Minna Kauppi kuuluu niihin huippu-urheilijoihin, jotka vastaavat itse itsensä valmennuksesta. Harjoittelun suunnittelua ohjaa vankka näkemys itselle sopivasta harjoittelusta sekä oman kropan kuuntelu. Viime vuoden jälkeen matkassa mukana on kuitenkin tuttu tukihenkilö, joka painaa jarrua tarvittaessa.

Viime vuodesta oppineena minulla on nyt mentori matkassa eli valmentajana häärää Rantalan Maria, entinen maajoukkuesuunnistaja ja hyvä ystävä. Hän tuntee minut niin hyvin, että tietää tarkkaan, jos rupean leikkimään mestari-idioottia.

Itse itsensä valmentajana toimiminen ei suunnistuksessa ole mitenkään ihmeellinen asia, vaan lajissa on ollut aina urheilijoita, jotka ovat urheilleet ilman sen tarkempaa valmennusta. Siksi Kauppikin on oman linjansa kanssa sulautunut joukkoon ehkä vähemmillä ihmettelyillä kuin joissain muissa lajeissa.

– Valmennustietoutta ja -tapoja tarttuu kuitenkin uran varrella aika hyvin matkaan. Toisaalta nyttemmin yhä useampi vetää tarkan ohjelman mukaan. Varsinkin viime vuoden jälkeen moni on miettinyt, että minulle pitäisi saada joku roti ja joku järki, joka seuraisi vähän tätä touhua. Mutta oma persoona on sellainen, että se näivettyy, jos elämä menee pelkästään ruutuvihkolle väännetyn ohjelman seuraamiseen, Kauppi sanoo.

Sitäkin Kauppi on kokeillut, mutta hänelle se ei ollut sopiva tapa urheilla. Oma linja on tuonut komeaa tulosta. Oman kropan ja itselleen sopivan ja myös sopimattoman harjoittelun tuntemuksella on muutakin etua.

– Se on ehdottoman tärkeää myös itseluottamuksen kannalta. Jos olisin aina riippuvainen toisen ihmisen tuesta, en varmasti olisi omilla jaloillani suorituksen parissa metsässäkään. Mutta hyviä tukihenkilöitä ja loistavia keskusteluja jokainen urheilija kaipaa. Joskus olkapäätäkin.

Itse itsensä valmentamisessa on riskinsä.

– Jos menee jostain syystä huonommin, ei välttämättä ole helppoa setviä kaikkea yksin. Kun menee hyvin, valmentaja voi vaan taputtaa ja hymyillä vieressä.

Malttia näkyvissä

Kaupille treenien suunnitelmallisuus riippuu tilanteesta. Nyt korvaavia harjoituksia tehdessään hän on suunnitellut viikkorytmiä.

Toisaalta en ole voinut suunnitella pitkällä tähtäimellä sen kummemmin, koska en tiedä, koska voi mitäkin ruveta tekemään. Silloin, kun voin juosta, mietin lähinnä viikolle päätreenit, mutta niidenkin paikka saattaa muuttua sen mukaan, mitä jalat sanovat.

Vaikka Kauppi on oppinut kropastaan ja itselleen sopivasta harjoittelusta paljon, treenien kesken jättämistä hän sanoo opettelevansa vieläkin.

– Se on tällaiselle pölkkypäälle vaikeaa. Erityisesti leireillä on joskus ollut tapana vetää kaikki treenit, mitä maailma tarjoaa. Se on sitten välillä kostautunut. Nyt olen kyllä saanut ympäristöstä hyvää palautetta viisaudestani ja maltistani vammojen kuntoutuksen suhteen. Enää ei ehkä tarvitse hätiköidä päivää liian aikaisin juoksemaan. Jotain voi oppia, vaikka olisikin koukussa treenaamaan mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Kauppi ei ole ollut erityisen innostunut painoilla tehtävästä voimaharjoittelusta, vaikka sitä on jonkun verran tehnyt.

– Totuus on, että pelkästään painojen näkeminen kasvattaa minulla lihasmassaa. Jopa fyssarini ihmetteli, miten minun reiskat olivat saaneet niin paljon voimaa pienessä ajassa, vaikken edes käytä isoja levyjä. Tosin kuntopyörävedot ylämäkeen auttaa myös tuohon asiaan, Kauppi naurahtaa.

Toinen syy on aiemmat kokemukset. Kun Kauppi on yrittänyt tehdä enemmän voimaharjoittelua painojen kanssa, seurauksena on herkästi ollut isoja selkäongelmia.

– Siksi olen pitänyt sitä aika turhana riskinottamisena, kun voimat ovat kuitenkin hyvällä tolalla luonnostaankin. Ja onhan se niinkin, että jos tekisin sitä, mikä on kaikkein kivointa, aika harvoin treenaisin sisällä. Luonnossa urheilu on parasta treeniä mitä tiedän.

Talvella Kauppi tekisi mieluiten pitkinä lenkkeinä perinteisen hiihtoa, vaikka hiihto viime vuosina onkin jäänyt koko ajan vähemmälle.

– Tänä vuonna toivoin sitä pääseväni tekemään, mutta lumitilanne ja vammat ovat sitten estäneet sen. Mutta kyllä hiihto on niin kivaa touhua, että sitä väkisinkin vähän pitää päästä tekemään. Pohjoisen pitkillä retkireiteillähän se on tietysti erityisen hienoa. 

-Heidi Lehikoinen