Puolitoista vuotta sitten Vittozzi jäi parinkymmenen pisteen päähän maailmancupin kokonaisvoitosta. Viime kaudella hän oli palkinnoilla vain kerran.

Lisa Vittozzia haastateltiin fondoitalia.it -sivuston podcastissa.

Viime vuoden marraskuussa Italiassa pohdittiin, kuka on ennakkosuosikki maailmancupin kokonaisvoittajaksi kaudella 2019-2020. Lisa Vittozzi sai lähes 80 prosenttia kaikista vastauksista. Tulivatpa vastaukset sitten tiedotusvälineiltä, kansainvälisiltä ampumahiihtovalmentajilta tai lajin sisäpiiriläisiltä.

Vittozzi oli paljon suurempi ennakkosuosikki kuin maanaisensa, jo tuolloin hallitseva maailmancupin kokonaisvoittaja Dorothea Wierer, joka oli kukistanut Vittozzin niukasti päätösviikonloppuna keväällä 2019. Vittozzi oli jäänyt 20 pisteen päähän maailmancupin kokonaisvoitosta pitkälti sen takia, että ampui Holmenkollenin päätöskierroksen pikakilpailussa viisi ohilaukausta. Hän oli kilpaillut Wiereriä vastaan tiukasti koko kauden ajan.

Kuva: NordicFocus

Viime vuoden harjoituskaudella Vittozzi oli hämmästyttänyt kesäkisoissa ympäri Euroopan. Hän oli Wiereriä edellä Blink Festivalilla, Martin Fourcade Nordic Festivalilla, Italian kesämestaruuskisoissa ja Sjusjöenin kauden avauskilpailussa. Kauden alussa kaikki odotukset kohdistuivat Veneton maakunnan Pieve di Cadoressa syntyneeseen 25-vuotiaaseen Vittozziin.

Lopulta kausi oli täydellinen pettymys heti ensimmäisistä maailmancup-kisoista lähtien. Vittozzi jäi muista kärkinaisista jatkuvasti niin ammuntatarkkuudessa kuin hiihtovauhdissa. Tämän lisäksi myös Antholzin MM-kotikisat menivät penkin alle. Vittozzi oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kymmenes. Vain yhden kerran hän nousi palkinnoille, Kontiolahden takaa-ajossa.

Mikä meni viime kaudella pieleen?

Alkukaudesta omat odotukseni olivat liian suuret. Tuhlasin paljon energiaa saadakseni hyviä tuloksia koko ajan. Yritin vain saavuttaa jotain keskittymättä itse asiaan kahden ensimmäisen huonon kilpailun jälkeen. Siinä mielessä olisi auttanut, jos olisin mennyt hieman käsijarru päällä. Mutta tunsin oloni tyhjäksi heti Östersundin jälkeen. Huonot fiilikset hiipivät päähän ja kehoon. Ehkä tein liikaa kaikkea harjoituskaudella. Olin pulassa henkisesti ja myös fyysisesti. Ampumahiihdossa nämä asiat menevät käsi kädessä. Viimeisissä kisoissa saavutin tyydyttäviä tuloksia, mutta en siitäkään huolimatta ollut niin tasainen kuin olisin halunnut.

Kuva: NordicFocus

Saitko oppia tuosta kaudesta, jottet toistaisi samoja virheitä?

Kausi oli erittäin huono tietenkin verrattuna edelliseen, jolloin olin lähellä voittaa koko maailmancupin. Syvällinen analyysi kuitenkin kertoo, ettei mitään kannata heittää hukkaan. Saimme joitain hyviä ideoita ja otamme ne käyttöön. En ollut missään nimessä tyytyväinen, sillä odotukset olivat kovemmat. Mutta opin paljon.

Edes MM-kisoissa ei nähty oikeaa Vittozzia, vaikka aikki fanit olivat siellä kannustamassa.

Tulin niihin kisoihin vähemmän kuin hyvistä asetelmista. En ollut kovin rauhallinen, kun kausi ei ollut sujunut odotusten mukaan. En pystynyt suoriutumaan parhaalla tasollani. En ole tyytyväinen, vaikka sainkin kaulaani mitalin. Olisin halunnut enemmän.

