Ingebrigtsenien pojat eivät esittelyjä kaipaa. Poikien valmentajaisä Gjert Ingebrigtsen julkaisi yhdessä Frode Saugestadin kanssa viime vuonna kirjan ”Kunsten å oppdra en verdensmester” (vapaa suomennos olkoon: ”Taito kasvattaa maailmanmestari”).

Norjan kielellä julkaistussa teoksessa kerrotaan hyvinkin avoimesti Gjertin ajatuksista urheileviin poikiinsa sekä yhdeksänhenkisen perheen muihin jäseniin.
Kritiikkiä saavat niin urheilujärjestöt, kateelliset laji-ihmiset kuin hiihtopiiritkin. Ennen kaikkea kirja on kertomus vaikeissa oloissa kasvaneen isän tasapainottelusta valmentajan ja tavallisen isän roolin välillä.

Allekirjoittanut ei suosittele omia lapsiaan valmentavien isien tai äitien käyttävän samanlaista kommunikaatiota kuin Gjert Ingebrigtsen käyttää. Toisaalta meriitit ovat kiistattomat: Kaikista kolmesta on tullut jo Euroopan mestareita ja lisää lienee luvassa. Joka tapauksessa kirja antaa paljon ajateltavaa omasta suhteesta lapsiinsa tai vanhempiin.

Kuva: Deca Text & Bild

Mutta mitä kirja kertoo veljesten harjoittelusta?

Käytännön esimerkkejä toivovat joutuvat pettymään. Gjertin ajatukset 1500 metrille harjoittelusta tulevat kirjan aikana hyvin esille, mutta arkipäivän käytännön toiminnasta kirjoitetaan vähän. Isä haluaa painottaa poikiensa menestyksessä tiivistä perheyhteisöä ja tinkimätöntä elämää urheilun ehdolla. Fyysinen harjoittelu jää sivuosaan.

Mutta kyllä harjoittelufilosofiakin tulee esille. Tässä Gjertin ajatuksia:

1. Intervalleja kynnyksellä

Ingebrigtsenien veljesten harjoittelusta 20-25 prosenttia on ns. kynnysharjoittelua, joka tehdään intervalleina tehon ollessa anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Intervalliharjoituksia tehdään tavallisesti kolmena päivänä viikossa ja jokaisena päivänä kaksi kertaa: aamulla ja iltapäivällä. Harjoituksissa tärkeintä on pysyä anaerobisella kynnyksellä. Ainakaan kovin paljon ei saa mennä yli.

Gjert luottaa laktaattimittariin. Hän ei tiedä ketään muuta, joka käyttäisi laktaattimittaria yhtä tiiviisti harjoittelun seurannassa. Intervalliharjoituksissa laktaatin tulisi olla 3-4 mmol/l. Tuolloin keho kykenee juuri ja juuri poistamaan lihasten tuottaman maitohapon.

Kuva: Deca Text & Bild

Näin harjoittelu on tehokkainta. Matalammalla laktaatilla harjoittelusta ei saa yhtä paljon irti. Yli neljän nouseva laktaatti tarkoittaa sitä, että lihakset alkavat pikkuhiljaa kangistua, jolloin harjoituksesta palautuminen kestää kauemmin.

Kahden intervalliharjoituksen päivistä huolimatta Ingebrigtsen ei väitä sitä kovaksi harjoitteluksi. Tehoharjoituksia tehdään kyllä, mutta juuri tarkan laktaatin seurannan vuoksi hän väittää monien muiden harjoittelevan kovempaa. Liian kovaa.

Poikien harjoituskauden viikolla on Gjertin mukaan vain yksi kovaksi luokiteltava harjoitus: lauantain mäkivedot.

2. Hitaat lenkit juostaan hitaasti

Intervallitreenien lisäksi pojat juoksevat rauhallisempia lenkkejä. Harjoittelun viikoittainen kokonaismäärä on noin puolet hiihtäjän viikoittaisesta määrästä, mitä se ikinä onkaan. Gjertin mukaan on erittäin tärkeää, että intervallipäivien välissä juostavat harjoitukset juostaan äärimmäisen hiljaa. Niin hiljaa, etteivät tavalliset ihmiset voi uskoa, kuinka hiljaa näin kovat juoksijat voivat juosta.

”Ei ole lainkaan epätavallista, että näemme lenkkeilijöiden juoksevan poikia kovempaa. Mutta meidän ja heidän välillämme on yksi tärkeä ero: meille vain intervallit ovat treenejä. Kaikki niiden välissä oleva on palautumista ja valmistautumista seuraavaan tehokkaaseen päivään. Kun siis sanotaan, että he ovat treenaamassa, niin eivät he oikeastaan ole. He ovat palautumassa.”

