Hiihtosuunnistuksen A-maajoukkuemies Janne Häkkinen tasapainoilee työelämän ja ammattiurheilun välillä. Kestäyysurheilu.fi kyseli Häkkiseltä menneestä talvesta, lajin tekniikasta, sekä hiihtosuunnistajan kesäharjoittelusta.

Poikkeuksellisen vähäluminen talvi on päättynyt, kesäsuunnistuskausi on alkanut ja hiihtosuunnistajat ovat kääntäneet katseensa jo kohti runsaslumisempaa talvea 2014-2015, joka toivon mukaan on runsaslumisempi.

30-vuotias Häkkinen on keventänyt harjoitteluaan huhtikuussa pitämällä pienen loman urheilusta. Nyt toukokuun alusta harjoitukset ovat kutsuneet jälleen intensiivisemmin. Keväisin ja kesäisin maanmittausinsinööri elättää itsensä kartoitustöissä Äänkartta Ky:ssä pohjoisessa Keski-Suomessa. Syksyn aikana mies tekee paluun ammattiurheilijaksi.

Häkkisen mukaan täysipäiväinen keskittyminen urheiluun olisi aina parempi vaihtoehto, mutta realiteetitkin on hyvä tunnustaa.

– Itselläni on mahdollisuus tällaiseen niin sanottuun puoliammattilaisuuteen. Mielestäni tämä on ollut kohtuullisen hyvä systeemi ainakin itselleni ja tulokset ovat viimekaudet kertoneet samaa, Häkkinen kertoo tasapainoilustaan työelämän ja urheilun välillä.

Tämän vuosikymmenen aikana Häkkinen on saavuttanut 12 SM-mitalia. Tähänastisen uran huipentumana on pitkän matkan MM-hopea Kazakstanissa kaksi vuotta sitten.

Viime talvi oli Häkkiselle pieni pettymys. Venäjän EM-kilpailuista henkilökohtainen mitali jäi saavuttamatta, vaikka se edellisvuoden MM-mitalin jälkeen olikin itsestään selvä tavoite. Kotiin tuomisina Venäjältä oli kuitenkin EM-viestipronssi ja parisprintin neljäs sija.

– EM-kisoissa olin suunnitelmien mukaisesti parhaassa kunnossani ja valmis taistelemaan mitaleista. Kunto siellä oli mielestäni sillä tasolla mitä mitalien saavuttaminen vaatii eli sen suhteen saavutettuihin tuloksiin oli vain tyytyminen. Siinä realisoitui kokolailla myös se tosiasia, että mitaleille yltää keskimäärin vain kolme urheilijaa kerrallaan ja päivän vire ratkaisee aika paljon, Häkkinen summaa EM-kilpailut.

Kevättalven SM-kisoista Suunta-Jyväskylää edustava Häkkinen nappasi kaksi mitalia. Tämä myös paransi talven 2013-2014 loppusaldoa. Enemmänkin mitaleita olisi voinut kertyä, mutta SM-mitaleita ei jaettu lainkaan pitkältä matkalta eikä viestistä sen vuoksi ettei kilpailuja pystytty järjestämään lumiolosuhteiden takia.

Lähes lumeton talvi hiihtosuunnistajien riesana

Kulunut talvi oli Janne Häkkisen muistin mukaan kaikkien aikojen surkein hiihtosuunnistajalle. Hisukisoja perinteisesti pilanneet pakkaset jäivät sen sijaan vähiin, mutta se ei lohduta mikäli kanervat ja sammal paistaa sentin lumikerroksen läpi. Hiihtosuunnistuskilpailujen järjestämiseksi lunta tarvitaan huomattavasti enemmän kuin hiihtokilpailujen läpiviemiseksi.

Arvokisat saatiin kuitenkin pidettyä. Lumitilanne oli heikko koko Pohjois-Euroopassa, joten pahimmat kilpakumppanitkin joutuivat taistelemaan samojen ongelmien kanssa. Tuloslistalla tasoitusta ei kuitenkaan saa mikäli hiihtokilometrejä on kertynyt liian vähän..

