Nyt 40-vuotiaan Neumannovan kirkkaimmat menestysvuodet olivat 2005– 7. Hän voitti molemmat maailmanmestaruutensa kympin vapaalla, olympiakulta tuli vapaan 30 kilometrillä. Silti hän oli hyvä myös perinteisellä. Hän on yksi niistä naishiihtäjistä, joiden uran parhaat tulokset ovat tulleet äitinä.

– Harjoitteluni muuttui elämäntilanteeni mukana. Kun tyttäreni Lucia syntyi (2003), asioiden organisoimisesta tuli monimutkaisempaa. Siitä lähtien harjoittelun tuli olla tehokkaampaa. Henkisesti olin vahva.

Neumannova oli oman aikansa Justyna Kowalczyk, jos ajatellaan joukkuetoimintaa. Hänellä oli oma tiiminsä.

– Kun katsoin norjalaisia, heillä olisi iso taustatiimi. Heidän täytyi keskittyä vain harjoitteluun. Tiimini kehittyi kuitenkin vuosi vuodelta. Kokemuksesta on apua, mutta tiettyjen vaiheiden yli ei voi hypätä, on edettävä askelittain, hän sanoo.

Val di Fiemmessä Neumannovaa työllistää Tsekin televisio. Muuten hän työskentelee mm. armeijan urheilutoiminnan parissa, hänellä on oma yritys ja sopimus myös Trentinon matkailumarkkinoinnista.

– Järjestän myös erilaisia yritystapahtumia. Lähden esimerkiksi 15 asiakkaan kanssa hiihtämään, pyöräilemään tai vaeltamaan. Se on kivaa, koska voin olla ulkona.

Eikö valmentaminen kiinnosta?

– Asun Prahassa ja minulla on pieni tytär. On liian monimutkaista ajatella uraa valmentajana, nykyiseen elämäänsä hyvin tyytyväinen Neumannova kuittaa.

Nykyään Neumannova hiihtää työkiireidensä vuoksi lähinnä viikonloppuisin ollessaan mökillään. Hän asuu Prahassa ja yrittää arkipäivinäkin juosta ja käydä salilla. Viikonloppuisin hän hiihtää mieluiten yksinään ja pitkiä lenkkejä, mutta viihtyy myös laskettelemassa. Massahiihtotapahtumista hänet on nähty Marcialongassa 2012, mutta muuten kilpaileminen ei häntä enää kiehdo.

– Yritän yhä olla aktiivinen. Pidän urheilusta ja hiihdosta. Nautin hiihdosta, mutta en harjoittele tulosten vuoksi. Se on hyvä rentoutumiskeino työviikon jälkeen. Tsekeissä en halua kilpailla, koska en halua Tsekin nykyhiihtäjien voittavan minua. Italiassa voin osallistua hiihtotapahtumiin, Neumannova nauraa.

Neumannova sanoo kaipaavansa hiihtouraltaan adrenaliinia, voittoja ja muita onnistumisia sekä ilmapiiriä.

– Sen sijaan en kaipaa harjoittelua marraskuussa pimeässä Skandinaviassa tai matkustusta valtavan laukkumäärän kanssa. Kaipaan mukavia hetkiä, mutta tiedän, että siihen kuului kovaa työtä ja ei niin mukavia hetkiä. Niitä en kaipaa.

Kenttätestejä St. Moritzissa, Ramsaussa ja kotimaassa

Neumannova harjoitteli kesäisin mielellään St. Moritzissa. Siellä hän hyödynsi vuoristoa juosten sauvojen kanssa tai ilman tunnin alhaalta ylös huipulle.

– Sieltä avautui todella kaunis maisema, Neumannova muistelee yhä ihastellen palkinnutta näkymää.

Neumannova sanoi suoraan, etteivät pitkät ja tylsät lenkit olleet hänen suosikkejaan.

– Kun kroppa toimii hyvin, pidin kovista treeneistä. Jos harjoittelin kolmena päivänä peräkkäin ja olin väsynyt kolmannen päivän aamuna, en pitänyt ajatuksesta, että edessäni oli vielä yksi harjoitus. Sellainen aamu oli vaikea aamu, Neumannova nauraa.

Neumannovalle tärkeintä olivat tietyt tilanteesta kertovat harjoitukset, omat kenttätestit. Niitä hän teki kotipaikkakuntansa lisäksi St. Moritzissa ja Ramsaussa.

– Seurasin tuloksia vuosi vuodelta, se oli minulle tärkeää ja hyvä asia. St. Moritzissa tein intervalliharjoituksena 5– 6 kertaa 1,5 kilometriä juosten lyhyellä palautuksella. Ramsaussa juoksin sauvojen kanssa alhaalta kylästä ylös Guttenberghaus. Se oli kova harjoitus, jonka tein 2–3 kertaa syksyisin. Kotimaassani tein juosten ylämäkeen 4 kertaa täysillä noin kolmen minuutin ajan kolmen minuutin palautuksilla, Neumannova kertoo esimerkkejä.

Pyöräilyn merkitys väheni

Neumannovalla on vahva maastopyöräilytausta, sillä hän kilpaili lajissa jopa olympialaisissa. Hän voitti EM-pronssia 1995 ja osallistui Atlantan olympialaisiin 1996. Uran myöhemmässä vaiheessa maastopyöräilyn harjoituksellinen merkitys ei ollut niin keskeinen.

– Kovimpia harjoituksia en pystynyt tekemään pyöräillen, sillä en saanut sykettä niin korkealle. Pyöräilin kuitenkin huhti–kesäkuussa paljon, sekä pyöräilin palauttavia harjoituksia. Rullahiihdon osuus kesäharjoittelustani oli hieman alle puolet. Minulle kaikista tärkein kesäharjoittelun muoto oli juoksu. Se oli minulle rankkaa, koska olin isokokoinen, mutta kuntoani paransin juoksemalla. Uran viimeisen 4–5 vuoden aikana pyöräilyn osuus oli harjoittelussani aika vähäinen, Neumannova sanoo.