Suomen hiihdon entinen päävalmentaja, 76-vuotias Immo Kuutsa, on edelleen henkeen ja vereen hiihtomiehiä ja seuraa hiihtoa yhä intohimoisesti. Kuutsa näkee myös paljon hyvää, mitä suomalaiselle hiihdolle on viime aikoina tapahtunut. Hevoskuuri pääsi juttusille iisalmelaisen mestarivalmentajan kanssa.

Vuoden valmentajaksi vuonna 1978 valittu Immo Kuutsa on sitä mieltä, että paljon hyvää on tapahtunut suomalaisessa hiihdossa viime aikoina.

– Ensinnäkin on hyvä, että hiihdon dopingoikeudenkäynnit olisivat lopultakin saamassa päätöksensä, kun hiihtäjät eivät valittaneet asiasta, eikä STT:n Kari Väisänenkään halunnut enää jutun jatkumista, vaan näki hiihdon edun ja halusi pistää pisteen asialle, Kuutsakin iloitsee siitä, että suomalaista hiihtoa rasittaneet dopingoikeudenkäynnit olisivat vihdoin taakse jäännyttä elämää.

– Toinen tärkeä asia on se, että Hiihtoliiton ja Maastohiihdon johdossa on tapahtunut johtajistossa uudistusta ja nyt on löytyneet johtajat, joilla on riittävästi fanaattisuutta, halua ja intoa viedä suomalaista hiihtoa eteenpäin. Hiihtoliiton Jukka-Pekka Vuori ja Maastohiihdon Markku Haapasalmi ovat erinomaisia johtajia suomalaiselle hiihdolle ja nykyinen Olympiakomitean johtaja Risto Nieminen on myös erinomainen urheilujohtaja, Kuutsa näkee uusia tuulia puhaltavan myös suomalaisessa urheilujohtamisessa.

Kuutsa haluaa nostaa vielä Hiihtoliiton muutakin henkilökuntaa esille uudistusta tekemässä.

– Kolmas juttu on se, että liiton henkilöstö on uudistunut ja nykyinen toimitusjohtaja Mika Kulmala on fantastinen kaveri, Kuutsa sanoo.

– Maastohiihto ry:n puolella johtajan puolelta (Haapasalmi) on tullut ryhtiä toimintaan. Eihän niin huonoa yhdistystä olekaan, jota ei hyvä johtaja saisi kuntoon, Kuutsa naureskelee tyytyväisenä ja on selvästi hyvin perillä, mitä Suomen hiihdossa on viime aikoina tapahtunut.

– Vanhoilla kenraaleilla ei sotaa enää voiteta ja nyt tarvitaan uudistusta ja uusille tekijöille työrauhaa, Kuutsa summaa vielä asiat yhteen.

Ja hiihto on Kuutsalle edelleen sydämen asia.

– Kyllähän minä tosiaan seuraan aktiivisesti suomalaishiihtoa edelleen ja tunnen oikein hyvin nykytilanteen. Ja lisäksi olen oikea hiihdon puolestapuhuja ja ammattilobbari, Kuutsa nauraa.

Vanhemmat hiihtäjät ottaneet itseään niskasta kiinni

Suomalaishiihtäjien nykytilanteesta Kuutsa näkee myös hyviä puolia, kunhan muistavat sen tärkeimmän, eli harjoittelun tärkeyden.

– Tärkeintä hiihtäjien menestyksen kohdalla on se, lahjakkaimmat hiihtäjät muistavat kunnioittaa harjoittelua ja harjoitella riittävästi, itse mm. Helena Takalon menestysvalmentajana toiminut Immo Kuutsa sanoo.

– Vanhemmat hiihtäjät, kuten Sami Jauhojärvi ja Aino-Kaisa Saarinen, ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja se näkyy heidän tekemisessään ja harjoittelussaan.

Kuutsa hakee nimenomaan kannustavaa henkeä suomalaishiihtäjien eteenpäinviemiseen.

– Itsekin haluan kannustavassa hengessä viedä hiihtoa eteenpäin. Valittamalla ei saa mitään aikaiseksi, Kuutsa sanoo positiiviseen tyyliinsä.

Mitä siten huippuhiihtäjältä muuta vaaditaan kuin riittävän kovaa harjoittelua?

– Riittävän kovaa itseluottamusta. Huippu-urheilu on riskialtista elämää, monen huippuhiihtäjän uraa läheltä seuraamaan päässyt Kuutsa sanoo.