-Kyllä tämän kaltaisen huonolumisenkin talven aikana on ehdottomasti päästävä harjoittelemaan kunnon olosuhteissa, mikäli huipputasolla mielii pärjätä. Eli siis ainakin aika-ajoin on siirryttävä leireilemään sinne missä lunta on.

Häkkisen mukaan perusedellytykset pystytään pitämään yllä huonommissakin olosuhteissa, mutta tuloskunto rakennetaan vain ja ainoastaan vaativilla hiihtosuunnistamalla.

– Kovavauhtinen hiihto vaatii tuntumaa lumeen ja mäkisiin maastoihin. Myös taitopuolta voi hieman herätellä joko sauvakävellen tai juosten karttatelineen kanssa tiheissä polkuverkostoissa, tai esimerkiksi vähillä lumilla järvien jäillä hiihtosuunnistaen. Mutta tässä on vähän sama homma kuin hiihdonkin kanssa: joko puuttuu se lumi ja mäet jalkojen alta, tai sitten puuttuu vain ne mäet, Häkkinen analysoi.

Tykkibaanat tarjosivat jonkinlaisia hiihto-olosuhteita ympäri Suomen, mutta hiihtosuunnistussuoritus tehdään maastossa, jossa ura on teknisempi, vaihtelevampi, kapeampi ja jyrkempi. Hisu ei ole siis pelkkää kovavauhtista hiihtoa hyvällä alustalla.

-Hiihtosuunnistustuntuma koostuu mielestäni sekä kartanluvusta erilaisissa olosuhteissa, että hiihtotaidosta ja tekniikasta erilaisilla urilla. Ainakin itsellä olosuhteiden puuttuessa kärsii silloin se kokonaisvaltainen suorittaminen ja ongelmat linkittyvät yleisesti toisiinsa.

Toisin sanoen vaikka kartanlukurytmi on hiottu huippuunsa järven jäällä tai polkuverkostossa juosten, niin möykkyinen maasto ynnättynä kiihtyvään vauhtiin on tekijä, joka rikkoo rytmin. Tämä johtaa joko vauhdin hidastumiseen tai pummiin.

-Urastolla hiihtäminen on kaiken lisäksi yllättävän kuormittavaa lihaksistolle jolloin siihen jatkuvaan rynkytykseen myös väsyy nopeammin, Häkkinen löytää yhden perustelun sille, miksi mahdollisimman puhdas lajiharjoittelu on aina parempi.

Reserviä hiihtokisoista

Kuten kestävyysurheilussa yleensä, myös hiihtosuunnistuksessa vauhti ratkaisee paljon. Usein kovinta vauhtia ”sileällä” pitävä hiihtosuunnistaja on nopea myös maastossa. Sileän hiihtoon oivallisen ärsykkeen tarjoavat hiihtokisat.

Häkkinen pyrkii lisäämään hiihtokilpailuja omaan kalenteriinsa niin paljon kuin vain pystyy ja varsinkin viime talvena hiihtostartteja tuli peruttujen hisukisojen sijaan.

-Hiihtosuunnistajalle sileän kisat antavat mielestäni hyvän mahdollisuuden hankkia hieman lisää reserviä vauhtiinsa ja paikan pistää hapenotto todella ahtaalle. Hiihtosuunnistuskilpailuihin verrattuna meno on monotonisempaa, kun menoa ei tarvitse rytmittää suunnistushaasteiden mukaan. Ja harjoituksiin verrattuna kilpailu on aina parempi paikka revittää kunnolla, Häkkinen huomauttaa.

Eniten Häkkinen on käynyt kympin ja viidentoista kilometrin kisoja ja luonnollisesti vapaalla tyylillä. Vuosi sitten Jämin viidellätoista kilometrillä Häkkinen hiihti sijalle 16 vajaat kolme minuuttia Matti Heikkisen takana.

Juoksua, suunnistusta ja rullahiihtoa kesällä

Vuositasolla Häkkisen harjoitusmäärät liikkuvat 720 – 750 tunnissa. Määrällisesti kovimmat ajat osuvat kesään ja syksyyn. Kesäharjoittelu koostuu suurimmalta osalta juoksusta tai suunnistuksesta sekä rullahiihdosta, joista molempien osuus on noin 40% kokonaismääristä. Loput tunnit tulevat, sauvarinteen, voimaharjoittelun ja pyöräilyn kautta.

