Hiihtovalmentaja Mikko Virtanen on toiminut pian kaksi vuotta Japanin hiihtomaajoukkueen päävalmentajana. Pesti on ollut pieni kulttuurishokki, joka on opettanut arvostamaan Suomen resursseja entistä enemmän.

Japanin päävalmentajana aloittaessaan Virtasella oli suuria ajatuksia siitä, miten hän voi laittaa koko systeemin uusiksi ja vaikuttaa urheilijoiden harjoitteluun. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut toiseksi.

– Olen Japanin joukkueelle pääasiassa asiantuntijan roolissa. Haluaisin tehdä enemmän valmentajan perustyötä, Virtanen sanoo.

Päävalmentajan vastuu ja vaikutusmahdollisuudet ovat pienet. Japanin hiihtoliitto valitsee urheilijat maailmancupiin ja arvokisoihin, samoin kuin sen mihin kilpailuihin osallistutaan. Tour de Ski -kiertueella ei ollut mukana japanilaisia ja seuraavaksi heitä nähdään Holmenkollenin maailmancupissa. Kauden päättävälle Kanadan tourille Japani ei lähde.

Mikko Virtanen on toiminut Japanin hiihtomaajoukkueen päävalmentajana pian kaksi vuotta. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Urheilijoilla on henkilökohtaiset valmentajat, jotka voisivat hyödyntää Virtasta asiantuntijana.

– Tuntuu, että olen heille etäinen ja korkea positio, jolta ei viitsi kysyä mitä tahansa, harmittelee Virtanen japanilaisen kulttuurin hierarkisuutta.

Suomessa Virtanen työskentelee Vuokatin urheiluopiston testiaseman päällikkönä ja valmentaa myös hiihtoliiton Haastaja-ryhmää.

Suunnitelman mukaan

Japanin pieneen hiihtomaajoukkueeseen kuuluu kaksi naista ja kuusi miestä. He harjoittelevat paljon kotimaassaan olympiakaupunkien Naganon ja Sapporon seuduilla, minne pienen lajin harrastaminen on saarivaltiossa keskittynyt.

Japanilaiset harjoittelevat paljon ja ammattimaisesti. Resurssipuolella ollaan kuitenkin paljon jäljessä suuria hiihtomaita. Pienen maan systeemeihin tutustuminen on saanut vielä pitkän valmentajakokemuksenkin jälkeen Virtasen ihastelemaan Suomen ammattimaisuutta ja taitoja uusin silmin.

Japanilla ei esimerkiksi ole ollut koko maajoukkueen yhteisiä leirejä kalenterissa koko vuonna.

– Japanilaisille ei myöskään ole tärkeää, että valmentaja olisi mukana leirillä seuraamassa harjoituksia. Jos suomalainen porukka lähtee korkealle harjoittelemaan, halutaan yleensä kerätä varat valmentajankin mukaan saamiseksi, jotta harjoituksista voidaan keskustella ja suunnitelmaa muuttaa, Virtanen kertoo eroista.

Yksi syy tähän voi olla se, etteivät japanilaiset hevin muuta suunnitelmaa.

– Leirille tehdään ohjelma valmiiksi ja se sitten toteutetaan. Esimerkiksi suomalaisten maailmancupia kiertävien hiihtäjien harjoittelua suunnitellaan kisatulosten ja tuntemusten perusteella, mutta japanilainen voi toteuttaa tuloksesta riippumatta jo ennen kisaa tehtyä suunnitelmaa, vertaa Virtanen.

– Tuloksena on, että joskus kulkee tosi hyvinkin, mutta joskus ei mihinkään.

Uteliaana pohjoismaissa

Japanilaiset hakevat oppia harjoitteluun huippumaista. Viime kesänä yksittäiset urheilijat viettivät pitkän aikaa Holmenkollenilla, Lillehammerissa, Falunissa ja Vuokatissa. Vuokatissa harjoitellut Hiroyuki Miyazawa on Virtasen henkilökohtainen valmennettava ja teki yhteisharjoituksia Perttu Hyvärisen kanssa.

Hiroyuki Miyazawa on harjoitellut Vuokatissa Perttu Hyvärisen kanssa. Kuva: Modica/NordicFocus

– Usein opin hakeminen on saanut muotonsa enemmän uteliaisuutena kuin aitona heittäytymisenä ja käytännön toimina, Virtanen sanoo.

Japanilaiset harjoittelevat usein yksin. Kun Suomen porukka lähtee leirillä rullahiihtolenkille, edetään porukassa letkana ja heitetään läppää. Japanilaiset lähtevät harjoitukseen yksittäin ja rullarataa saattaa kiertää kuusi yksittäistä urheilijaa.

Mitään erakkoluonteita japanilaisurheilijat eivät kuitenkaan ole. Harjoitusten välissä vietetään leppoisaa aikaa yhdessä. Kahden vuoden aikana Virtanen on tutustunut urheilijoihin, eivätkä he enää odota päävalmentajan lupaa poistuakseen ruokapöydästä.

Valmentajalta palautetta!?

Harjoitusmäärissä päävalmentaja on toiminut omien sanojensa mukaan enemmän jarrumiehenä. Ketään ei tarvitse patistaa lenkille, sillä japanilaiset ovat oikeita työmyyriä.

– Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu kovan työnteko ihannointi. Heikkoutta ei saa näyttää. Raskaalla Ramsaun leirillä kysyin joka päivä tuntemuksia, mutta kukaan ei koskaan myöntänyt olevansa väsynyt, sillä sehän olisi heikkouden merkki, Virtanen kertoo.

Valmentajan roolissa Virtanen on saanut oppia myös japanilaista keskustelukulttuuria. Palautteen antaminen ei ole aivan yksinkertaista.

– Suomalaiset haluavat suoraa palautetta ja kommentteja valmentajalta. Japanilaiselle suora negatiivinen palaute on katastrofi. Se tarkoittaa, ettei palautteen antaja pidä sinusta, selittää Virtanen.

Niinpä hän on saanut opetella kiertotaktiikoita. On käytettävä kysymyksiä, kuten ”nyt on tosi raskas leiri takana, eiköhän tämä ala jo tuntua” tai ”mistäköhän se voisi johtua”.

Yhtenä esteenä Japanin hiihtoliiton jäykkien systeemien muuttamiselle Virtanen näkee toiminnan pitkäjänteisyyden puuttumisen. Esimerkiksi päävalmentaja valitaan vuodeksi kerrallaan. Virtasen seuraavan kauden työkuviot ovat vielä auki, mutta kaksi mielenkiintoista vuotta ovat opettaneet paljon.

Japanin maajoukkue
Naiset
Yuki Kobayashi
Masako Ishida

Miehet
Akira Lenting
Keishin Yoshida
Tagatsugu Uda
Kaichi Naruse
Hiroyuki Miyazawa
Nobuhito Kashiwabara

– Outi Hytönen