Andrea Julinin kesäharjoittelu etenee hyvin ja positiivisin mielin, mutta viime kaudella IF Minkenin hiihtäjää ei todellakaan aina hymyilyttänyt. Vaikea alkukausi alkoi kääntyä positiivisemmaksi tammikuussa, mutta kauden viimeisten SM-kilpailuiden peruunnuttua kunto jäi kilpailuissa näyttämättä.

Julin kuului viime vuonna maajoukkueeseen, tänä vuonna maajoukkuepaikkaa ei tullut. Hänellä on kuitenkin Vöyrin tarjoamien hyvien kotiharjoittelumahdollisuuksien lisäksi hyvä leiritys ja tuki FSS:n puolesta, joten ainakaan toistaiseksi hän ei ole kokenut tilannetta huonona. 

– On aina kiva olla maajoukkueessa, mutta minulla on FSS:n kanssa hyvä yhteistyö. Kaksi leiriä meillä on jo ollut, ja siellä löytyy kyllä sparrausta, Julin kertoo Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa.

Julinin viime kaudesta tuli ihan jotain muuta kuin vielä syksyllä näytti. Loppusyksystä ja alkutalvesta alkoi vyyhti, jonka selvittelyssä meni pitkään.

– Koko ajan menin eteenpäin syksyn aikana. Olokselle kun tultiin, kroppa ei alkanut enää toimimaan. En palautunut ollenkaan treeneistä mitä tehtiin. Leposyke nousi aika korkealle. Käytiin testissä, ei löytynyt mitään. Kaikki sanoivat vaan, että olen ylikuormittunut. Yritin sitten levätä, Julin kertoo.

Kun lepo ei korjannut tilannetta, hän yritti kilpailla kunnolla.

– Jos olisi ollut sellaista, etten ollut tehnyt riittävästi kovaa treeniä. Mutta aina oli fiilis, että sain yhden hyvän treenin ja jouduin palautumaan siitä melkein kaksi viikkoa. Tammikuussa otettiin kurkusta testi ja sain tietää, että minulla on ollut streptokokki. Ei ollut mitään kurkkukipua, mutta se oli vaikuttanut palautumiseen enkä pystynyt kilpailemaan sillä tasolla missä olin ollut. Sain siihen antibiootteja, sen jälkeen tuli kuumettakin. Se oli toinen kerta elämässäni, kun söin antibioottikuurin, ja kroppa reagoi.

SM-kotikisat Vöyrillä tulivat ja menivät. Julin oli kympillä 20:s ja sprintissä 17:s.

– Olin todella pettynyt, etten ollut siinä kunnossa kun olisin halunnut. Sanoin, että nautin siitä, että saan olla mukana, mutta kyllä minä itkin kisan aikana. Oli se rankkaa. Sen jälkeen pääsin sitten harjoittelemaan hyvin. Olisin ollut varmaan kauden parhaassa kunnossa loppukauden SM-kisoissa, mutta ei voi mitään.

Kun SM-kilpailut lopulta peruuntuivat, eikä Julin päässyt mittaamaan kevätkuntoaan, hän nautti hiihdosta viikon Lapissa ennen ylimenokautta.

– Ylimenokaudella tein vähän metsätöitä isän kanssa kolme viikkoa. Se vaikutti kroppaan todella hyvin, Julin muistelee hymyillen.

Kausi oli raskas, sillä hän ei lopulta saanut ulosmitattua harjoituskauden hyvää kehitystä yhdessäkään kilpailussa. Vaikka muun muassa Katri Lylynperän kehitys sprinttihiihtäjänä antoi paljon uskoa ja ilahdutti, oli talvi henkisesti vaikea:

– Kyllä voin kiittää Rollea (valmentaja Roland Villför), perhettä ja poikaystävääni siitä, että he jaksoivat kuunnella koko talven. Paljon itkinkin. Onhan minulla ennen ollut vaikeuksia selkäongelmien takia, mutta nyt oli toista, kun sairastuin.

Kontrollointi ja tilanteen seuranta on asia, johon Julin ja Villför panostavat aiempaakin enemmän. Se on tällä harjoituskaudella aiempaa helpompaakin, sillä Villför on FSS:n leireilläkin mukana.

– Tänä vuonna olemme todella tarkkoja siitä, että olen palautunut ja pystyn harjoittelemaan koko ajan. Käyn matolla testissä joka toinen viikko, ja sen perusteella pystymme suunnittelemaan harjoittelua.

Myös tavoitteet tulevaan kauteen ovat kirkkaat:

– Tavoitteet on MM-kisoihin. Tavoitteena on palata sille tasolle missä olen ollut ja toivottavasti parempaankin, vaikka viime vuosi meni huonosti, tein silti töitä kesän ja syksyn. Toivottavasti saan sen ulos kropasta. Tavoitteena on myös päästä maailmancupiin hiihtämään, missä ennen olen ollut.

Ensimmäistä osviittaa nykytilanteestaan Julin saa todenteolla rullahiihdon SM-kilpailuissa.

– On todella vaikea sanoa, millä tasolla olen tällä hetkellä, mutta mennään SM-kisoihin ja toivottavasti olen hyvällä tasolla. Se on aika hyvä tsekkaus siitä, missä mennään, Julin sanoo odottavaisena.

-Heidi Lehikoinen