New Yorkin maratonin yhdeksänkertainen voittaja Grete Waitz juoksi aikana, jolloin maraton ei vielä ollut jokamiehen saati -naisen harrastus. Uransa jälkeen hän seurasi innokkaasti maratoninnostuksen leviämistä ja osallistui itse kannustamalla erityisesti naisia mukaan juoksemaan.

Perimmäinen syy juosta kilpailu on testata itseään: sekä valmistautumistaan, että kykyjään. Sen lisäksi, että voin testata kuntoani ja kehitystäni, nautin siitä tunteesta, jonka saan juostessani yhdessä tuhansien muiden kanssa. Kilpailurituaaleissa on jotain – numeron kiinnitys, lähtöviivalle asettuminen, ajanotto – niin saamme parhaan irti itsestämme. Omalla tavallaan olemme kaikki samanlaisia. Kaikki jaamme saman kokemuksen: sama kello, sama matka, sama määrätietoisuus. Juokset kisasi itse ja itsellesi, kaikki on sinusta kiinni. Aivan kuten kukaan ei voi juosta sitä puolestasi, kukaan muu kuin sinä ei voi tuntea samaa suorituksen luomaa haastetta ja henkilökohtaista tyydytystä kuin sinä. – Grete Waitz

Norjassa kestävyysurheilun perinteet olivat vahvat jo Waitzin kasvaessa 1960-luvulla, mutta vanhempien oli silti vaikea ymmärtää tyttären haluavan urheilusta ammatin. Grete kuitenkin menestyi juniorista alkaen ja pääsi Münchenin olympialaisiin vain 18-vuotiaana. Tulos 4:16 ei riittänyt finaaliin, mutta nuorelle naiselle olympiakokemus oli valtavan inspiroiva.

Vuonna 1978 Waitz oli jo lopettaa juoksupanostuksen, kun New Yorkin maratonilta tullut kutsu ja aviomies saivat hänet muuttamaan mielensä ja osallistumaan uudelle juoksumatkalle, maratonille. Heti ensimmäisessä kisassaan Waitz juoksi silloisen maailmanennätyksen 2:32:30. Seuraavana vuonna hän jätti työnsä opettajana ja nousi juoksijana uudelle tasolle.

Yhteensä Waitz voitti New Yorkin maratonin yhdeksän kertaa vuosien 1978—1988 aikana. Hänestä tuli ensimmäinen kahden ja puolen tunnin haamurajan maratonilla alittanut nainen ja siten maailmanennätyksen haltija.

Georg A. Hirsch kirjoittaa Waitzin muistokirjoituksessa tavanneensa Waitzin juuri tämän ensimmäisen maratonin jälkeen. Waitzin persoonasta kertoo paljon se, että vaikka hän oli juuri juossut maailmanennätyksen, hän kysyi ensin miten Hirschin juoksu oli sujunut. ”Kun kerroin hänelle juosseeni oman ennätykseni, hän näytti olevan yhtä iloinen minun puolestani kuin omasta ennätyksestään,” Hirsch kirjoittaa.

Waitzin viimeinen kilpailukausi oli vuosi 1990. Menestyksekkään uransa jälkeen Waitz osallistui juoksutapahtumien järjestämiseen ja hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaan. Hän oli innokas kertomaan urheilusta ja terveellisistä elämäntavoista eri yhteyksissä. Juoksu oli hänelle elämä ja hän halusi ihmisten löytävän ilon sen kautta. Waitz onnistui puheillaan ja teoillaan inspiroimaan tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä ympäri maailmaa.

Sen lisäksi, että harjoittelemalla tunnetusti saavutetaan terveyttä ja hyvinvointia, on myös muita ainutlaatuisia syitä olla juoksija. Tulet tietoisemmaksi paitsi kehostasi myös maailmasta ympärilläsi. Ulkona juoksijana viettämäsi aika luo erityisen suhteen ympäristöön: luontoon, ilmastoon, vuodenaikoihin. Kun olet riippuvainen näistä tekijöistä harjoituksissasi, kasvat ymmärtämään ja kunnioittamaan niitä. -Grete Waitz

Kaunis esimerkki Waitzin jakamasta tuesta on vuoden 1992 New Yorkin maraton. Hän juoksi sen läpi yhdessä pahanlaatuisesta aivokasvaimesta kärsineen Fred Lebowin kanssa. Lebow oli kestävyysjuoksija ja New Yorkin maratonin perustaja. Lebowin syöpä oli maratonin aikaan jo terminaalivaiheessa ja aikaa kuului viisi ja puoli tuntia. Maalissa Waitz itki, molemmat tiesivät, että juoksu oli Lebowin viimeinen. Lebow kuoli vuonna 1994.

Maratonin ensikertalaisia innostaakseen ja neuvoakseen Grete Waitz kirjoitti kirjan Run Your First Marathon: Everything You Need to Know to Reach the Finish Line.

Elämänsä viimeiset kuusi vuotta Grete Waitz taisteli syöpää vastaan. Hän sairastui 2005 ja suuntasi raskailta hoidoilta jääneen energiansa syövänvastaisiin projekteihin ja hyväntekeväisyyteen.

Waitz oli avoin ja helposti lähestyttävä, mutta syövän kohdalla hän halusi pitää median loitolla, eikä esimerkiksi kertonut, mitä syöpää sairasti. Hän lupasi puhua asiasta, kun syöpä on selätetty, mutta sitä päivää ei tullut.

Yhdessä vanhan sponsorinsa Adidaksen kanssa Waitz loi Norjassa kampanjan ”Aktiv Mot Kreft” (aktiivisesti syöpää vastaan), joka keräsi miljoonia kruunuja syöpäpotilaiden kuntoutukseen. Kampanjan manageri sanoi ”Waitzin halunneen kaiken huomion pois omasta sairaudestaan, mutta taistelleen väsymättömästi muita auttaakseen”.

Waitz kuoli syöpään 19.4.2011. Hänen ilonsa ja muistonsa elää kuitenkin lukuisien viime vuosituhannella juoksemaan innostuneiden naisten askelissa.

Juokseminen antaa kirkkaamman kuvan maailmasta. Olen aina nähnyt maailmaa juoksemalla ja se on mahdollistanut asioiden näkemisen erilaisella tavalla. Paikat näyttävät erilaisilta aikaisina aamutunteina, kun kadut ovat tyhjät. Olen tuntenut kiehuvien rapujen tuoksun Fisherman Wharfissa San Franciscossa matkalla Golden Gate -sillalle, katsonut auringonnousua Havaijilla, nähnyt peuroja laiduntamassa St. Moritzissa Alpeilla Sveitsissä. Muistan yhdessä tällaisessa paikassa sanoneeni miehelleni Jackille: ”Ihmiset eivät tiedä, mistä he jäävät paitsi.” – Grete Waitz

Lue edelliset artikkelit Grete Waitzista:

Grete Waitz: Maratonin ME-nainen ei koskaan juossut hiljaa eikä suuria määriä

Grete Waitz ja yhden maailmanennätyksen tarina

– Outi Hytönen

Lähteet

http://running.competitor.com/2010/06/features/grete-waitz%E2%80%99s-tips-for-first-time-marathoners_10606
http://running.competitor.com/2011/04/news/marathon-great-grete-waitz-passes-away_25541
http://www.hs.fi/muistot/a1364354714133
http://sciencenordic.com/how-become-world-beater
http://www.marathontrainingschedule.com/blog/world-class-marathon-training/
http://www.nyrr.org/inspirational-quotes-from-grete-waitz
http://www.nytimes.com/2011/04/24/sports/24waitz.html?_r=0