– Kyllä Suomessa on valitettavasti ollut se tilanne, että yleisesti ollaan harjoiteltu aivan liian vähän ja vain muutamat hiihtäjät ovat ymmärtäneet, mitä oikea harjoittelu tarkoittaa, Kuutsa antaa myös pyyhkeitä nykyhiihtäjille.

Valmennuksen osalta Kuutsaa hieman harmittaa se, ettei Suomessa vanhoilta valmentajilta olla haluttu kysyä neuvoja ja ohjeita harjoittelun suhteen.

– Aina kun on ollut uudet valmentajakuviot, niin hirveän paljon ei olla kunnioitettu sitä, mitä aiemmin on tehty. Jotkut urheilijat ovat minulta tulleet kysymään, että miten silloin aiemmin on harjoiteltu, mutta valmentajat eivät juurikaan, Kuutsa harmittelee.

– Eikä Suomessa ole ollut oikein yhtenäistä valmennuslinjaa, Kuutsa jatkaa ja on sitä mieltä, että seuraavan päävalmentajan tulisi ehdottomasti olla suomalainen.

Kuutsa haluaa vielä muistuttaa myös hiihtovalmennuksen ikuisesta totuudesta.

– Hiihtäjät syntyvät kesällä ja silloin on harjoiteltava riittävän kovaa. Kesäharjoittelun meillä on ollut selviä puutteita, Kuutsa antaa palautetta.

Nuorille kokemusta arvokisoista

Kisavalinnoista arvokisoihin Kuutsalla on oma vankka näkemyksensä asiaan.

– Arvokisoihin tulisi valita aina myös nuoria tulevaisuuden hiihtäjiä kokemusta hakemaan. Olen sanonut, että optimaalisessa joukkueessa on kolmenlaisia urheilijoita, ensinnä niitä, jotka ovat jo saavuttaneet mitaleita, toiseksi niitä, jotka saavuttavat kisoissa mitaleita ja kolmanneksi niitä, jotka saavuttavat mitaleita toivottavasti tulevaisuudessa, eli ovat nyt vielä arvokasta kokemusta hankkimassa, Kuutsa kertoo oman näkemyksensä.

”Oikein hyvin hiihdetty. Ja muista aina harjoittelun merkitys, kun riittävän paljon harjoittelet, niin varmasti pärjäät aikuisenakin.” Immo Kuutsa kannustaa palkintojenjaossa Emilia Myllykoskea, joka voitti N20-sarjan Iisalmen Visan kansallisissa 22.12. Kuva: Sakari Kekki/Finfoto– Nyt nuorilla hiihtäjillä tuppaa kestää monta vuotta, varsinkin miesten puolella, ennen kuin he pääsevät arvokisoihin, mutta esimerkiksi Harri Kirvesniemi ja Kari Härkönen olivat kansainvälisellä huipulla jo 21-vuotiaina. Esimerkiksi Iivo Niskasen olisi jo viime talvena pitänyt valita kisoihin kokemusta hankkimaan.

Kuutsan mukaan nykyiset 23-vuotiaiden MM-kisat ovat tekohengitystä, joita ei tarvittaisi lainkaan arvokisaohjelmistossa.

– Eikä 19-20-vuotiaiden pitäisi olla minuuttia kauempana kansallisesta kärjestä, mikäli haluaa kansainväliselle huipulle, Kuutsa sanoo.

Sotshin tulevista olympialaisista Kuutsa odottaa äärimmäisen kovatasoisia kilpailuja.

– Sotshissa vastus on äärimmäisen kova. Siellä Venäjällä Jelena Välbe valvoo, että venäläiset varmasti tulevat olemaan kovia kotikisoissaan ja heillä on ollut hurja satsaus kisoihin.

Millaista mitalisaalista sitten odotat olympialaisista?

– Jos viisi mitalia saamme, niin silloin olisin ikionnellinen. Mutta 2-3 mitalia voi olla realistisempaa, kun tietää vastuksen. Mutta ainahan sitä pitää unelmoida ja uskoa, että joku kisoissa voittaisikin. Eihän sitä koskaan tiedä, jos jollekin sattuu se Matti Heikkisen ”pöljä päivä”.

– Enhän minä sinne olisi muuten paikan päälle edes menossa, jos en uskoisi suomalaismenestykseen ja siihen, että nyt suomalaishiihdossa puhaltavat uudet tuulet, Immo Kuutsa naurahtaa loppuun positiiviseen sävyynsä.

– Tero Viljanen