Janne Häkkisen mukaan sprinttisuunnistus (yläpuolen kartta) on lähimpänä hiihtosuunnistusta (alempi kartta) lajin reitinvalintapainotteisuuden takia.

Aikaisemmin Häkkinen suunnisti kesällä enemmänkin, mutta suvipuolen kilpailutoiminta on vähentynyt vuosien saatossa.

-Kilpailuja on ohjelmassa ensi kesän aikana varmaan viitisentoista ja harjoituksia hieman enemmän. Viime vuosina tässä ei ole enää tuntunut nuorentuvan, joten kesän kilpailemisesta on joutunut hieman tinkimään, että jaksaa harjoitella, Häkkinen myöntää.

Häkkisen mukaan kesäsuunnistuksesta hiihtosuunnistajan harjoittelumuotona ollaan hiihtosuunnistuspiireissä montaa mieltä. Mies itse on sillä kannalla, että suunnistus on perusharjoitusmuotona erinomainen, vaikka teknisesti lajit ovatkin kaukana toisistaan. Suunnistuksen eri matkoista eniten hiihtosuunnistusta muistuttaa sprintti sen reitinvalintapainotteisuuden takia.

Rullahiihto on Häkkisen mukaan kuitenkin kesäharjoittelukauden ykkösvalinta.

-Rullahiihtosuunnistusharjoituksia pyritäänkin tekemään riittävän paljon. Jännityselementtejä on hieman enemmän kuin talvella, mutta pysyypähän valppaana, Häkkinen kertoo ja muistuttaa, että kesäisin rullasuksilla kaatujaa ei ota vastaan pehmeä lumihanki.

Rullahiihtoharjoitteet aloitetaan vasta kesäkuun puolella, jolloin olosuhteet alkavat olla otollisemmat. Rullat vaihdetaan suksiin lokakuussa, jolloin maajoukkueen lumileiritys alkaa. Tämän jälkeen pääharjoitusmuotona onkin taas hiihto.

Kesäkuussa Häkkisen harjoitusviikko näyttää osapuilleen mitä alla lukee. Työmies ehtii tehdä yhden hyvän treenin arkipäivinä ja viikonloppuna mennään joko kaksi kertaa päivässä tai kerralla pidempään. Viikossa treeniä tulee noin 16 tuntia.

Maanantai Juoksu 1h PK1 + Voimaharjoitus 1h

Tiiistai Rullahiihto V, 2h PK1, 6*10min TT

Keskiviikko Juoksu 1h30min, 3*15min VK1 mäkisessä maastossa tai VK suunnistus 45-60min + verryttelyt

Torstai Rullahiihto P, 2h PK1

Perjantai Juoksu 1h PK1 + Voimaharjoitus 45min

Lauantai ap Sauvarinne 2h, 10*5min VK1 tai Rullahiihto V, 2h, Mäkivedot 5*8min VK2
ip Rullahiihto P, 1h30min PK1

Sunnuntai Juoksu 1h30min PK1 + Rullahiihto V, 2h PK1

Niukat resurssit

Suunnistuslajeissa ei raha liiku. Hiihtosuunnistus on kesäistä veljeään vieläkin pienempi laji, jolloin taustatoimijoilla ei ole jakaa muuta kuin niukkuutta. Häkkinen myöntää lajin sekä maajoukkueen taloudellisten resurssien olevan pienet ja toivoisi niihin parannusta. Samalla hän on kuitenkin valmis myöntämään myös realiteetit.

– Toki sama ahdinko vaivaa monia muidenkin maiden maajoukkueita tässä lajissa, joten ei niiden resurssien taakse piiloon pääse. Tiukasta taloudesta huolimatta huoltojoukkue on meillä ollut kokonaisuudessaan varsin kilpailukykyinen. Toiveena olisi tietenkin isompi budjetti, mutta toimiva suksikalusto saanee riittää ensi talvenakin, Häkkinen sanoo.

Kestävyysurheilu.fi toivottaa Janne Häkkiselle hyvää treenikesää.

-Juho-Veikko Hytönen