Minna Kauppi koki viime kaudella sekä tunteen rautaisesta kunnosta että tunteen siitä, kun lenkille lähtö ei kiinnosta tippaakaan. Tunteella on aina ollut tärkeä merkitys myös Kaupin harjoittelussa, joka viime aikoina on edennyt korvaavien treenien tahdissa.

Kauppi sai MM-kotikisoista viestihopean, mikä oli vaikean viikon päätökseksi sinänsä tärkeä ja iloitsemisen arvoinen asia. Silti yhdeksänkertainen maailmanmestari sanoo mieluummin ”painaneensa delete-nappia aivoprosessoreissaan” kotikisaviikosta.

– Enemmän niin kuin olisin edes yrittänyt teeskennellä, että sieltä olisi jotain hyvää jäänyt. Noh, ehkä sen verran hyvää, että virheistä oppii paljon paremmin kuin onnistumisista, Kauppi sanoo.

Kestikö palautuminen kauemmin henkisesti vai fyysisesti?

– Vaikka olinkin kisojen aikaan jotenkin fyysisestikin liian tiukalle pingotettu, ja omat ruudit oli pamauteltu jo koviin treeneihin, niin kyllä se henkinen puoli oli hankalampi. Tuli sellainen olo, että urheilu on ihan perseestä, eikä ensimmäistä kertaa elämässä oikeasti kiinnostanut mennä edes lenkille, Kauppi sanoo.

Se tunne meni ajan kanssa ohi, ja Kauppi nähtiin syksyllä vielä SM-kisoissa ja jopa maailmancupin päätöskilpailuissakin. Silti syksy oli poikkeuksellinen.

– MM-kisojen jälkeen meni tosiaan ennätyspitkä aika niin, että saatoin käydä lenkillä tai sitten en. Syksyllä yritin jo välillä päästä huippu-urheilumaailmaan takaisin, mutta muita projekteja oli niin paljon, ettei se oikein onnistunut. Kun sitten vihdoin päätin jättää muut menot kakkoseksi, olikin jo valmiina akillesvaivoja selätettäväksi, Kauppi kertaa.

Nyt hän laskee eläneensä jälleen ammattimaista huippu-urheilijan arkea taas muutaman kuukauden ajan. Siitä iso osa on ollut korvaavaa harjoittelua

– Aluksi oli oikeasti tosi vaikea päästä rytmiin, ja treenaus pari kertaa päivässä tuntui raskaalta, mutta yllättävän hyvin on ollut intoa jopa niihin ikäviin vesijuoksuihin ja kuntopyörän pyörittelyihin, joita tässä olen joutunut tekemään, Kauppi sanoo.

Kun huippu-urheilija joutuu tekemään korvaavaa harjoittelua, jaksosta seuraa usein paljon hyvää. Tulee olosuhteiden pakosta tehtyä asioita, joita ei tekisi ainakaan samassa määrin kuin normaalitilanteessa. Kaupille pienet vaivat ovat tarkoittaneet sitä, että hän on satsannut ”tosi paljon” kehon toimivuuteen, erityisesti lihaskuntoon.

– Minulla oli itse asiassa aika isojakin haasteita alaselän ja alimpien syvien vatsalihasten kanssa, ja sen takia pakarat ovat toimineet erittäin surkeasti varmasti jo useamman vuoden ajan. Pitkäjänteisellä jumpalla on saatu vatsat älykkääksi ja pakarat iskukykyyn, Kauppi sanoo tyytyväisenä.

Kauppi on vilkas ja haasteita hakeva tyyppi, jonka henkinen vireys ja motivaatio pysyy parhaiten yllä vaihtelevuudella. Se selittää myös sen, että rikkonaisia talvia on seurannut huikeita MM-kesiä.

– Silloin, kun talvikaudella ei pääse vielä hyvään kuntoon, niin keväällä ja kesällä on into piukkana. Toisaalta se, että tulee oikeasti vammojen pakottamia kunnon voimakuureja talvella, vaikuttaa varmasti myös juoksukilometrien kestämiseen keväällä ja kesällä. Tukilihakset ovat paremmassa kunnossa.

Korvaavissa treeneissä hän on huomannut junnaamisen rikkovan lajin vaihdon itselleen elintärkeiksi.

– Jos pyöräilee vaikkapa pari tuntia putkeen, 5–10 minuutin kuntopiirit välillä rikkoo sopivasti rytmiä ja aika kuluu helpommin.

