Heli Heiskanen on ollut suomalaisen pitkän matkan hiihdon lipunkantaja jo vuosia naisten sarjoissa. Hän on aktiivisesti kilpaillut Visma Ski Classics-kiertueella jo vuodesta 2017 asti. Hän edustanut ulkomaalaisia tiimejä ja tottunut matkustamaan Eurooppaa ristiin ja rastiin. Heli hiihti ensin Bruno Debertolisin Team Robinson Trainer-ryhmässä, jonka jälkeen hän siirtyi tšekkiläiseen Vltava Fund Teamiin, jossa hiihtivät myös Ari Luusua ja Isac Holmström. Viime kaudella Heli edusti toista tšekki tiimiä nimeltä Slavia Pojistovna Sport Team, jonka nimisponsori on vakuutusyhtiö.

{mprestriction ids=”1,2,3,4,5″}Heli on ollut tyytyväinen uuteen tiiminsä ja jatkaa heidän riveissään, mutta viime kausi oli suuri pettymys hiihtäjälle, jonka uran paras sijoitus Pro Tourilla on neljäs Jizerska Padesatkassa vuonna 2018. Sen lisäksi hänellä on 22 top-10-sijoitusta uransa aikana, joista neljä on kuudessijoja. Palkintopalli on siis ollut lähellä, mutta täydellistä onnistumista ei ole vielä sattunut kokeneen hiihtäjän kohdalle.

Koronan runtelema talvi oli haastava maamme ykköstykille, jonka tähtäin oli korkeammalla kuin kauden viimeisen hiihdon Årefjällsloppetin, 100 km, 12. sija. Heli oli harjoitellut hyvin ja odotukset olivat korkealla ennen kauden alkua. Talvella myös sairaudet verottivat parasta terää ja hiihtäjä tunsi olevansa väsynyt. Heli harkitsi jo uransa lopettamista, mutta uuden tiimin jäsenet halusivat suomalaisen vielä jatkavan. Yksi suuri vaikuttava tekijä Helin jatkopäätökselle oli hiihtolegenda Stanislav Rezacin vahva kannustus. Jotain uutta oli kuitenkin tehtävä, jotta kehitystä tapahtuisi ja jotta motivaatio säilyisi korkealla.

– En edellisenä harjoituskautena uskaltanut tehdä riittäviä muutoksia harjoitteluuni ja vaadin itseltäni liikaa ja olin aika stressaantunut koko kauden. Keväällä pidin kolmen viikon levähdys- ja mietintätauon ja juttelin läheisten ihmisten kanssa ja minua vähän houkuteltiinkin jatkamaan. Pohdin jonkin aikaa tulevaisuuttani ja sitten päätin, että jatkan ja yritän olla parempi versio itsestäni tulevana vuonna, Heli kertoo menneen kevään ratkaisunhetkistä.

Kevään mietintätuokion päätteeksi Slavia Pojistovna-tiimin jäsenet ja etenkin Rezac pyysivät Heliä kesäksi Tšekkeihin ja tottunut maailmanmatkaaja ei epäröinyt uuden haasteen edessä. Hiihtäjä pakkasi laukkunsa ja muutti kahdeksaksi viikoksi Bedrichoviin, joka on myös Jizerska Padesatkan lähtö- ja maalipaikka. Heli on nyt palanut kotimaahan ja tarkemmin Posiolle, jossa hänellä on virka matemaattisten aineiden opettajana peruskoulun yläasteella.

– Olen tehnyt opettajan työtä ennenkin ja se mahdollistaa hyvin harjoittelun. Tarvitsen myös sosiaalisia kontakteja hiihdon lisäksi täällä Posiolla. Saan kyllä tarvittavan vapaa-ajan talven kisoja varten, joten opettajana olo on todella hyvä ammatti hiihdon lisäksi.

Suurin muutos Helin harjoittelussa oli raju määrän kasvu ja harjoitusvauhdin nosto. Helin kesän viikkotreenituntien keskiarvo oli 23 ja heinäkuussa hän treenasi noin 115 tuntia. Hän teki lähes kaikki treenit yhdessä Rezacin kanssa, joka käytti rullahiihtäessä hieman hitaampia rullia kuin Heli.

– Yksi iso ongelma täällä Posiolla on ollut, että minulta puuttuu harjoitusvastus. Saan kyllä yksittäisiin harjoituksiin hyvää tukea, mutta treenaan enimmäkseen yksin ja tarvitsisin itseäni parempaa harjoituskumppania, joka kehittäisi eteenpäin. Kevään viimeisissä kisoissa vietin paljon aikaa tiimini kanssa ja juttelin Rezacin kanssa, joka oli sitä mieltä, että potentiaaliani ei ole vielä täysin käytetty hyödyksi ja että minulla olisi vielä reserviä jäljellä. Totta kai ne olivat isoja sanoja suurelta hiihtotähdeltä ja tiesin itsekin asian olevan niin. Päätin lähteä kesäksi treenaamaan Rezacin kanssa ja ajattelin, että jos se tuntuu pahalta, niin voin aina tulla kotiin takaisin.

