Härkösellä oli ennen MM-kisoja hyvä harjoituskausi. Suuria odotuksia hänellä ei silläkään kertaa ollut.

(Jatkoa edelliseltä sivulta)

– Suhtauduin tilanteeseen realistisesti. Jos MM-kisoissa juostaisiin kovaa, minun ennätysajallani ei ollut toivoa pärjätä. Mahdollisessa taktiikkajuoksussa tilanne olisi taas toinen.

Helsingin MM-kisoissa Härkönen onnistui alkuerissä erinomaisesti. Hän sijoittui erässään toiseksi ennätysajallaan 1.46,39.

– Alkueräjuoksu oli tosi helppo ja hyvä. Himmailin vähän lopussa. Jäi sellainen tunne, että pystyisin vielä paljon parempaankin.

Välieräjuoksu ei kuitenkaan sujunut. Härkönen hyytyi erässään viimeiseksi ajalla 1.49,39.

– Ensimmäinen 200 metriä tempaistiin tosi kovaa, minun väliaikani oli 24,4. Ensimmäisen kierroksen väliaika oli 50 sekunnin paikkeilla ja 600 metrin väliaika 1.18. Tuossa kisassa minut tappoi jo ensimmäiset 200 metriä ja 400 metrin kohdalla minun evääni oli syöty. Lopussa tuli totaalinen sippaaminen.

Välieräjuoksu oli Härköselle luonnollisesti pettymys varsinkin hyvin sujuneen alkueräjuoksun jälkeen.

– Välierässä korostui se, etten ollut juossut paljon kansainvälisiä kovavauhtisia juoksuja. Minun olisi pitänyt ymmärtää löysätä kisan alussa ja pyrkiä nousujohteiseen juoksuun. Ei tietenkään ollut mukava lönkötellä viimeisenä maaliin, kun MM-kisat pidettiin Suomessa ja yleisöä oli lähes 40 000.

Syksyllä 1983 Härkönen pohti vakavasti lopettamista.

– MM-kisojen pettymys vaikutti asiaan ja olin harjoitellut kovaa lähes kymmenen vuotta. Urheiluliiton valmennuspäällikkö Antti Lanamäki puhui minua kuitenkin ympäri ja päätin jatkaa vielä yhden vuoden tavoitteena Los Angelesin olympialaiset. Harjoittelin hyvin, mutta en päässyt enää ihan huippukuntoon, enkä olympialaisiin. Niinpä lopetin urani elokuussa 1984.

Nöyrällä asenteella eteenpäin

Härkönen sanoo lähteneensä kisoihin aina nöyrästi.

– Koskaan minulla ei ollut sellaista tunnetta, että ”hei tässähän ollaan hyviä ja pärjätään”. Vaikka kysymyksessä olisi ollut pienempikin kilpailu ja minun olisi pitänyt lähtölistaa katsoessa olla luottavainen, suhtauduin kisaan lähinnä pelonsekaisin tuntein, Härkönen naurahtaa.

Härkösen mukaan hänellä oli yksinkertainen taktiikka: rivakasti liikenteeseen ja pyrkimys olla 200 metrin kohdalla toinen tai kolmas.

– Yritin pitää kisan edetessä hyvät asemat ja pistää lopussa peliin kaiken mitä löytyi. En koskaan lähtenyt vetämään juoksua tai tehnyt kisan aikana muita omia taktisia ratkaisuja. Annoin muiden tehdä ratkaisut ja pyrin vastaamaan niihin. Tällaista kilpailutapaa voi pitää puutteenakin.

Juoksu-uransa jälkeen Härkönen ei ole ollut mukana juoksukuvioissa.

– Minulla ei ole riittänyt innostusta valmentamiseen tai muuhun seuratoimintaan. Lopetettuani häippäsin juoksukartalta kokonaan. En minä urheilua vihannut tai siihen kyllästynyt. Kilpailemiseen tuli vain totaalinen loppu, kun punainen lanka katosi. Myöhemmin olen ajatellut, että olisin voinut jatkaa harjoittelua vuoden 1984 jälkeen vielä muutaman vuoden ajan ja juosta kisoissa vaikka jäniksenä.

Juoksu-uransa jälkeen Härkönen pelasi jonkin verran futista ja kaukalopalloa harrasteliigoissa.

– Myöhempinä vuosikymmeninä kuntoliikunta on ollut mielessä, mutta teon asteelle en ole vielä päässyt. Kroppani ja elimistöni on sellainen, että liikakiloja ei ole tullut. Tämänkään takia en ole löytänyt motivaatiota liikuntaan.

– Takavuosina harrrastin jonkin verran rullaluistelua sauvojen kera. Oli hienoa, kun vanha mies sai kehitettyä pienellä vaivalla kohtuullista vauhtia. Tuuli vain humisi korvissa.

Tavoitteena taivas

Urheilu-uran päättymisen jälkeen Härkönen lopetti myös sotilasuransa. Hän oli ensin neljän vuoden ajan töissä urheiluliikkeessä, sitten 15 vuoden ajan kunnan nuorisotyöntekijänä ja tämän jälkeen joitain vuosia Kristillisessä raittiusliitossa päihdetyössä.

– Kaikkia töitä olen tehnyt ilman mitään koulutusta, olen vaan ryhtynyt hommiin. Urheiluliikevuosina toimin myös tekstiilipainajana, tein painatuksia esimerkiksi urheilupaitoihin.

– Urheiluliikkeestä lähdettyäni kaveri myi tekstiilipainon minulle ja tein tuota hommaa sivutoimisesti 17 vuoden ajan. Vuonna 2004 muutin takaisin Tarnalaan kotitilalleni ja aloin päätoimiseksi yrittäjäksi. Viime keväänä lopetin nuokin hommat. Nyt olen vapaa taiteilija eli työtön työnhakija, Härkönen virnistää.

Härkönen tuli uskoon Lahden Helluntaiseurakunnassa uudenvuoden yönä 1980 ja on ollut sen jälkeen aktiivisesti mukana monenlaisessa hengellisessä toiminnassa.

– Urheilu-urallani tavoitteeni eivät olleet korkealla. Uskoontultuani tilanne muuttui, tavoitteeni on päästä päästä taivaaseen.

– Tiedän mitä varten olen tässä maailmassa. Haluan elää Jumalan tahdon mukaisesti ja kertoa evankeliumia mahdollisimman monelle ihmiselle. Kuolemaakaan ei tarvitse pelätä. Tiedän minne olen matkalla.

-Juhana Unkuri