”Välillä pitää vetää yli treenissäkin”

Vuosi sitten Kauppi oli matkalla kohti erinomaista harjoituskautta ja supermenestystä kotikisoissa. Rikkonaisten talvien jälkeen kaikki sujui mainiosti, treeni tarttui ja kunto kohosi. Kotikisat häämöttivät, fiilis oli hyvä, ylenpalttisesta väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Missä vaiheessa pitäisi osasta painaa jarrua?

– Ehkä viime vuodessa oli se haaste, että olin oikeasti rautaisessa kunnossa jo helmikuussa ja kroppa tuntui kestävän mitä vaan. Vietin aikaa ulkomaanleireillä muutaman kuukauden ja tuntui, että mikään eikä kukaan voisi minulle yhtään mitään. Ehkä eniten sellaisella hetkellä, kun tuntuu, että kaikki onnistuu, pitäisi muistaa realiteetit. Jokaisen kroppa väsyy jossain vaiheessa ja siihen pitää reagoida ennen kuin on liian myöhäistä, Kauppi sanoo.

Kun kevään kisakausi alkoi, Kaupilla oli vaikeuksia painaa kunnolla jarrua, vaikka väsytti. Kun hän sen teki, viikko ei riittänytkään enää pidemmällä tähtäimellä.

– Latasin heti seuraavalle viikolle taas sellaisen setin, että oksat pois, hän muistelee.

Kauppi on usein sanonut syttyvänsä erityisesti isoihin kisoihin. Kilpailujen määrän suhteen Kauppi on vähän kahta mieltä: toisaalta hänelle sopii kilpaileminen, mutta liiallinen määrä ”täyttää mahan liiaksi”.

– Jos kaudessa on 30 kisaa ennen pääkoitosta, on tosi iso vaara kuluttaa himo- ja hinkuvarastot ennen kuin h-hetki koittaa. Kisat on toisaalta tosi tärkeitä valmistautumiskoitoksia isoja skaboja varten. Viime vuonna olin kipeänä kaikkien maailmancupin kisojen aikaan, mikä selkeästi myös nosti paineita MM-kisoissa, Kauppi sanoo.

Huippu-urheilu on kuormituksen ja palautumisen välillä tasapainoilua, sillä on uskallettava myös harjoitella ja kovaa, jos mielii oikeasti menestyä. Mutta kuinka vaikeaa on erottaa asiaan kuuluva väsymys ja hiipivä liikaväsymys?

– Välillä pitää toki vetää yli treenissäkin, ja vedänkin oikein mielelläni. Sen yritän muistaa, että lepopäivä ei tapa, eikä kaksikaan.

Leirisuunnitelmat tilanteen mukaan

Leirityksen osalta suunnitelmat ovat pitkälti auki. Maajoukkueleireistä hänen ohjelmassaan on vain Turkin maailmancup helmikuun lopulla ja sen jälkeen kuukausi Portugali. Tammikuulle suunnitteilla ollut rupeama Yhdysvaltoihin jäi muun muassa jalkavaivojen takia väliin.

– Nyt on sitten kyse siitä, miten varpaan koukistajajänteen tulehdus paranee, kun mietin lähdenkö hiihtämään hetkeksi pohjoiseen vai juoksemaan etelään.

Arvokisoista ohjelmassa ovat jo EM-kilpailut Portugalissa huhtikuussa.

– Se on settinä tosi kova: viikko kisoja ja joka päivä startti. Haluaisin juosta kaikki matkat, mutta katsotaan nyt ihan rauhassa, miten tässä saa tämän vanhan ruhon toimimaan.

Kauppi viihtyy Lapissa, ja on usein tehnyt Jukolan ja MM-kisojen välissä sinne fyysisesti ja henkisesti onnistuneen leirin.

– Lappi on ollut minulle aina tärkeä paikka kerätä varastoja ja tehdä pitkiä treenejä. Minulle on aina sopinut suuri määrä aerobista harjoittelua, ja Lapin reissujen jälkeen kulku ja mieli on ollut aina kauniimpi. Tänä vuonnakin aion väkisin vääntää itselleni viikon reissun valmentajan kanssa pohjoiseen rauhoittumaan ja treenaamaan, Kauppi suunnittelee.

– Heidi Lehikoinen