Tshekin päävalmentajana toiminut ja keväästä alkaen Suomen maajoukkuevalmennukseen liittynyt Ilkka Jarva avasi tshekkiläisen hiihtoharjoittelukulttuurin saloja viime viikon lopun hiihtovalmennusseminaarissa Varalassa ja kertoi lisää näkemyksiään Kestävyysurheilu.fin haastattelussa.

Tsekkiläiseen valmennuslinjaukseen vaikutti ratkaisevasti yli 10 vuotta maajoukkueen päävalmentajana toiminut Miroslav Petrasek, joka toimi samalla Lukas Bauerin henkilökohtaisena valmentajana. Petrasekin päävalmentajakaudella Tshekki saavutti pronssimitalin Vancouverin olympiaviestissä. Jarva uskoo Petrasekin valmennuslinjauksen olleen Itä-Saksan peruja.

Varalassa Jarva esitti seuraavat ranskalaiset viivat tshekkiläisten harjoittelusta
– Juuri kukaan ei tehnyt alle minuutin nopeusvetoja
– Voimaharjoittelu pelkkää kuntopiiriä
– Kaikki harjoittelivat rytmillä kolme treenipäivää, yksi lepopäivä
– Melkein joka päivä harjoittelua anaerobisella kynnyksellä tai kovempaa
– Ylikunnosta tai alipalautumisesta ei puhunut kukaan, eikä muuten puhu vieläkään
– Tshekit erittäin hyviä kestämään harjoittelua ja kovia tehoja, hiihtovauhdissa suurimmat ongelmat
– Hapenottokyky sprinttereitä lukuun ottamatta yli 79 ja yli 65

Kestävyysurheilu.fi halusi Jarvan avaavan tärkeimpiä kohtia hiukan tarkemmin.

Kaikki harjoittelivat rytmillä kolme treenipäivää, yksi lepopäivä

– Karkeasti tuo meni noin. 12 vuorokauden leirillä harjoiteltiin yhteensä yhdeksän päivää ja levättiin kolme. Sama rytmitys ohjasi myös kotiharjoittelua, kertoo Jarva.

Melkein joka päivä harjoittelua anaerobisella kynnyksellä tai kovempaa

– Tsekkiläisten ajattelussa jokaiseen harjoitukseen tai ainakin päivään piti saada tehoja mukaan. Esimerkiksi alkutalven korkeanpaikanleirillä hiihdettiin aamulla jäätiköllä ja illalla tehtiin tehoja juosten tai rullahiihtäen Ajoin sisään maajoukkueeseen pohjoismaisemman mallin, jossa harjoitellaan kuutena päivänä viikossa ja tehoja 2-3 kertaa viikossa.

Jarva kuitenkin kyseenalaistaa myös suomalaisen ajattelutavan.

– Suomalaisten nuorten harjoittelussa lähdetään ehkä liikaa rakentamaan helppovauhtisen harjoittelun kautta. Tshekin kokemusten ja toisaalta Ruotsin naisten menestyksen myötä voi miettiä, että tiedämmekö täällä kaikkea. Ruotsissa teini-ikäisille kovavauhtista harjoittelua suositellaan tehtäväksi 2-3 kertaa viikossa, sanoo Jarva.

Voimaharjoittelu pelkkää kuntopiiriä

– Nopeuskestävyyttä ja maksimivoimaa tshekkiläiset eivät olleet tottuneet tekemään ollenkaan. Tämän päivän hiihdossa voima ja nopeus on korostunut, sanoo Jarva.

Esimerkkinä voi käyttää Lahden MM-hiihtoja -89 ja -16. Keli stadionilla näyttää olevan suurin piirtein yhtä nopea, mutta Iivo Niskanen hiihti saman matkan noin viisi minuuttia Harri Kirvesniemeä nopeammin. Osaksi ero selittyy välineillä ja voiteilla, mutta:

– Harri olisi varmasti pärjännyt Iivolle kovan hapenottokykynsä ansiosta juoksunousuissa, mutta nykyisin on korostunut ylävartalon maksivoiman merkitys ja nykypäivän huiput etenevät tasatyöntöosuudet merkittävästi nopeammin.

Ylikunnosta tai alipalautumisesta ei puhunut kukaan, eikä muuten puhu vieläkään

Jarva kertoo, että tshekkiläiseen mentaliteettiin kuului varmasti riittävä lepo ja toisaalta suomalaisessa valmennuksessa tuijotetaan liikaa teknisten laitteiden tuottamaan rasitusseurantaan. Rasituksen seurantaa tärkeämpää olisi miettiä onko harjoittelu ollut oikeaa ja toimivaa.

– Kun väsyttää, niin pitää levätä, ei se sen vaikeampaa ole. Teknisten laitteiden käyttö on korostunut ehkä liikaa rasituksen seurannassa. Sopii myös kysyä, että olisiko sohva välillä parempi paikka palautua, kuin esimerkiksi kävelylenkille lähtö.

Jarva kertoo, tshekkiläisten maajoukkueurheilijoiden kokonaisharjoitusmäärät eivät olleet suuria. Alakanttiin menneiden Liberecin MM-hiihtojen jälkeen saatettiin jopa tehdä vääriä johtopäätöksiä.

– Valitettiin liiallista harjoitusväsymystä ja tästä tehtiin johtopäätös vähentää vuotuisia harjoitusmääriä alle 700 tunnin. Tämä ei tuonut haluttua tulosta, vaikka Vancouverista tulikin viestimitali, näkee Jarva.

Yhteenvetona voi todeta:

– Yllättävän pitkälle pääsee myös täysin vastakkaisella, kuin pohjoismaisella harjoitusfilofialla.

-Petri Ikävalko