Anni Alakoski tekee Esko Paavolan valmennuksessa tiukasti töitä edetäkseen maailman huipulle asti. Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa Alakoski kertoi muun muassa tavoitteensa nuorten MM-laduille, heikoimman osa-alueensa kehittämistoimet sekä mieluisimman harjoituksensa.

Anni Alakoskelle, 18, hiihto on tuonut mukavia muistoja jo lapsesta lähtien. Ensimmäistä hiihtoon liittyvää muistoa kysyttäessä hän kertoo keväisistä kisareissuista Lappiin.

– Se oli pienempänä kohokohta. Seurasta aina linja-autolla lähdimme sinne, se oli sellainen perinteinen reissu. Siellä tuli voitettuakin kisoja.

Silti lapsena hiihto oli yksi laji muiden joukossa. Hän pelasi pesäpalloa lukioikäiseksi asti ja harrasti yhtä innokkaasti myös yleisurheilua. Siinä valikoimaan kuuluivat lähinnä keskimatkat.

– Monipuolisesti kaikkia lajeja olen tehnyt. Hiihdossa kuitenkin nuorena menestyin paremmin kuin muissa, hän taustoittaa lopulta helppoa lajivalintaa.

– Varmaan menestystä hiihdossa tuli nuorena siksi, kun oli monipuolista harjoittelua. Pesäpallossa pitäisi olla ketterä ja nopea, mutta minä en ole, hän nauraa pesäpallon hyödystä hiihtoon

Sattumillakin on ollut uralla onnekas sijansa. Reisjärveläiselle Vuokatin urheiluakatemia ei ollut koko yläasteajan selvä valinta tai edes unelma. Hän suunnitteli menevänsä kotipaikkakuntaansa lähellä olevaan ammattikouluun opiskelemaan merkonomiksi, mutta isä Reijon kanssa tehty reissu Habita-ryhmien testeihin Vuokattiin muutti suunnitelmat.

– Silloin näimme Eskoa (Paavola) ja kysyimme, jos hän tulisi valmentajakseni. Esko sanoi, että hän alkaa valmentaa minua, jos tulen tänne (Vuokattiin) lukioon. Tulin tänne, enkä ole sitä hetkeäkään katunut. Kotimatkalla soitin äidille, että tulenkin Vuokattiin kouluun. Se oli hänelle pikkushokki, Alakoski muistelee hymyillen.

Yhteistyö Paavolan on toiminut mainiosti.

– Esko on rauhallinen, ei hötkyile. Hän on sellainen vanhan kansan valmentaja. Aina kysyn Eskolta, mitä treeniä teen ja teen niin kuin hän sanoo. Luotan kyllä sataprosenttisesti Eskoon.

Luupiikki viivästytti harjoituskauden kunnon starttia

Urheilulukion aloittaminen siirsi urheilun pääpainon hiihtoon ja hiihtäjän harjoitteluun. Muut lajit saivat väistyä. Harjoitusmäärä kasvoi, ja on kasvanut sen jälkeen vuosi vuodelta.

– Parin viime vuoden ajan olemme keskittyneet voimaharjoitteluun, Alakoski kertoo työstä, joka jatkuu.
Viime keväänä jalan luupiikki vaati leikkausta, jonka jälkeen voimaharjoitteluun panostava jakso sopi luontevastikin ohjelmaan.

– Huhtikuun puolivälissä se leikattiin pois ja kesäkuun lopulla pystyin kunnolla aloittamaan treenaamisen. Voimaa on harjoiteltu aika paljon puntilla painojen kanssa. Sitä on normaalisti ohjelmassa kerran viikossa, mutta leikkauksen jälkeen sitä tehtiin noin joka toinen päivä. Kesällä huomasinkin ylävartaloni vahvistuneen, mutta syksyllä, kun voimaa ei niin paljon tehty, huomasin sen taas heikentyneen, Alakoski naurahtaa työstään heikkoutensa kehittämisessä.

Mieluisinta harjoitusta kysyttäessä voimatreenit eivät kuitenkaan nouse esiin. Vastaus on pitkät rauhalliset lenkit.

– Saa mennä yksin ja musiikkia kuunnellen. Kuuntelen poppia, oikeastaan aina.

Vaikka Alakoski viihtyy musiikki seuranaan yksin pitkillä lenkeillä, Vuokatin urheiluakatemian kovatasoinen hiihtäjäyhteisö on hänelle tärkeä. Harjoituskaverit sparraavat ja kannustavat toinen toisiaan.

Kansainvälistä kärkeä kiinni

Alkukesän haasteet mietityttivät Alakoskea, sillä aikaa meni 2,5 kuukautta. Onneksi kyse oli harjoituskauden alusta, jonka jälkeen harjoittelu rullasi hyvin. Talven tuloksetkin ovat olleet mukavia.

– Ei ole tähän asti näkynyt, että se alkukesä olisi vaikuttanut.

Anni Alakoski nappasi SM-pronssia nuorten SM-hiihdoissa Vöyrissä viime sunnuntaina. Kuva: Heidi LehikoinenToistaiseksi tulokset uralla ovat olleet odotetunlaisia. On tullut SM-kultaa ja muita mitaleita, on tullut kaksi PM-edustusta ja nyt nuorten MM-paikka. Hiihdossa hänelle parasta on nähdä oman kunnon paraneminen. Toinen paras asia lajissa on kilpaileminen, mutta tavoitteet tulosten osalta ovat maltilliset.

– Tavoitteena on joka vuosi saada kansainvälistä kärkeä kiinni. Mitään sellaisia kahden vuoden päästä pitää olla siellä ja siellä -tavoitteita emme ole asettaneet, mutta jos joka vuosi pystyisi kehittymään. Haluan olla kansainvälisellä huipulla, sitä en osaa vielä sanoa, kauanko siihen pääsemiseen menee.

Uran ensimmäisiin nuorten MM-kisoihin tavoitteiden asettelu on vaikeampaa, sillä vaikka oma vire on hyvä, muunmaalaisten kilpakumppaneiden vauhti on enimmäkseen arvoitus.

– En osaa sanoa mitään sijoitustavoitteita. Siellä kärki hiihtää tosi kovaa, itse toivon pystyväni tekemään kauden parhaan suorituksen. Paras matkani on varmaan se perinteisen vitonen. On tärkeää päästä kisoihin näkemään, missä oman ikäluokan huippu menee ja kuinka paljon vielä pitää tehdä töitä.

– Heidi Lehikoinen