Heli kertoo, että hän on harjoitellut koko kesän kuin miehet, joka antaa hyvän kuvan siitä, millainen treenikesä hänellä on takana. Hän harjoitteli määrällisesti yhtä paljon kuin Rezac ja teki samat harjoitukset sillä erolla, että hänellä oli yksittäisiä lepopäiviä tarpeen vaatiessa ja muutamissa intervallinousuissa hän saattoi jättää vetojen määrän vähäisemmäksi. Yhtä yksittäistä perinteisen tekniikan ylämäkiharjoitusta lukuun ottamatta kesän treenit koostuivat pääpiirteittäin tasatyönnöstä rullilla, juoksusta ja kuntopiiri- sekä voimaharjoittelusta.

– Nautin siitä, kun pääsin haastamaan Rezacia. Tiesin toki, että olen heikompi kuin miehet, mutta voi sitä ilon määrä, kun pystyin pistämään kampoihin jossain harjoituksessa, vaikka hiihdinkin nopeimmilla rullilla. Kyllä ne treenit vahvistivat itseluottamusta ja tiedän, että samanlaisia tilanteita tulee talvellakin, Heli muistelee kesän harjoittelun kohokohtia.

Heli tunnustaa, että hän oppi paljon Rezacilta, mutta tiedonjako ei ollut vain yksipuolista. Heli kertoo panostaneensa tekniikkaan ja voimaharjoitteluun kevään aikana, kun jatkamispäätös oli tehty. Rezac otti jopa mallia Helin tekniikasta, jotta saisi parannettua omaansa.

– Yksi osatekijä, jonka Rezac huomasi minulla olevan parempi kuin hänellä oli core eli keskivartalon suorituskyky. Yksi viimeisimpiä harjoituksia ennen kotiinpaluutani oli Rezacille vetämäni tunnin core-harjoitus. Hän tunnusti, että sitä ei tule paljon tehtyä ja hän halusi varmistaa, että teemme treenin kunnolla hieman kilpailunomaisesti. Hän halusi myös nähdä ja oppia mahdollisimman monta eri liikettä, joita teimme sitten kuntopallolla, kuminauhoilla, pitoina ja niin edelleen. Olen itse ollut aina kiinnostunut tästä treenaamisen osa-alueesta ja tutkinut asiaa paljon.

Toinen oppi Heliltä tšekkiläiselle hiihtolegendalle oli juoksun lisääminen harjoitteluun. Helin mukaan Rezac on nyt juossut enemmän kuin moneen vuoteen ja parhaimmat juoksumäärät viikkoa kohti olivat yli 100 km, joka on kova määrä hurjien tasatyöntötreenien päälle. Rezac puolestaan kannusti Heliä vahvasti, joka kasvatti uskoa hänen omaan tekemiseensä. Testien mukaan hän on kestänyt hurjan treenin ja määrän sekä tehojen kasvun.

– Nautin siitä, että minulla oli juoksukaveri, joka pysyi vauhdissa mukana. Itse sain Rezacilta paljon ja yksi tärkeä asia oli asenteeni vahvistaminen. Hän painotti sitä, että täytyy keskittyä vain omaan tekemiseensä. Hän on erittäin taitava poistamaan mielestään kaiken turhan, etenkin kisojen edessä. Hän myös kehotti minua nukkumaan päivällä, mutta sitä minä en oppinut.

Keski-Euroopan tiet ja rullahiihtomaastot ovat toki paljon kotimaatamme haastavampia ja Heli tunnustaakin alamäkien välillä pelottaneen.

– Olen joskus kaatunut aika pahasti rullasuksilla, joten pelkään rajuja laskuja. Jizerskassa on paljon hyviä teitä, joissa on asvalttipinta ja niitä pystyy hiihtämään yllättävän paljon. Joissakin alamäissä Rezac otti kirjaimellisesti sauvastani kiinni ja joskus piti sanoa, että nyt tulee paniikki. Rezac vai rauhoitteli ja sanoi, että ei ole hätää, hän hoitaa homman. En ole ikinä laskenut mäkiä niin, että joku pitää kiinni ja se oli lopulta aika rauhoittavaa. Joskus oikein haastavissa alamäissä pyöräilijät hoitivat jarrutuksen eli pidimme kiinni pyörästä ja he ohjasivat ja jarruttivat tarpeen vaatiessa. Onneksi eläimiä ei sinkoillut tielle kuten meillä ja kiviä ei ollut tien pinnassa.

Kommunikaatio suomalaisen ja tšekkiläisen hiihtäjän välillä muodostui toisinaan ongelmaksi. Rezac puhuu hieman saksaa, mutta ei englantia.

– Välillä tuntui, että käsillä ja jaloillako tässä jutellaan. Voin sanoa suoraan, että olen käyttänyt apuna Google-kääntäjää. Joskus, kun en tullut ymmärretyksi millään kielellä ja Google-kääntäjäkin käänsi väärin, yritin jopa suomen kieltä, mutta se ei toiminut, Heli naurahtaa.

