Frode Estil, 43, nousi hiihtomaailman huipulle askelittain. Samaa pitkäjänteistä ajattelua moninkertainen arvokisamitalisti juurruttaa nyt seuraavaan sukupolveen Meråkerin hiihtolukiossa. Kestävyysurheilu.fi tapasi Estilin työpaikallaan.

– Emme pärjää Norjan hiihtolukioista parhaiten nuorten arvokisoissa, mutta aikuisten arvokisoissa olemme toistaiseksi menestynein. Olemme aina olleet täällä aika maltillisia, emme halua puristaa nuorista urheilijoistamme kaikkia mehuja jo lukiovuosina. Monissa hiihtolukioissa treenataan kovempaa, Estil sanoo.

Siihen liittyy myös asia, joka häntä kotimaansa vahvasta hiihtokulttuurista huolimatta huolestuttaa: massaa on paljon, mutta kilpailu on yhä kovempaa yhä nuorempana.

– Pelkään, että monet ovat jo harjoitelleet liian kovaa liian aikaisin. On tärkeä edetä askelittain.

Estil on maltillisesta ja nousujohteisesta etenemisestä malliesimerkki. Meråkerin urheilulukioon tulosta käynnistyi nousujohteinen ura, joka pienin kehitysaskelin vei hänet MM-mitalistiksi 28-vuotiaana.

– Meråkeriin tulin 300 kilometrin päästä. Pääsin harjoittelemaan hyvässä valmennuksessa, ryhmässä ja hyvissä olosuhteissa, mikä oli inspiroivaa. Muutto omilleni oli iso asia, opin huolehtimaan itsestäni. Meråkerissa opin myös harjoittelemaan, ja vuonna 1992 täältä lähtiessäni tiesin riittävästi harjoittelusta ja luotin itseeni, joten ryhdyin omaksi valmentajakseni.

Samoihin aikoihin Meråkerissa opiskeli Estiliä kaksi vuotta nuorempi Tor Arne Hetland, josta Estil kertoi nähneensä heti, että hänestä tulee vielä jotain suurta.

– Hänen persoonallisuutensa oli sellainen. Hän oli erittäin keskittynyt kaikkiin harjoituksiin.

”Oli inspiroivaa pystyä koko ajan ottamaan kehitysaskelia”

Omalla urallaan Frode Estil saavutti vuosina 2001–2007 kuusi henkilökohtaista MM-mitalia, joista kultainen tuli Oberstdorfissa 2005. Lisäksi hän voitti olympiakultaa ja kaksi olympiahopeaa. Viesteissä saldo oli kolme MM-kultaa ja olympiakulta. Vaikuttava ura. Tunnistavatko nämä nuoret sinut ja saavutuksesi?

– Kun meillä on täällä 10–15-vuotiaiden hiihtäjien suuri kesäleiri, voin kävellä rauhassa ruokalan poikki ilman, että kukaan tunnistaa. Heidän vanhempansa kyllä tunnistavat, Estil naurahtaa.

Oma ura on hänelle arvokas tieto- ja kokemuspankki valmentajana. Itse hän ei tekisi juuri mitään toisin urallaan jälkikäteenkään, paitsi:

– Ehkä harjoittelisin enemmän ja kovempaa nuorena. Minulla meni aika kauan huipulle pääsyyn, mutta olin myös motivoitunut opiskelemaan. En oikein uskonut tulevani niin hyväksi hiihtäjäksi. Toisaalta oli todella inspiroivaa pystyä koko ajan ottamaan kehitysaskelia kohti maailman huippua ja lopulta sitten olla siellä itsekin.

Estil sanoo oman vahvuutensa olleen suunnitelmallisuus, itselleen sopivan ohjelman noudattaminen ja siihen luottaminen. Sen lisäksi häntä auttoi se, ettei terveydellisiä murheita uran aikana juurikaan ollut.

– Olen sitä mieltä, että oli hyvä käyttää nuo kaikki vuodet päästäkseni huipulle. Olin kokeneempi urheilija menestymään arvokisoissa 28-vuotiaana. Arvokisoissa kokemuksesta on hyötyä. Näin monta kertaa, kuinka monet eivät saaneet parastaan irti.

Haastattelun yhteydessä Estil valvoo urheilijan mattotestiä ja mittaa happoja. Hän ymmärtää mattotestin harjoituskontrollina, joka esimerkiksi syys-, joulu- ja huhtikuussa tehtynä tuo hyvää dataa tuntemusten tueksi.

– Osa käyttää sitä, osa ei. Itse en pidä sitä välttämättömänä. Samaa dataa saa rullahiihtämällä, Estil hymähtää.

Valmentaja-opettajat osa toimivaa systeemiä

Kuten monia muitakin, Estiliä mietityttää perinteisen hiihdon tulevaisuus. Voimakas tasatyöntöpainotus tuo hänenkin mukaansa tasatyöntöharjoittelua hieman lisää nuortenkin harjoitteluun. Perinteisen hiihdon ystävälle se herättää monenlaisia ajatuksia.

– Olen vaikuttunut, kuinka vauhdikkaasti tasatyöntöä hiihdetään. Ei pelkän tasatyönnön katsominen kuitenkaan ole niin kiehtovaa. Ehkä meidän pitäisi siirtyä pois perinteisestä ja keskittyä vain vapaaseen. Sen sanominenkin sattuu, sanoo Estil ja näyttää siltä, että niin sattuu.

Tasatyöntöön panostaminen on vienyt suuntausta pois hieman siitä, että nuortenkin olisi juostava enemmän.

– 5–7 vuotta sitten, kun norjalaismiehet eivät oikein samalla lailla pärjänneet, selvisi, että minun sukupolveni juoksi enemmän. Silloin juoksua alettiin lisätä, mutta meidän aikoihimme verrattuna nykyään on korostunut tasatyöntö, joka vaatii voimaa yläkroppaan, Estil sanoo.

Suomessakin usein toivotaan enemmän päätoimisia valmentajia urheilulukioihin. Estil kertoo Meråkerissa olevan viisi valmentajaa lukiossa yhteensä 75 hiihtäjää kohden. Mutta:

– Useimmat heistä ovat osa-aikaisesti opettajia, he opettavat vaikkapa matematiikkaa ja maantietoa. Monella hiihtolukiolla näin ei ole, mutta minusta tuo on hyvä. Mallimme on toiminut. On tärkeää, että urheilijat ottavat myös koulun tosissaan, sillä harvoista lopulta tulee arvokisojen kultamitalisteja. Koulutus on tärkeää, Estil muistuttaa.

Hän uskoo myös urheilijoiden oppimaan ottamaan vastuuta tekemisestään ja oppivan harjoittelustaan jopa enemmän, kun ryhmät ovat melko isoja.

Meråkerin olosuhteisiin voi tutustua koulun nettisivuilla: http://meraker.vgs.no/Sider/default.aspx

– Heidi Lehikoinen