Katri Lylynperä on yksi niitä hiihtäjiä, joka haluaa seuraavan vuoden aikana haastaa maajoukkuenaisia entistä useammin. Lylynperälle, 21, ensimmäinen kausi aikuisten sarjassa on tuonut tärkeää oppia ja entistäkin suuremman halun tehdä töitä niin hyvin, että ero maajoukkuenaisiin kuroutuisi pikkuhiljaa kiinni. Lylynperä kertoi kestävyysurheilu.fi:lle muun muassa kauden tuomista opeista sekä yhteistyöstään Eero Hietasen kanssa.

Lylynperän tasaiseen kauteen mahtui muun muassa kakkossija Vantaan Suomen Cupissa kympillä, hyviä hiihtoja Skandinavia-cupissa ja kaksi sijoitusta 20 parhaan joukkoon alle 23-vuotiaiden MM-kilpailuissa.

– Tähän kauteen ei ollut isompia tulosodotuksia, sillä tiesin, että aikuisten sarjaan siirtyminen on iso harppaus. Kausi oli kokonaisuutena erittäin tasainen, mikä on hyvä juttu. Aiemmin minulla on ollut ongelmana, että alkukausi on sujunut hyvin, mutta sitten ei. Odotuksiin nähden oli plus-merkkinen kausi, vaikka sellainen maaginen kulkukisa puuttuikin, Lylynperä miettii.

Tulosodotusten sijaan Lylynperä ja valmentajansa Eero Hietanen ajattelivat kautta osana pitkäjänteisempää suunnitelmaa. Siksi kesken kauden toteutetut harjoitusjaksot Vuokatissa olivat tärkeässä roolissa.

– Tuloskunto ei kanna loppukauteen, jos helmikuussa pitää jo harjoitella juosten tai harjoituksiin pääsemiseksi tulee liian paljon ajokilometrejä, Vammalasta kotoisin oleva hiihtäjä kertoo kaksi luontevaa syytä omille leireilleen.

Ehjän kauden aikana hän on oppinut myös ”rauhoittamaan tilannetta”. Se tarkoittaa paitsi harjoittelulle ajan ottamista, mutta myös oman tilanteen tiedostamista.

– Olen ollut enemmän ajan hermoilla. En ole lähtenyt tekemään huonoja harjoituksia.

Kansainvälisissä kisoissa arvokasta olosuhdeoppiakin

Kauden tuloksistaan hän arvostaa itse eniten Suomen Cupin kakkossijaa, joka tuli vapaan kympin yhteislähdöllä. Lylynperä kokee onnistuneensa siinä taktisestikin hyvin.Katri Lylynperän vauhti riitti neljänteen sijaan viime lauantain Pyhäjärven Suomen Cupin perinteisen sprintissä. Kuva: Heidi Lehikoinen

– Ennalta vähän pelkään vapaan kisoja, koska tuloskunto heittelee niissä. Tuo antoi itseluottamusta, että myös vapaa voi kulkea. Toinen hyvä suoritus oli Lillehammerin Skandinavia-cupissa 20 kilometriä pertsaa. Hiihdin toisen kerran urallani kolmen kisan viikonlopun, jossa tuo oli viikonlopun viimeinen kilpailu. Sain tehtyä hyvän ja nousujohteisen suorituksen, Lylynperä kertaa kymmenennen sijan tuonutta suoritustaan.

Myös Falunin Skandinavia-cupissa perinteisen sprintin 15:nnen sijan hän laskee erityisen hyviin onnistumisiin. Onnistumiset useissa erityyppisissä kisoissa ovat tärkeitä jo henkisestikin, tällöin menestyminen ole jatkossakaan yhden kortin varassa. Skandinavia-cupit, 23-vuotiaiden MM-kilpailut ja kotimaan maailmancupit ovat olleet tärkeitä monella tapaa.

– Ne ovat olleet sellaisia luulot pois -kisoja, todella hyviä kehityksen seurannan mittareita. Olen päässyt tosi hyviin olosuhteisiin ja hyviin maastoihin. Olen kokenut uusia asioita, kuten lumen suolauksen vaikutuksen ja ilmansaasteet Kazakstanissa. Kun niitä pääsee kokemaan, ei tule ylläreitä, Lylynperä sanoo.

Työ jalkojen lihaskestävyyden ja tasatyönnön eteen jatkuu

Vuoteen mahtui myös valmentajan vaihdos. Pitkä yhteistyö Rauni Suomelan kanssa päättyi yhteisymmärryksessä keväällä 2014, ja uuden valmentajan etsiminen tuli ajankohtaiseksi. Vaihtoehtoja oli muitakin, mutta lopulta juuri Hietanen herätti lyhyidenkin keskustelujen jälkeen eniten luottamusta.

– Tuntui, että Eero on viemässä minua urheilijana siihen suuntaan, mihin itsekin haluaisin päästä. Hän haluaa tehdä minusta aikuisurheilijan, joka ottaa itsekin vastuuta harjoittelustaan.

Vastuunottoa ja oman tekemisensä suunnittelua Lylynperä harjoitteli jo tällä kaudella. Kesällä oma rooli harjoittelun suunnittelussa oli isompi, talvella yhteistyö Hietasen kanssa oli tiiviimpää.

– On tässä oppimista. Olen aika hyvä analysoimaan elimistöni tilaa, mutta en osaa omaa kokonaisuuttani vielä pitkäjänteisesti miettiä. On kuitenkin mukavaa, että 21-vuotiaana pystyn itsekin päättämään asioistani, Lylynperä sanoo hymyillen.

Lylynperän henkilökohtainen valmennus on hyvissä käsissä, mutta entä ympäristö? A-maajoukkueen takana tulevista ryhmistä ja niiden toiminnasta on viime vuosina puhuttu paljon.

– Tarvitsen leiritykseltä sosiaalisuutta ja valmennusta. Sosiaalisuudella tarkoitan tehokkaita ryhmätreenejä, vertaistukea, näkemyksiä. Se kasvattaa lajiyhteisöllisyyttä. Valmennukselta toivoisin, että ulkopuolinen leirivalmentaja huomaisi harjoittelussani asioita, joita minä ja Eero ehkä emme. Toivoisin uusia näkemyksiä asioihin. Lisäksi toivoisin uusia olosuhteita ja harjoitusideoita. Toivoisin leirivalmentajan myös osaltaan pystyvän kasvattamaan minua urheilijana.

Entäpä tuleva harjoituskausi?

– Asioita on aika paljon auki, mutta toivon asuvani Vuokatissa. Leiritysten myötä toivon pääseväni myös Keski-Euroopan pidempiin nousuihin. Jalkojen lihaskestävyyttä on tarkoitus parantaa edelleen ja tasatyönnön kehittämiseen satsata. Niiden kanssa tehtiin paljon töitä tänä vuonna ja tehdään ensi vuonnakin, Lylynperä sanoo.

– Heidi Lehikoinen