Juho Mikkosen kausi oli kaksijakoinen: alkutalvella Lillehammerissa sprintissä tuli neljäs sija, mutta MM-edustuspaikka jäi haaveeksi joulukuun puolivälin sairasteluista alkaneen huonomman pätkän jälkeen. Kausi jatkuu vielä, mutta Mikkonen on hahmotellut raameja jo tulevalle harjoituskaudellekin.

Mikkosella oli onnistunut harjoituskausi, joka jalostui hyviksi tuloksiksi jo alkukaudella. Sprinttihiihtoon satsannut Kuhmo-Skin hiihtäjä osoitti kehittyneensä myös normaalimatkoilla, kun hän hiihti Rukalla maailmancupissa 15 kilometrillä 31:nneksi. Sitä seurasi neljäs sija Lillehammerin sprintissä. Kaikki näytti todella hyvältä, kunnes Livignossa maajoukkueleirillä iskenyt mahatauti kesti viikon ja vaikutti tekemiseen tammikuulle asti.

– Kausi oli kokonaisuutena ehkä hieman kaksijakoinen, hyvän alun jälkeen joulukuun puolesta välistä tammikuulle oli huonompi jakso, mutta loppukaudella on taas tullut hyviä hiihtoja. On vielä suhteellisen tuore olo, Mikkonen sanoi kestävyysurheilu.fi:lle.

– Lillehammerin sprintti osoitti, että maailmanluokan vauhti hyvänä päivänä on mahdollista. Se näytti, että huippupäivänä ja huippukalustolla on mahdollista pärjätä. Samoin sen, että ominaisuuteni ja kirikykyni riittävät. Se toi lisämotivaatiota, Mikkonen sanoo.

Joulukuun puolivälissä Mikkonen yllättyi vatsatautinsa pitkäkestoisuudesta.

– Siinä tuli omiakin virheitä tehtyä. Livignosta olisi pitänyt lähteä heti pois, samoin olisi pitänyt jättää kisoja välistä, Mikkonen miettii jälkikäteen.

Tauti verotti sen verran, ettei Mikkonen saanut Falunin MM-sprinttiä varten näyttöjä tammikuussa annettua. Olympiakävijältä jäivät MM-kisat väliin.

– Tietenkin se oli pettymys.

Hän tietää kuitenkin realistisena, ettei ollut tammikuussa sellaisessa kunnossa, että olisi kokenut kuuluvansa MM-joukkueeseen. Siinä mielessä pettymys ei ollut niin iso kuin jos hän olisi huippukuntoisena jäänyt rannalle sprinttiryhmästä.

Suunnitelmissa merkittävä harjoitusmäärän nosto

Tälle kaudelle sprintti oli päätähtäin, mutta Mikkonen satsasi myös normaalimatkojen kehittämiseen. Tulevalle kaudelle painotus muuttuu, osin myös siksi, että arvokisoista on välivuosi.

– Varmaan hyvin paljon samalla linjalla mennään harjoittelussa, mutta määrää nostetaan. Määrää nostetaan, koetan katsoa minkä verran kestää. Mäkiä tulee kivuttua kesällä varmaan enemmän myös, Mikkonen miettii.

Tänä vuonna määrät ovat 740–750 tuntia. Suunnitelmana on, että ensi vuonna tunteja tulisi 800 tai vähän ylikin. Kuinka paljon arvokisojen välivuonna voi mielestäsi kokeilla?

– Voihan sitä kokeilla, mutta turha on radikaalisti muuttaa asioita, Mikkonen näkee.

Mikkonen on yksi niistä nuorista hiihtäjistä, jotka ovat valmiita tekemään työtä kehittyäkseen maailman huipulle asti. Missä koet kehittyneesi urheilijana tällä kaudella?

– Harjoituskaudella tein aika ammattimaisesti asioita talven tuloksentekoa ajatellen. Kilpailukaudella keskittymiseni on myös ollut hyvää. Keskittyminen olennaiseen parani.

Tätä kautta hän aikoo jatkaa kisaladuilla vielä pääsiäisen aikaankin.

– Heidi Lehikoinen