Jasmi Joensuu saavutti viime kaudella uransa ensimmäiset maailmancupin pisteet ja ensimmäisen aikuisten SM-mitalinsa. Joensuu, 24, nousi kauden jälkeen maajoukkueeseen, minkä hän ottaa mahdollisuutena oppia ja kehittyä entistäkin paremmaksi hiihtäjäksi.

Jasmi Joensuu palasi viime vuonna Suomeen kesäkuussa opiskeltuaan neljä vuotta Denverin yliopistossa. Vaikka hän harjoitteli toki touko- ja kesäkuussakin, systemaattinen harjoittelu uuteen kauteen käynnistyi varsinaisesti heinäkuussa valmentajiensa Kalmer Trammin ja Maarit Kurjen opein. Vantaan Hiihtoseuran päävalmentajana toimiva Tramm vastaa harjoittelun kokonaisuudesta, Kurki voimaharjoittelusta. Kurki toimii myös Joensuun hierojana ja fysioterapeuttina. 

– Sain olla terveenä ja harjoituskausi sujui tosi hyvin. Nousujohteisesti sain treenattua. Leirit onnistuivat hyvin. Kokonaisuutena harjoittelu onnistui heinäkuun alusta ihan nappiin, Joensuu taustoittaa lähtökohtia uransa toistaiseksi parhaalle talvelle.

Joensuu tiedostaa vahvuutensa, joten harjoitteluakin on viety eteenpäin nopeuden ja voiman kautta. Se ei tarkoita kestävyysharjoittelun unohtamista.

– Tiedetään, ettei minusta välttämättä tule ikinä niin kestävää kuin maailman parhaat hiihtäjät vaan vahvuudet ovat muualla. Toki kestävyys pitää saada tietylle tasolle, joten sitäkin kehitettiin. Siinä tärkeää oli, etteivät nopeus- ja voimaominaisuudet kärsi. Halusimme varmistua siitä, ettei kestävyysominaisuuksien parantamisella huononneta muita ominaisuuksia. Vahvuudet edellä mentiin, mutta teimme systemaattisesti kestävyysharjoittelua.

Viime kaudella harjoittelussa panostus oli enemmän sprintin suuntaan, mikä näkyi monella tavalla.

– Tehoja teimme enemmän niin, että tuli 3-minuuttisia tai jopa lyhyempiäkin vetoja. Peruslenkeilläkin tein paljon nopeusvetoja, ei välttämättä pelkästään nopeustreenejä vaan peruslenkeillä pieniä vetoja, joilla nopeusominaisuudet pysyvät. Voimapuolella keskityttiin enemmän räjähtävyyteen, että liikenopeus olisi sillä tasolla kuin pitää. Viime vuonna touko-kesäkuussa perusvoimaosuus jäi niin pieneksi, mutta kun voimaominaisuudet ovat aina olleet niin hyvät, se ei viime kaudessa haitannut niin paljon, Joensuu kertoo.

Viime kaudella Joensuun leiritys rakentui pitkälti Vantaan Hiihtoseuran leirien ympärille. Lisäksi hän harjoitteli Coloradossa onnistuneet neljä viikkoa syksyllä. Seuran leireillä hyvää treeniseuraa tarjosivat muut seuran hiihtäjät.

Moni asia oli hyvin viime kaudellakin, mutta mikä maajoukkuepaikan myötä muuttuu?

– Ammattimaisuutta tulee lisää, vaikka viime kaudellakin kaikkeni pistin siihen, että olisin parempi hiihtäjä. Nyt tulee maajoukkuestatuksen kautta halu tehdä vieläkin ammattimaisemmin. Tulee myös palveluita käytettäväksi.

Maajoukkueeseen kuuluminen tuo toki lisää painetta ja menestysodotuksiakin, mutta Joensuu kääntää ne mieluummin haluksi menestyä ja kehittyä urheilijana. Motivaatiota maajoukkueeseen nousu tuo lisää.

– Mutta ei maajoukkueessa oleminen tee minusta millään tavalla parempaa hiihtäjää. Motivaatio kasvaa, kun saa olla sellaisessa porukassa. Nöyränä pitää leireillä olla. Nyt saa treenata sillä tasolla, millä on mahdollista kehittyä oikeasti kovaksi. Näen sen mahdollisuutena. Saan treenata kovassa porukassa ja oppia. Oppimista on vielä kuitenkin aika paljon.

Joensuu iskee maailmancupin sprintissä Konnerudissa. Kuva: NordicFocus

Joensuu muutti keväällä Rovaniemelle, mutta harjoittelee yhä paljon myös Vantaalla. Maajoukkueen leiritys käynnistyy heinä-elokuussa Vuokatissa, mutta sitä ennen hän leireilee kesäkuussa Kuopiossa ja heinäkuussa kaksi viikkoa Otepäässä. Vantaan Hiihtoseuran järjestämällä leirillä tarjolla on harjoitusseuraa Venäjän maajoukkueesta. Kesäkuun alussa tilanne on kaikin puolin hyvä:

– Olen elämäni parhaassa kevätkunnossa. Aika maltillisesti on aloitettu. Minulle isoin haaste on, että kun on aina jotain tekemistä, niin nyt on niin paljon aikaa. On pitänyt malttaa, Joensuu sanoo hymyillen opintojen jälkeisestä arjestaan täyspäiväisenä hiihtäjänä.

Tulevana talvena erityisesti MM-sprintti on luonnollisesti isona tavoitteena, mutta muutakin on.

– Pitää olla oikeasti kovat tavoitteet. Mieluummin liian kovat kuin liian maltilliset.

Sprinttiin panostaminen näkyy jokapäiväisessä tai jokaviikkoisessa harjoittelussa: sprinttirataa on käyty läpi ja pyritty kehittämään asioita, jotka radalla ratkaisevat.

– Esimerkiksi pertsan juoksua ja vuorohiihtoa on tehty, kun se on aika merkitsevässä osassa. Myös muita maailmancupin sprinttiratoja on käyty läpi. Kalmer tykkää olla tosi analyyttinen, joten olemme käyneet niitä läpi ja niiden ratkaisevia tekijöitä, joita olemme koittaneet soveltaa omaan harjoitteluun.

-Heidi Lehikoinen