Kestävyysurheiluvalmentaja Heikki Haapamäki pitää huipulle nousemista ilman valmentajaa mahdollisena, mutta vaikeana. Ilman valmentajaa kaikki on opeteltava alusta alkaen itse.

– Oman kehon kautta opetteleminen voi olla hauskaa ja jännittävää, mutta samalla urheilija tekee koko ajan jatkuvasti virheitä oppimisprosessissa. Ikävässä tapauksessa opetteluun voi kulua koko uran verran aikaa. Nelikymppisenä on sitten kertynyt tarpeeksi tietoa, mutta ura onkin ohi, Haapamäki sanoo.

Siksi päätös pyrkiä huipulle ilman valmentajaa on aina riski. Riskiin sisältyy kuitenkin myös onnistumisen mahdollisuus.

– Jotkut haluavat ehdottomasti urheilla ilman valmentajaa ja ei se sulje pois menestystä, Haapamäki sanoo. Itse hän kokeili urheilu-urallaan kaiken kantapään kautta ilman valmentajaa. Paras saavutus oli maailmancupin (silloin nimellä Eurooppa-cup) osakilpailun kahdeksas sija hiihtosuunnistuksessa.

Kaiken opetteleminen

– Jos haluaa menestyä itse itseään valmentamalla, on oltava valtavan analyyttinen ja kehitettävä jatkuvasti tieto-taitoaan. Se on valtava haaste, Haapamäki miettii.

– Yleensä tällainen ihminen lukee paljon. Mutta kaikkea ei sittenkään voi oppia kirjoista, sanoo Haapamäki.

Hyvänä esimerkkinä tästä hän pitää korkeanpaikan harjoittelua. Siitä ei ole Haapamäen mukaan kirjoitettu yhtään tyhjentävää opusta.

– Itse käytin omakotitalon hinnan ja kahden vuoden verran vuorokausia korkeanpaikan harjoittelun opettelemiseen. Se on kuitenkin kestävyysurheilussa kehittymisessä tärkeä osa, mutta sen oppiminen on pitkä ja vaikea prosessi.

Haapamäki ei suinkaan tyrmää ilman valmentajaa huipulle nousemisen mahdollisuutta. Onnistuneen suorituksen jälkeen onnistumisen tunne on varsin kokonaisvaltainen, kun on itse vastannut kaikesta suunnittelusta toteutukseen ja hiihdossa voiteluun asti. Erityisesti hiihdossa tilanne on muuttunut parin vuosikymmenen aikana:

– Vielä 1980-90-luvuilla saattoi hiihdossa pärjätä kohtuullisesti ilman valmentajaa, mutta tieto-taidon määrä on kasvanut nykypäivään tultaessa ratkaisevan paljon, ja sen hallitseminen yksin on lähestulkoon mahdotonta, Haapamäki arvioi.

Valmennussuhde muuttuu

– On paljon persoonasta kiinni, millaisen valmennussuhteen haluaa ja tarvitsee. Urheilija päättää itse, mitä haluaa uraltaan ja millaisin resurssein panostaa tavoitteen saavuttamiseen. Valmentajan vastuu on kertoa, mikä niillä resursseilla on realistista, jotta urheilija ymmärtää tavoitteeseen pääsemisen vaatimukset, Haapamäki sanoo.

Itsenäisesti harjoitteluaan suunnittelevillakin urheilijoilla on usein takanaan mentor ja eri alojen tukihenkilöitä, joilta kysyä neuvoa. Urheilu-uran edetessä valmentajan rooli voi muuttua. Yli kolmikymppinen kokenut urheilija kaipaa erilaista valmennusta kuin nuori ja opetteleva urheilija.

– Vanhemmalle urheilijalle valmentaja voi olla enemmän henkinen tuki ja keskustelukumppani kuin päiväohjelman suunnittelija. Tärkeä rooli valmentajalla on erilaisista riskeistä muistuttamisessa. Vaikka urheilija päättäisikin sitten tehdä jonkun jutun, niin ainakin se on huomioitu etukäteen, Haapamäki miettii valmentajan roolia. Tärkeintä on kuitenkin keskustella asioista etukäteen, eikä sitten kun virhe on jo tapahtunut.

Linjan puuttuminen vaikeuttaa valmentajatonta urheilijaa

Suomessa ilman valmentajaa urheilemista vaikeuttaa sekin, ettei valtiolla, liitoilla ja järjestöillä ole yhtenäistä valmennuslinjaa, jota valmentajaton urheilija voisi seurata ja johon voisi saada valmennuksellista neuvontaa ilman henkilökohtaista valmentajaa. Jokainen valmentaja vetää omaa linjaansa.

Ruotsissa ja Norjassa on yhtenäinen linja ja paljon enemmän palkattuja valmentajia kuin Suomessa.

– Suomessa monet valmentajat tekevät työtä rakkaudesta lajiin ilman palkkaa, mutta ei sillä perhettä elätä, sanoo Haapamäki. Hän kertoo saavansa jatkuvasti urheilijoilta yhteydenottoja. Vaikka he eivät halua varsinaiseen henkilökohtaiseen valmennukseen, kaipaavat monet neuvoja ja uusia näkökulmia.

Haapamäki tavallinen tapaus suomalaisessa valmentajakentässä: vaikka korkeanpaikan elämänkouluun on maksettu oppirahaa sen omakotitalon verran, pitäisi tietoa jakaa ilmaiseksi. Tällä hetkellä Haapamäellä on henkilökohtaisessa valmennuksessa oma 16-vuotias hiihtäjäpoika Hannu Haapamäki. Keskusteluyhteyksiä on paljon, esimerkiksi Toni Roposen kanssa ja Ristomatti Hakolan taustajoukkona.

– Ilman valmentajaa harjoittelevan huipulle tähtäävän urheilijan kannattaisi miettiä asiaa siltä kannalta, että panostaisiko vaikka yhden kuukauden elämästään siihen, että löytäisi itselleen sopivan valmentajapersoonan, niin valmennuslinjan kuin kaveruuden perusteella. Jos juttu ei nimittäin kulje vapautuneesti, on intohimoisessa tekemisessä haasteensa, patistaa Haapamäki hoitamaan asiat kuntoon.

– Outi Hytönen