Kuva: Deca Text & Bild

3. Ei pitkiä lenkkejä

Veljekset harjoittelevat yleensä seitsemänä päivänä viikossa ja kaksi kertaa päivässä. Harvoin kuitenkaan tuntia kauemmin kerralla. Gjertin mukaan pitkät lenkit kehittäisivät hiussuonistoa, mutta veljesten käyttämällä intervallisapluunalla palautuminen on tehokkaampaa, jolloin tehoharjoituksia voidaan tehdä useammin.

Gjert kertoo perheen käyvän välillä vaeltamassa vuorilla ja tuntureilla, mutta ilmeisesti tätäkin tehdään ylimenokaudella. Harjoitusohjelmasta ei missään nimessä löydy pitkiä vauhdikkaita harjoituksia. Tämä on tietoinen valinta.

Gjertin mukaan mitä enemmän intervalleja juoksee, sitä tehokkaammin keho niistä pyrkii palautumaan. Ja sitä enemmän niitä voi tehdä.

Kuva: Deca Text & Bild

4. Nopeudella ei tee 1500 metrillä mitään

”Nopeus ei ole ominaisuus, jota pitäisi harjoitella. Se on ominaisuus, joka on olemassa.”

Gjert Ingebrigtsenin mukaan poikien harjoittelua on kritisoitu nopeusharjoittelun puutteesta. Valmentajan mielestä 1500 metrillä nopeudella ei tee yhtään mitään.

”On paljon parempi, jos maksiminopeus 300 metrin matkalla on 40 sekuntia, ja urheilija kykenee aina juoksemaan viimeiset 300 metriä 40 sekuntiin. Koko jutun pointti on se, että urheilija ei saa kangistua 300 metriä ennen maalia. Kyvystä juosta 300 metriä 35 sekuntiin ei ole mitään hyötyä, jos on täysin hapoilla kellon soidessa. Se, jolla on vähiten maitohappoja viimeisen 300 metrin alkaessa, voittaa aina.”

Valmentaja vertaa poikia 800 metrin olympiavoittaja Vebjörn Rodaliin. Rodalin ennätys 800 metrillä on Atlantan kuuluisassa olympiafinaalissa tehty 1.42,58. Ingebrigtsenien ennätykset vaihtelevat 1.47:n ja 1.49:n välillä. Vastaavasti Rodalin ennätys 1500 metrillä on 3,37,57, kun Ingebrigtsenien veljeksistä ”huonoimmalla” eli Henrikillä ennätys on 3.31,46.

Kuva: Deca Text & Bild

Gjert Ingebrigtsenin mukaan Rodal teki määrällisesti vähemmän intervalleja kuin veljekset, mutta niissä teho oli kovempi. Gjertin mukaan omien poikien juoksemat 800 metrin ajat ovat huonoja muiden tonnivitosen arvokisajuoksijoiden aikoihin verrattuna, mutta 800 metrillä ja 1500 metrillä kyseessä on täysin eri lajit.

5. Jatkuvuus tärkeää

Valmentajana itseoppinut Gjert painottaa kirjassaan myös sitä, että kehittymisen kannalta olennaisinta on jatkuvuus. Kun ei juokse yhdessäkään harjoituksessa liian kovaa, on aina nopeammin valmis seuraavaan tehoharjoitukseen. Samalla välttää myös loukkaantumiset. Tätä myöten eteenpäin vievien tehoharjoitusten kokonaismäärä kasvaa ajan kanssa, jolloin menestyskin on taattu.

Yllä lueteltuna muutamia ajatuksia. Valmentajalla riittäisi sanottavaa myös kunnon virittämisestä arvokisojen alla sekä korkean paikan harjoittelusta, mutta nyt merkkimäärä alkaa tulla täyteen.

Lapsista olisi moneen lajiin

Gjert kertoo kirjassa poikien olevan hyvin erilaisia sekä luonteeltaan että fyysisiltä kyvyiltään. Jakobista olisi voinut tulla myös hyvä hiihtäjä tai jalkapalloilija. Veljeksistä lahjakkain on Martin, jolta puuttuu kilpailuvietti. Kaksi nuorinta eli Ingrid ja William ovat vasta tulossa urheiluikään.

Henrikillä ei isän mukaan ole motorisia taitoja juuri ollenkaan, mutta hänestä tulee hyvä siinä, missä hän päättää olla hyvä. Niinpä hänestä olisi voinut tulla kovan luokan hiihtäjä motoristen taitojen puutteesta huolimatta.

Henrik voitti maastohiihdon Norjan mestaruuden 17-vuotiaiden ikäluokassa vuonna 2008 vapaan kympillä. Tulokset löytyvät tästä PDF-tiedostosta sivulta 17. Henrikin voittomarginaalin lisäksi dokumentista kannattaa tarkistaa, ketkä hiihtivät sijoille 11 ja 15…

-Juho-Veikko Hytönen

Lainaukset ja lähteet: Gjert Ingebrigtsen, Kunsten å oppdra en verdensmester. Aschehoug 2018.