Uusien urheiluvarusteiden hankinnassa olemme päässeet seuraavaksi triathlonpyörien hankintaan. Kestävyysurheilu.fi pistäytyi Nokialla Suomen Urheilupyörässä, jossa Pete Lönnqvist antoi neuvoja triathlonpyörän hankinnassa. Aloitteleva triathlonin harrastaja pärjää perusmaantiepyörällä pitkälle.

Maantiepyörä riittää pitkälle

Aloittelevan triathlonistin ei tarvitse heti ostaa triathlonin erikoispyörää, vaan tavallisella maantiepyörällä pärjää hyvin alkuun.

– Aloitteleva triathlonisti voi hyvin lähteä liikkeelle alumiinirunkoisella maantiepyörällä, eikä tarvitse heti ostaa triathlonin erikoispyörää. Siihen voi sitten hankkia lisätangot. Peruspyörällä pärjää hyvin ja myös hybridipyörällä pääsee hyvin liikkeelle. Siitä lähtee pikkuhiljaa liikkeelle, Pete Lönnqvist opastaa.

– Kannattaa muistaa myös, ettei osta pyörää mielikuvien perusteella, vaan omaan käyttöönsä ja omaan kuntoonsa sopivan, eikä heti tavoittele sitä markkinoiden parasta pyörää. Kalliimpi ja parempi pyörä alkaa tulla oikeuksiinsa vasta silloin, kun matkanopeudet ja kilometrivauhdit ovat riittävän korkealla tasolla. Aloittelevalle pyöräilijälle paremmalla pyörällä ja kiekoilla ajaminen voi vaan olla haastavampaa ja kuluttavampaa, yhdessä Suomen vanhimmista pyöräliikkeistä työskentelevä Pete Lönnqvist kertoo.

Perusalumiinirunkoiset maantiepyörät lähtevät noin 1000 eurosta alkaen ja ne riittävät hyvin alkuun.

– Paljon näkee sitä, että ihmiset ajavat väärillä vehkeillä ja heille sopimattomilla pyörillä. Jos ajaa ihan väärällä asennolla tai väärillä säädöillä, niin se ajaminen ei ole kauhean mielekästä. Myös kiekkojen suhteen on sama asia, parempien kiekkojen hyöty tulee esiin vasta silloin, kun ajetaan kovemmilla vauhdeilla.

Triathlonpyörä eroaa geometrialtaan maantiepyörästä

Kuten maastopyöräkin, on myös triathlonpyörän oltava oikeankokoinen.

– Tärkeintä on, että pyörä on oikean kokoinen ja että se tulee oikeaan käyttötarkoitukseen. Jos pyörällä tulee myös työmatka-ajoa, niin cyclocrosspyörälläkin pärjää, jos hankkii siihen maantievanteet ja -renkaat ja lisäohjaustangot ja sillä voi ihan hyvin osallistua triathlontapahtumiin silloin tällöin.

Alumiinirunkoinen maantiepyörä lisätangoilla kelpaa hyvin triathloniin alkuvaiheissa lajin harrastamista. Kuva: Kestävyysurheilu.fi– Monilla merkeillä on tänä päivänä tullut hieman muotiin vähän pystympiä geometrioita ja lyhyempiä, mikä on hyvä asia, sillä niillä on vähän mukavampi ajaa kuin jos olisi ihan täysverinen kilpapyörä. Siitä peruspyörästä lähtee sitten pikku hiljaa aerodynaamisempaan suuntaan. Parempi niin päin, kuin että ottaisi heti kilpapyörägeometrialla varustetun pyörän ja lähtee sillä aloittelemaan pyöräilemistä, autotallista 40 vuotta sitten alkunsa saaneessa perheyrityksessä Nokialla toimiva Pete Lönnqvist kertoo.

Triathlonpyörän ja maantiepyörän erot ovat geometriassa ja triathlonpyörä on lähempänä kilpapyöräilyssä käytettävää aika-ajo pyörää kuin tavallista maantiepyörää.

– Triathlonpyörässä poljinkulma ja satulakulma on paljon jyrkempi ja siinä on aerodynaamisempi asento. Droppia tulee enemmän eli missä puhutaan ohjaustangon ja satulan välisestä tiputuksesta. Sellaisella pyörällä on paljon haasteellisempi aloittaa pyöräily ja sen takia aloittelevan triathlonistin on paljon helpompaa aloittaa tavallisella maantiepyörällä.

