Sprinttihiihdon olympiavoittaja, ruotsalainen Stina Nilsson yllätti sunnuntaina ja ilmoitti siirtyvänsä ampumahiihtäjäksi. Suomen ampumahiihdon maajoukkuevalmentaja Jonne Kähkönenkin yllättyi, mutta toivottaa latuhirmun tervetulleeksi kokeilemaan siipiään.

– Tosi mielenkiintoista, kun noin kovatasoinen hiihtäjä vaihtaa ampumahiihtoon. Se toki kuvastaa ampumahiihdon vetovoimaa. Urheilija on huomannut, miten intensiivinen ja mielenkiintoinen laji on kyseessä, Kähkönen sanoo.

Vetovoimaa suositun ja yleisöystävällisen lajin osalta nostavat myös palkintorahat. Ampumahiihdon palkintorahat ovat maastohiihtoon verrattuna omassa kastissaan. Ampumahiihdon maailmancupissa yksittäisen kisan voittaja palkitaan 15 000 eurolla ja viimeisenä tienesteille pääsevä kisan 20:s saa 500 euroa.

Maastohiihdon maailmancupissa ykkösen potti on 10 000 Sveitsin frangia eli noin 9 400 euroa. Kahdeskymmenes saa 100 frangia eli noin 94 euroa.

Päättyneellä kaudella Nilssonin hiihtokausi oli repaleinen. Hän tienasi vain 17 250 Sveitsin frangia eli runsaat 16 000 euroa.

Suomen ampumahiihtomaajoukkueen päävalmentaja Jonne Kähkönen. Kuva: NordicFocus

Kahdessa vuodessa nähdään suunta

Mitä sitten on luvassa, kun Nilsson ottaa aseen selkään ja lähtee kipuamaan huipulle? Kähkönen sai tehdä töitä kahden untuvikon kanssa valmentaessaan Yhdysvaltain naisten maajoukkuetta, kun Susan Dunklee ja Clare Egan tulivat maastohiihdosta mukaan. Dunkleesta kehittyi MM-mitalisti ja Egankin on kovasti kilpaillussa lajissa kova tekijä. Mutta runsaasti työtä nousu vaati.

– Kun niin myöhään aloittaa, edessä on iso urakka ja sitoutumista vaaditaan. Varmasti urheilija miettii siinä, onko tässä järkeä ja jätänkö leikin kesken. Laukausmäärällä saa tehtyä toki paljon, mutta sitoutuuko siihen ammunnan kuiva- ja oheisharjoitteluun? Siihen penkalla hiomiseen, polvet verinahalla?, Kähkönen miettii.

– Menestyjäksi nousu vaatii neljä vuotta. Kahdessa vuodessa nähdään jo suunta, mutta neljässä vuodessa on jo oltava edellytykset huipulle, jos niikseen tulee.

Ja vaikka näytöt ovat huimat, voi ladullakin dominoiminen teettää Nilssonilla töitä. Ampumahiihdon hiihdossa kun on eronsa maastopuoleen verrattuna.

– Monelle maastohiihtäjälle on yllättävän vaikeaa hiihtää aseen kanssa, Kähkönen muistuttaa.

– Mutta totta kai hän on niin hyvä hiihtäjä, ettei tule olemaan heikoilla hiihtoajoissa.

STT–Janne Lehikoinen