Antti Hagqvistin Jämi84 MTB:n yhteydessä pitämän loistavan luennon viimeinen osa.

Leiritys on yksi perinteisimpiä tapoja rikkoa arkinen rytmi ja hakea omaan harjoitteluun uutta potkua. Leirille on monia määritelmiä. Eri ihmisille ja eri lajien edustajille se tarkoittaa eri ajankohtaa, paikkaa ja toteutustapoja. Myös kuntoliikkujat lähtevät mielellään leirille. 30 tuntia satulan päällä, 300 hiihtokilometriä tai 150 löydettyä rastia on huomattavasti kansanterveydellisempi tapa viettää lomaa kuin esimerkiksi 30 tuntia kanarialaisessa yökerhossa.

Huippu-urheilijat hakevat leirityksellä sellaisia olosuhteita, mitä omassa kotimaassaan ei ole mahdollista saada. Hiihtäjät hakevat lumiolosuhteita, suunnistajat toisenlaisia (ja sulia) maastoja, pyöräilijät vuoria ja triathlonistit paikkaa, jossa voi uida muualla kuin uimahallissa, pyöräillä jäättömällä tiellä ja vielä juosta lämpimässä. Kaikki nämä hakevat myös ohuempaa ilmaa korkeilta paikoilta. Hieman vaatimattomammallakin tasolla kilpaileva urheilija voi hakea leirityksellä vauhtia, mutta näkökulmaa voi aina muuttaa.

-Eri ihmisillä on erilaiset tavoitteet. Jukka Vastaranta voi lähteä leirille hakemaan juuri tietyntyyppisiä nousuja, kun itse lähden mieluummin hienojen maisemien vuoksi, Hagqvist kertoo.

Urheilijan kannattaa harkita tarkkaan leiritystä: Mihin? Milloin? Kuinka kauan? Yllättävän moni päättää matkustaa kauaskin vain muutamaksi päiväksi.

-Tiedän hiihtäjiä, jotka käyvät Ramsaussa leirillä viiden päivän ajan ja tulevat takaisin. Itse en lähtisi niin lyhyelle reissulle, vaan olisin mieluummin kaksi viikkoa. Viittä päivää varten kertyy melko lailla matkustelua.

Kuntoilijalle lyhytkin leiri voi olla irtiotto arjesta.

-Pitkä viikonloppu voi hyvinkin sopia sellaiselle, jonka tavoitteet eivät ole korkealla, sillä leirillä on aina hauskaa, hän jatkaa.

Hagqvistin mukaan monet aikatauluttavat etelän leirinsä muiden lomien suhteen. Tämä voi olla käytännöllistä, mutta harjoituksellisesti järjetöntä.

-Pyöräilijöille huhti-toukokuu on paras aika käydä etelän leirillä kun Suomen olosuhteet ovat vielä karut. Leiriltä tullessa pääsee hyviin olosuhteisiin Suomessa. Hiihtolomalla on toki hieno mennä, mutta helmikuussa saadulla harjoittelulla ei ole suurta merkitystä suorituksiin kesän pyöräilytapahtumissa.

Korkean paikan harjoittelu on aivan oma lukunsa, joka pitää suunnitella erittäin tarkkaan.

-Huonokuntoiselle ihmiselle korkeanpaikan harjoittelusta ei ole mitään hyötyä.

Oikeaan aikaan ja tuttuun paikkaan?

Mikäli leirille päättää lähteä parempien kilpailutulosten toivossa, täytyy se tehdä huolellisesti suunnitellen ja oikeaan aikaan. Valmentajan avulla suunniteltu ohjelmointi helpottaa täten sekä harjoittelun toteutusta, että muun elämän toteutusta. Se parantaa ajankäytön tehokkuutta.

Vanhan tutun paikan etuna on se, että jo heti paikalle saapuessaan tietää mihin pitää mennä. Hyvien harjoituspaikkojen etsiskelyyn ei kulu aikaa.

-Epävarmuustekijät ovat tutussa paikassa minimaaliset, Hagqvist kertoo.

Välillä sama paikka saattaa maistua puulta. Monet pitkän uran tehneet kilpahiihtäjät ovat varmasti viettäneet Vuokatissa vuosissa mitattavan aikamäärän. Se kertoo paikan hyvistä olosuhteista, mutta samalla siitä, että uudet paikat voivat tarjota jotain tuoretta.

-Välillä on uskallettava hakea uusia maisemia ja maastoja.

Leiriolosuhteet kotona

Hagqvist huomauttaa, että leirille ei tarvitse aina lähteä lentokentän kautta. Myös kotiin voi rakentaa hyvät olosuhteet ja työn raskain raataja voi elää urheilijan elämää kesäkuukausina kun hetkeksi malttaa priorisoida harjoittelun kaiken muun edelle.

-Valmennusteoksissa kerrotaan, että talven harjoituskaudella täytyy harjoitella suuria määriä ja kesään kuuluu pienet harjoitusmäärät kilpailukaudella. Miten tällainen on mahdollista pyöräilijälle Suomen kaltaisissa olosuhteissa? Hagqvist kysyy.

Hänen mukaansa kesän hyvissä olosuhteissa voi pyöräillä suuria määriä varsinkin jos sattuu olemaan kesälomaa. Myös kuntoilijan on tällöin tarkkaan mietittävä missä kilpailussa haluaa ulosmitata kuntonsa ja sovittaa määrällisesti suurempi harjoittelu sopivasti ennen tätä kilpailua.

Rohkeasti kilpailuihin

Urheilijan ei tule myöskään ”pelätä” kilpailemista. Usein käy niin, että eri syistä johtuen harjoitustunteja ei ole kertynyt eikä kunto täten ole paras mahdollinen. Lopulta etukäteen suunniteltu maraton, kuntoajo tai triathlon siirtyy ja siirtyy, koska takaraivossa loistaa ajatus huippuonnistuneen valmistautumisen avulla tehdystä huikeasta kilpasuorituksesta. Joskus on vain kilpailtava huonommassakin kunnossa.

-Härkää pitää joskus ottaa sarvista. Pitää muistaa, että vähäisellä kilpailukokemuksella hyväkin valmistautuminen saattaa mennä hukkaan kun ei tiedäkään, miten yllättävässä kilpailutilanteessa pitäisi toimia, Hagqvist muistuttaa.

Niinpä tulosmielessä tehty leirityssuunnitelma on hyvä tehdä valmentajan kanssa yhteistoiminnassa. Ja lopuksi päästään taas takaisin siihen, mistä luento alkoi eli kestävyyssuorituksen riippuvuussuhteesta moneen eri tekijään: valmentajan on tiedettävä valmennettavasta muutakin kuin pelkkien työkokousten ajankohdat ja milloin valmennettavan vuoro on kuskata lasta harrastuksiin.

-Pitää tietää kuinka myöhään valvotaan ja mitä syödään. Kaikki vaikuttaa aina harjoitteluun. Ohjelmointi on aivan turhaa, jos aikaa harjoitteluun löytyy, mutta joku muu elämänalue krakaa, Hagqvist päättää.

-Juho-Veikko Hytönen