.

Toiset taas epäilevät kipujen olevan seurausta luuhun syntyneistä mikrovaurioista lihasten aikaansaaman paineen seurauksena. Tutkijoiden joukossa on kuitenkin erimielisyyttä vamman todellisista syistä, eikä sen aiheuttajasta ole vielä varmaa tietoa.

Heikot pohjelihakset yksi selitys kivuille

Yksi altistava tekijä säärikivuille vaikuttaisi olevan heikko lihasvoima tai –kestävyys. Tutkimuksissa on havaittu, että pienempi pohkeen poikkipinta-ala – eli pienempi kyseisten lihasten voima – saattaa lisätä riskiä penikkataudille. Kun heikot lihakset eivät kykene vastustamaan sääriluuhun kohdistuvia vääntövoimia, kasvaa luun kuormitus liian suureksi. Luultavasti pohjelihasten aiheuttama veto yhdessä toistuvien iskujen kanssa saavat aikaan penikkataudin. Jos jotain huojentavaa penikkataudista kärsivälle pitäisi sanoa, niin vaikuttaisi siltä, ettei vamma johda sääriluun rasitusmurtumille.

Penikkataudin riskitekijöitä ovat muun muassa jalkojen asento, ylipronaatio sekä nilkkojen liikkuvuus ja voima. Samoin jo edellä mainittu heikko pohjelihasten kunto saattaa altistaa säärikivuille. Korkeahko (>21) painoindeksi on joidenkin tutkimusten mukaan myös riskitekijä, samoin naissukupuoli ja vähäinen harjoittelutausta.

Parasta hoitoa ennaltaehkäisy

Penikkataudin hoito jäljittelee pitkälti muiden rasitusvammojen kohdalla hyväksi havaittuja keinoja. Kylmää, lepoa ja pohjelihasten vahvistamista ja venyttelyä. Lisäksi kompressiosta saattaa olla apua, ainakin Alankomaissa siitä on saatu hyviä kokemuksia. Hieronta ei välttämättä ole hyvä ajatus kipeiden penikoiden kohdalla. Joskus urheilija joutuu turvautumaan leikkaukseen, jossa luukalvon reunaan tehdään viilto. Lääkärin tai muun asiantuntijan konsultointi on kuitenkin aina paikallaan, jotta vamman todellinen luonne saataisiin selville ja voitaisiin päättää oikea kuntoutusmuoto.

Ennaltaehkäisy on penikkataudinkin kohdalla tärkein hoitomuoto. Penikkatauti on, kuten monet muutkin rasitusperäiset vammat, seurausta liian nopeasti liian paljon tehdystä harjoittelusta. Lihastasapainosta ja –huollosta huolehtiminen kuuluu jokaisen liikkujan päivittäisiin rutiineihin ja voi parhaimmillaan säästää juoksijan hermoa raastavilta vammoilta. Juokse mieluummin kymmenen minuuttia vähemmän ja käytä tuo aika ennaltaehkäisevään huoltoon, jos muutoin aika ei tunnu riittävän. Mikään ei ole inhottavampaa kuin astua taustajoukkoihin jalka paketissa.

– Ida Heikura

Lähteet:
Moen, MH., Holtslag, L., Bakker, E., Barten, C., Weir, A., Tol, JL. & Backx, F. 2012. The treatment of medial tibial stress syndrome in athletes; a randomized clinical trial. Sports Med, Arthr, Rehab, Ther & Techn 4(12), 1-8.
Reshef, N. & Guelich, DR. 2012. Medial Tibial Stress Syndrome. Clin Sports Med 31, 273-290.
Yage, S., Muneta, T. & Sekiya, I. 2013. Incidence and risk factors for medial tibial stress syndrome and tibial stress fracture in high school runners. Knee Surg Sports Traumatol Arthrosc 21, 556-563.