Tällä hiilikuiturunkoisella triathlonpyörällä mennään jo kovaa. Kuva: Kestävyysurheilu.fiTriathlonpyöriä eli triathlonin geometrialla varustettuja pyöriä löytyy myös sekä halvempana alumiinirungolla kuin kalliimpana hiilikuiturungolla.

– Yleensä aloitamme myymään alumiinimaantiepyöriä, sitten hiilikuitumaantiepyöriä ja sen jälkeen hiilikuiturunkoisen aeroversioita, jotka ovat vähän maantiepyörän ja triathlonpyörän välistä geometrialtaan. Sellainenkin voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Ja siitä sitten ihan triathlonin erikoispyörään hiilikuiturungolla, Pete Lönnqvist kertoo sopivasta ”marssijärjestyksestä” pyörän hankinnassa.

Oikeankokoisen pyörän saa varmimmin asiantuntevasta liikkeestä ja ammattitaitoiselta myyjältä.

– Suomessa on noin 5-10 asiantuntevaa pyöräliikettä. Siellä ammattitaitoinen myyjä valitsee asiakkaalle oikean kokoisen pyörän esimerkiksi bike fittingin avulla. Monet sekoittavat päänsä, kun he katsovat erilaisia taulukoita netissä, mutta monet pyörämerkit ilmoittavat kokonsa ihan eri lailla ja siksi on tärkeää turvautua asiantuntevan myyjän apuun.

Lisätangolla makaavampaa ajoasentoa

Lisätangolla tavallisesta maantiepyörästä saa kelpo triathlonpyörän.

– Lisätankoja saa erilaisilla taivutuksilla ja on myös olemassa minitankoja ja hieman pidempiä ja suoria tankoja. Perustangoissa ei ole juurikaan eroja, ne maksavat sen 75- 150 euroa. Toki jos haluaa, niin saa myös hifistely hiilikuitutankoja, Pete Lönnqvist kertoo triathlonissa käytetyistä lisätangoista.

– Lisätangoilla saa hieman lisää aerodynamiikkaa ja makaavamman ajoasennon maantiepyörään,  Lönnqvist jatkaa.

Triathlonissa käytettävät pyöräilykengät eroavat myös hieman tavallisista pyöräilykengistä. Ja jo aloittelijankin on hyvä totutella lukkopolkimiin ja oikeisiin pyöräilykenkiin, jotta saa pyörityksen menemään oikein.

– Triathlonkengät kiinnitetään yleensä yhdellä leveällä tarralla ja ne aukeavat eri suuntaan kuin tavalliset kengät. Tavallisissa pyöräilykengissä tarroja on 2-3 ja vielä klipsukin. Ja triathlonkengät ovat hieman kevyemmät ja hengittävämmät ja nopeammat laittaa jalkaan. Ei niissä muuten suurta eroa ole ja huomattavasti enemmän esimerkiksi me myymme tavallisia kenkiä kuin triathlonpyöräilykenkiä ja tavallinen kuntotriathlonisti ehtii kyllä sen tavallisen maantiekengän laittamaan jalkaan, siinä ei montaa sekuntia hukkaan mene.

Triathlonsatula on taas hieman pehmeämpi ja leveämpi kuin tavallinen maantiesatula, koska triathlonin kilpa-asussa ei ole niin paljon pehmusteita, ja koska samalla asulla sekä pyöräillään että juostaan. Näin triathlonsatulalla on mukavampi ajaa.

Triathlonsatula (vas.) on pehmeämpi ja leveämpi kuin tavallinen maantiesatula. Kuva: Kestävyysurheilu.fiLönnqvistin mukaan triathlonin harrastaja ei välttämättä tarvitse koskaan erikseen kilpa- ja harjoittelupyörää, vaan yhdellä hyvällä pyörällä tullaan hyvin toimeen.

– Jollain voi olla erikseen kurakelin pyörä, mutta kyllä meidän kilpaurheilijatkin tulevat pääasiassa yhdellä pyörällä toimeen ihan senkin takia, että tottuu profiiliin. Jos sitten haluaa toisen pyörän, niin se voi olla sitten eri tarkoitukseen, esimerkiksi maastopyörä, jolla voi jatkaa kautta syksyyn ja talveen, Lönnqvist kertoo.

Märkäpukuihin ja muihin triathlonissa käytettyihin varusteisiin palaamme uudessa jutussa, joka ilmestyy lähiaikoina.

– Tero Viljanen