Hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä ja edellisessä artikkelissa Waldniel-menetelmää esitellyt Erkki Knuuttila pohtivat kävelylenkkien roolia juoksijan ja hiihtäjän harjoittelussa.

Kävely on luonnollisesti tärkeä osa arkipäivän hyötyliikuntaa.

– Hyötyliikuntana kävelyä pitää olla, eikä sitä mielletä harjoitteluksi. Sehän olisi henkisestikin raskasta, jos kaikki matalatehoinen arkiliikunta olisi harjoittelua, sanoo Erkki Knuuttila.

Kävelylenkkeily ei korvaa juoksua juoksijan tai suunnistajan harjoittelussa.

– Viikon pitkää lenkkiä ei voi korvata kävelyvaelluksella, jos on tavoitteita juoksussa kehittymisessä. Vaellukset voivat olla pieni osa harjoittelua palauttavan harjoituksen muodossa. Jos metsässä reippaasti kävelee, niin siinä nousee kyllä sykekin, Knuuttila sanoo.

Jos koko pitkä lenkki ei meinaa sujua juosten, Knuuttila suosittelee kokeilemaan matkan pätkimistä ottamalla mukaan minuutin tai kahden kävelyosuuksia, mistä lisää edellisessä artikkelissa.

Sauvakävely on monipuolisempaa liikuntaa, kun kädetkin pääsevät töihin. Hiihtäjien harjoittelussa sauvakävelyllä on ollut oma paikkansa. Aktiivisesti suomalaisen kestävyysvalmennuksen muutoksia seuraava Knuuttila arvioi sauvakävelyn osuuden viime vuosina kuitenkin vähentyneen hiihtäjien harjoittelussa.

– Jossain vaiheessa sauvakäveltiin jo liikaa. Nyt suunta tuntuu olevan, että lisätään juoksun osuutta sauvakävelyn kustannuksella, mikä on nähdäkseni hyvä asia, Knuuttila sanoo.

Sauvakävelyllä ja juoksulla omat tehtävänsä

Päävalmentaja Reijo Jylhä vahvistaa Knuuttilan havainnon oikeaksi.

– Kyllä näin on, sauvakävelyä on vähenetty ja juoksua lisätty. Tässä ollaan vähän matkittu naapurimaita. Esimerkiksi norjalaiset hiihtäjät juoksevat paljon, Jylhä kertoo.

Kävelystä tulee monipuolisempaa liikuntaa, kun mukaan ottaa sauvat. Kuva: NordicFocus

Hän näkee kuitenkin sauvakävelyllä edelleen olevan paikkansa hiihtäjän harjoittelumuotona.

– Huoltavana pitkänä harjoituksena sauvakävely on hyvä harjoitusmuoto. Oleellista on se, missä harjoitus tehdään. Pelkkä sauvojen ulkoilutus ei ole tarkoituksenmukaista, vaan on mentävä vaihtelevaan, mäkiseen maastoon, Jylhä huomauttaa.

Mäkisessä maastossa ylävartalokin pääsee töihin. Silloin sauvakävely imitoi hyvin perinteisen hiihtotyylin vaatimuksia.

Jylhä muistuttaa juoksun ja sauvakävelyn kehittävän eri asioita:

– Juoksu on erinomaista hengitys- ja verenkiertoelimistön kehittämistä. Pitkien vaellusten tekemisen peruste taas on kehittää ja avata hiussuonistoa ja kehittää energia-aineenvaihduntaa.

Matalatehoisella kävelyllä tunteja kertyy helposti. Hiihtomaajoukkueen harjoitukauden tavoite oli lisätä määrää. Keräiltiinkö tunteja sauvakävellen?

– Ensinnäkin emme keräilleet tunteja, vaan harjoittelimme enemmän. Jos tunteja haluaisi keräilemällä keräillä, niin siihen sauvakävely kyllä sopisi. Maajoukkueen harjoitusyhteenvetojen perusteella olemme onnistuneet lisäämään kaikkea harjoittelua samassa suhteessa, eli määrää ei ole tehty lisäämällä vain kevyttä aerobista harjoittelua, Jylhä kertoo.

Kävelylenkkien hyödyt

+ huoltava, palauttava harjoitus
+hiusverisuoniston kehittäminen
+ energia-aineenvaihdunnan kehittäminen
+ lajinomainen perinteisen hiihdon harjoitusmuoto
+ hyvää hyötyliikuntaa kaikille
+ vaihtelevassa maastossa monipuolista harjoittelua
+ metsässä käveleminen vahvistaa jalkalihaksia

– Outi Hytönen