Yhdysvaltojen joukkueen kausi eroaa oleellisesti eurooppalaisten hiihtäjien kaudesta. Yhdysvaltalaiset ovat koko pitkän kauden Euroopassa, kun taas eurooppalaisten hiihtäjien on mahdollista käydä säännöllisesti kotonaan, tavata perhettään ja ystäviään. Lisäksi joukkuetovereista ”pääsee” välillä eroon. 

Jessica Diggins kertoo norjalaisten Hans Olav Ingholmin ja Öystein Pettersenin vetämässä Skipodden-podcastissä Yhdysvaltojen toimintatavoista ja joukkuehengen merkityksestä tulokseen.

– Olemme tien päällä pitkään ja koko ajan yhdessä, joten meillä on käytännössä pakko olla toimivat hyvät, perheenkaltaiset välit toisiimme. Jos joukkueessa on joku, jonka kanssa et tule niin hyvin toimeen, et voi piilotella asiaa viittä kuukautta. Asia on nostettava pöydälle ja puitava se läpi, kertoo Diggins.

– Minusta tärkein salaisuuttemme joukkueena on, että sinulla tulee olla ehdoton positiivinen suhtautuminen joukkueen jäseneen riippumatta siitä kuka hän, mistä hän tulee, miten hän puhuu, miten hän hiihtää tai miten hän ajattelee harjoittelusta. Sinun pitää olla halukas pitämään jokaisesta joukkueen jäsenestä. Jos jokainen ajattelee näin, niin silloin joukkue toimii.

– Mietin itse paljon sitä kuinka joukkueella menee. Sinun on toisella kädellä mitattava omaa pulssiasi ja toisella kädellä joukkueen pulssia. Jos edes joukkueen joka toisella jäsenellä on käsi joukkueen pulssilla ja he miettivät mikä joukkueen mielentila on, joukkue voi hyvin.

Öystein Pettersen kertoo havainneensa läheltä saman minkä moni TV-katsojakin on varmasti pannut merkille; Yhdysvaltain joukkueen hiihtäjät hymyilevät paljon ja kannustavat toisiaan. Pettersen nostaa esille kysymyksen kenen vastuulla tämä ilmapiiri on ja kuka sen on luonut.

– Saat varmasti eri vastauksen jos kysyt joltain muulta, mutta minusta se on kaikkien tehtävä. Meillä ei ole yhtä johtajaa, jonka vastuulla tämä olisi. Jos se yksi vastuullinen vetäytyisi, meillä ei olisi mitään jäljellä. Jokaisen on mietittivä mitä voi tehdä joukkueen eteen.

Jessica Diggins nähdään viesteissä yleensä glitterit poskissan. Kuva: NordicFocus

Diggins korostaa, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia käytökseltään tai rooliltaan. Hän itse on ulospäinsuuntautunut.

– Minulla on paljon energiaa ja tykkään puhua paljon. Minulle itselleni on helppoa antaa positiivista energiaa joukkueeseen. Se ei vie minulta energiaa vaan itse asiassa antaa sitä. Jollekin introvertimmälle voi olla helpompaa puhua toisen kanssa rauhassa kahden kesken.

Diggins näkee, että luonteesta riippumatta jokainen voi hahmottaa tavan, jolla hän voi olla osa palapeliä ja auttaa joukkuetta.

Diggins korostaa, että yksin joukkuehenki ei ratkaise menestystä vaan kaikkien osa-alueiden on oltava kunnossa. Mutta:

– Jos olet elämäsi kunnossa, mutta et olet iloinen, koska kaikki joukkueen jäsenet ovat kusipäitä, et todennäköiseti hiihdä kovin hyvin.

Pettersen kysyy Diggnisiltä myös miten suhtautua tilanteeseen jossa joku joukkueen jäsen on hiihtänyt elämänsä hiihdon ja olet itse pettynyt omaan suoritukseesi. 

– Minä itse ajattelen niin, että huonon kisan jälkeen sinun pitää mennä normaalisti loppuveryttelemään 10-30 minuutiksi. Sinä aikana saat tuntea siltä miltä sinusta tuntuu. Sinun ei pidä teeskennellä iloista jos et ole, mutta sen jälkeen sinun pitää päästä pettymyksestäsi yli. Et voi tuoda negatiivisia fiiliksiä joukkueeseen.

Sama pätee Digginsin mukaan myös toisin päin. Jos kisa menee loistavasti, et voi tulla päivällispöytään asenteella ”minä olen mahtavin”.

– Menipä hyvin tai huonosti, päivän päätteksi kaikkien on oltava maan pinnalla ja samalla tasolla.

Omana huonona päivään Diggins osaa iloita joukkuekaverinsa menestyksestä. Hän ajattelee, että hänellä on ollut omat hyvät päivänsä ja niitä tulee varmasti tulevaisuudessa uusia. Silloin kuin on ollut sparraamassa ja auttamassa joukkuekaveria ja jakanut tälle kaikki ajatuksensa harjoittelusta, voi iloita olevansa pieni osa toisen menestystä.

Diggins näkee ja ajattelee huippuhiihdon olevan ammattilaispalloilulajien tapaan viihdettä.

– Se on vain urheilua ja leikkiä. Me emme pelasta ihmishenkiä, me emme pelasta maailmaa. Jos voitat, ja kukaan ei välitä, koska olet ikävä ihminen, niin mitä väliä on millään. Olen mielummin mukava joukkuekaveri vaikka en esimerkiksi treenisalaisuksiani jakamalla voittaisikaan. Olen sillä tavalla päivän päätteeksi tyytyväinen siihen mikä olen.

Öystein Pettersen uskoo, että Yhdysvaltain joukkueen saattaa olla helpompi olla yhtenäinen joukkue, sillä mukaan päästessään hiihtäjällä ei ole niin suurta vaaraa pudota seuraavista kisoista pois.

– Pohjoismaisilla tai venäläisillä hiihtäjillä on yhden tai kahden huonon kisan jälkeen vaara jäädä sivuun seuraavista kilpailuista tai koko loppukaudesta, pohtii Pettersen.

Diggins kuuluu pian alkavan Tour de Skin ennakoksuosikkeihin. Hän näkee Tour on hiihtäjälle loistava paikka oppia käsittelemään huonoja ja hyviä päiviä.

– Tour opettaa olemaan parempi ihminen ja urheilija. Menipä miten vaan, sillä ei ole väliä huomenna. Menestys on ansaittava seuraavana päivänä uudelleen ja huono päivä on mahdollista kääntää paremmaksi heti huomenna.

Kuuntele koko podcast. Digginsin haastattelu alkaa noin 20 minuutin kohdalta.

-Petri Ikävalko