Heli jatkaa kertomalla, että hänellä on vankka kokemus ulkomailla olemisesta ja eri tiimien kanssa työskentelystä, joten kanssakäyminen tšekkiläisten kanssa ei ollut ylipääsemätön kynnys. Hänen mukaansa täytyy vain olla kiinnostunut toisen henkilön sanomisesta, jolloin keinot ymmärtämiseen kyllä löytyvät.

– Kommunikaatiota helpotti tietysti se, että Rezac on erittäin ystävällinen ja huomioonottava. Moni voi väärinymmärtää häntä, koska hän ei pysty kielellisesti ilmaisemaan itseään ollessaan ulkomailla. Toki hän on oma persoonansa ja toisinaan myös hyvin herkkä ihminen. Kotimaassaan Rezac on julkkis ja urheilupiireissä kaikki tietävät hänet. Hän on iso stara ja häntä kunnioitetaan paljon ja hänellä on vahva ystäväpiiri, joka auttaa häntä eri asioissa tarvittaessa.

Heli pohtii myös eri kulttuurien välisiä eroja ja sitä, mitä hän on oppinut eri maiden ihmisiltä vuosien saatossa.

– Täytyy oppia hyväksymään eri asiat eri kulttuureissa. Ensimmäiset vuodet ovat toki opettavaisia sen suhteen. Aluksi pitää helposti kiinni siitä omasta, mutta täytyy vain oppia antautumaan toisellekin kulttuurille, jotta näkee jokaisen kulttuurin omat rikkaudet. Joka maasta voi löytää hyviä ystäviä. Ulkomailla olo on opettanut minulle laajempaa elämänkatsomusta.

Myös yksinäisyyttä vastaan taisteleminen on yksi oppi maailmaa reissatessa. Heli kertoo, että siihenkin tottuu ja sen torjumiseen löytyy keinot. Elämä on kuitenkin hyvin samanlaista oli sitten kotona tai harjoitusreissulla Keski-Euroopassa ja säännöllinen rytmi tuo perustan kaikelle tekemiselle.

Kesä alkaa olla jo loppusuoralla ja hiihtäjillä on edessä kova syysharjoittelukausi. Heli ottaa nyt happea kovan kesäurakkansa jälkeen.

– Tiedän nyt, että olen hyvässä kunnossa, mutta katsotaan, miten sitten syksy menee. Nyt on hengähdettävä hetkeksi, koska koko ajan ei voi painaa kaasua. Nyt täytyy laittaa bensiiniä tankkiin, vai onko se dieseliä Visma Ski Classicissa. Pitää olla virtaa siihen pimeään aikaan, joka on tulossa. Pikkuhiljaa on tarkoitus kiristää ruuvia. Kesän menin Rezacin ohjeiden mukaisesti, mutta kyllä minulla on vielä Jamppa (Jarmo Riski) taustalla ja hänen kanssaan katsotaan tulevat treenit, Heli pohtii tulevan syksyn kuvioita.

On myös mahdollista, että Heli palaa syksyllä Tšekkeihin leireilemään, jos sopiva ajankohta löytyy. Syyslomien aika on yksi varteenotettava mahdollisuus ulkomaanmatkalle. Syksyn myötä myös tuleva kilpailukausi lähestyy ja Heli tähyääkin jo ensi talven lumille.

– Naisten taso nousee koko ajan Visma Ski Classicsissa. Joukkueen kanssa on puhuttu, että kuuden parhaan joukkoon pääsy on kova tavoite. Se vaatii paljon ja kilpailun koventuessa kymppisakkiin hiihtäminen on jo hyvä saavutus ja se on yleisesti ottaen tavoitteeni. Sarjassa on kuitenkin aika paljon minun tasoisia hiihtäjiä ja esimerkiksi viime kaudella Roxane Lacroix pystyi nostamaan todella hienosti tasoaan loppukaudesta. Miksen siis minäkin pystyisi samaan, jos vain teen oikeita asioita riittävästi. Pyrkimykseni on hiihtää koko kausi, mutta pidätän itselläni sen mahdollisuuden, että jätän jonkun kisan väliin, jos tuntuu tiukalta. Lähden tulevaan kauteen rennolla asenteella eli tosissaan, mutta en totisesti.

Tuleva talvi näyttää, miten kova harjoittelu Rezacin rinnalla kantaa hedelmää. Helin entinen joukkuekaveri Ari Luusua on jo kahdesti hiihtänyt palkintopallille, joten nyt olisi jo korkea aika saada sinne myös suomalainen naishiihtäjä. Jos kaikki tekijät loksahtavat paikoilleen ja päivän vire ja kunto ovat kohdallaan, Heli voi kenties ensi kaudella palata kotiin palkintomalja ja kukkakimppu sylissään. Kannustetaan Heliä, Aria ja muita suomalaisia hiihtäjiä tulevan kauden koitoksissa!