Valmentaminen oli Ola Vigen Hattestadille asia, jota hän ei oman uransa aikana sen kummemmin suunnitellut. Kun uran jälkeen mahdollisuus avautui Slovenian maajoukkueessa, hän jatkoi mielellään työelämäänsä kansainvälisessä maastohiihtomaailmassa. Nyt takavuosien huippusprintteri on valmentajana suuremman tarkkailun alla, sillä hänet valittiin keväällä Norjan naisten maajoukkuevalmentajaksi.

 – Halusin jatkaa lajin parissa. Tykkään käydä kisoissa edelleen. En kuitenkaan sanoisi, että 10 vuotta sitten suunnitelmani oli ryhtyä valmentajaksi, Hattestad sanoo.

Kaksi vuotta Slovenian maajoukkueessa oli hyvä ja monin tavoin opettavainen alku valmentajan uralla urheilijavuosien jälkeen.

– Pitkän uran aikana kertyy tietysti paljon tietoa urheilijana, mutta opin paljon tästä toisesta puolesta, Hattestad sanoo.

Norjalaisen hiihtokulttuurin kasvatti on oppinut paljon myös slovenialaisesta lajikulttuurista.

– Kahden vuoden aikana opin erityisesti kommunikaatiosta: urheilijana kyse on paljon tunteesta, tiedän itse, miltä kropassani pitäisi tuntua. Siitä keskustelin paljon urheilijoiden kanssa, että hekin tuntisivat kroppaansa treenejä tehdessään. Olen kehittynyt tuossa paljon valmentajana.

”Annan oman mielipiteeni, mutta urheilijan täytyy löytää oma tapansa”

Hattestadin sprinttihiihtäjän taustasta on ollut monenlaista etua nykyaikaisen hiihtovalmennuksen parissa.

– Uskon, että autoin slovenialaisia tasapainottelemaan harjoittelun kanssa. Näen, että minulla on melko hyvä kokonaiskuva hyvästä sprinttihiihtäjästä. Tärkeää on hyvä sekoitus kestävyysharjoittelua ja sprinttiä. Siinä varmasti autoin eniten.

Kun Hattestad oli sprinttihiihdon terävintä eliittiä, hän ratkaisuhetkien tekemistään ihastelivat monet kilpakumppanitkin. Siinä missä monilla tekniikka saattoi hajota väsyneenä loppukiriä pusertaen ja energiaa hukkua siihen, Hattestad pystyi pitämään tekniikkansa kasassa. Myös taktisesti hän osoitti usein sprinttipäivinä vahvaa tekemistä.

– Maastohiihto kehittyy koko ajan, joten en tietenkään voi sanoa, että se mikä toimi kilpailuissa viisi vuotta sitten on oikea tapa, mutta uskon, että sprinttikilpailuissa pystyn ajatuksillani olemaan avuksi. Mutta se mikä toimi minulle, ei välttämättä toimi kaikille, sillä urheilijat ovat erilaisia. Myös siihen olen valmentajana kiinnittänyt paljon huomiota. Annan oman mielipiteeni, mutta urheilijan täytyy löytää oma tapansa.

Kun Hattestadilta kysyy, tekisikö hän omalta uraltaan harjoituksellisesti jotain toisin. Menestyksestä huolimatta toki sellaisiakin jaksoja pitkälle uralle mahtuu:

– Oli aikoja, jolloin en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kroppaani. Treenasin vain. Se on asia, jonka kanssa olen valmentajana varovaisempi kuin itse olin urheilijana. Juniorista aikuisten sarjaan siirryttyäni tein paljon tehoja ja sprinttiin liittyvää harjoittelua, myöhemmin siirryin enemmän kestävyysharjoittelun suuntaan. Minulla on kokemusta molemmista ”suuntauksista” ja niiden vaikutuksesta suorituksiini ja kroppaani.

”Norjassa keskustelua urheilijoiden kanssa tulee varmasti paljon useammin”

Nyt Hattestad on uuden haasteen edessä. Hän myöntää, ettei odottanut saavansa mahdollisuutta valmentaa Norjan maajoukkueessa näin pian uransa jälkeen. Tuore maajoukkuevalmentaja oli haastatteluhetkellä vasta perehtynyt siihen, miten urheilijat ovat harjoitelleet. Hänelle ensimmäinen leiri oli vasta edessä, joten ajatukset annista maajoukkueelle olivat vielä varovaisia:

– Ei ole yllätys, että heidän harjoittelunsa on ollut erittäin hyvää. Toivon, että voin tuoda erityisesti sprintissä menestykseen tähtääville jotain uusia ajatuksia. Luulen, että kyse on enemmän yksityiskohdista. Että he pystyisivät hyödyntämään jokaisesta harjoituksesta jotain elementtejä siirrettäväksi kilpailuihin.

Tunnetko paineita uudesta roolistasi, jossa mediahuomiokin on toista kuin Sloveniassa?

– Voin tehdä vain parhaani. Totta kai painetta ja mediahuomiota on enemmän. Sloveniassa kulttuuri on sellainen, että urheilijat ovat tottuneet tekemään täsmälleen kuten valmentaja sanoo. Yritin saada urheilijoita keskustelemaan, sillä uskon, että keskustelu asioista on aina hyväksi. Norjassa keskustelua urheilijoiden kanssa tulee varmasti paljon useammin ja se on hyvä, Hattestad sanoo hymyillen.

-Heidi Lehikoinen