Lisa Vittozzi saavutti yhden mitalin Anterselvasta. Kuva: NordicFocus

Kauden kaksi ensimmäistä kierrosta käydään Kontiolahdella. Pidätkö ladusta ja ampumapaikasta siellä?

On mukava päästä kilpailemaan kaksi kierrosta peräkkäin Kontiolahdella, sillä siellä on yksi lempiladuistani. Lisäksi olen saavuttanut Kontiolahdella hyviä tuloksia. IBU teki hyvän päätöksen liiallisen matkustamisen välttämiseksi. Minulle tärkeintä on kuitenkin se, että kilpailemme, aivan sama missä. Koronakriisi aiheuttaa kylläkin lisää ahdistusta, sillä me urheilijat pyrimme välttämään sairastumiset kaikin mahdollisin tavoin. Nyt jokaisen sairastumisen kanssa saa pelätä, onko itse saanut tämän taudin. Toivottavasti pysymme terveinä.

Miten selvisit pitkästä karanteenista maaliskuun puolivälin ja toukokuun alun aikana?

Minä olen aina pitänyt ruoanlaitosta, mutta minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut aikaa tehdä sitä käytännössä. Olen aika laiska, mutta karanteenin aikana aloin kokata, sillä kotona piti pysyä niin pitkiä aikoja. Ja lempiruokani? Tykkään tehdä jälkiruokia ja pidän oikeastaan vain alkuruoista. Joten gnocchi, tagliatelle, vähän kaikkea.

Lisa Vittozzi (vas.) ja Dorothea Wierer ovat maajoukkuekavereita, mutta myös kilpakumppaneita. Kuva: NordicFocus

Harjoittelu pääsi taas käyntiin toukokuun puolivälistä alkaen. Koko kesä harjoiteltiin Italiassa lukuunottamatta yhtä maajoukkueen lumileiriä Ramsaussa. Mitkä ovat tavoitteesi ensi kaudelle?

Paluu lumelle oli mahtava ja jäätiköllä hyvät olosuhteet. Hiihdimme paljon. Toisaalta leiri oli myös rankka, sillä korkealla hiihtäminen on raskasta. Ei ole helppoa hiihtää aamulla 3000 metrissä ja sitten ampua hyvin 1500 metrissä iltapäivällä. Joka tapauksessa olen leiriin tyytyväinen. Ensi kaudella tavoitteena on olla se sama Lisa, joka kilpaili voitoista kaikilla matkoilla. MM-kisat pidetään Pokljukassa, josta pidän paljon. Toivon myös saavani hyvän startin kaudelle Kontiolahdella toisin kuin viime vuonna kävi. Tälle kaudelle omat odotukseni eivät ole viime kauden kaltaisia ja aloitan haastajana ilman paineita. Ennakkosuosikkeja ovat Wierer, Röiseland, Hermann, Eckhoff ja ehkä Öberg.

Kuinka aloitit ampumahiihdon?

Vähän sattumalta. Olin aika villi lapsi, joten leikin myös ilma-aseilla. Eräät kaverini pyysivät minua kokeilemaan ampumahiihtoa 14-vuotiaana. Ammuimme itse tehtyjä varjokuvia varastossa. Aluksi pidin koko hommaa lähinnä ajanvietteenä, mutta ensimmäisten kilpailujen ja hyvien tulosten jälkeen otin homman vakavammin. Jossain vaiheessa tajusin, että ampumahiihdosta tulee elämäni. Askel kerrallaan olen saavuttanut sellaisia juttuja, jollaisista en aluksi osannut unelmoidakaan.

Lisa Vittozzi (edessä) ja Dorothea Wierer taistelivat maailmancupin kokonaisvoitosta puolitoista vuotta sitten Holmenkollenilla. Kuva: NordicFocus

Osaatko kertoa, mikä tämän lajin hienous on?

Ennen kaikkea arvaamattomuus. Tosiasia on kuitenkin se, että aina uusi ja eri henkilö voi päästä palkintopallille seuraavassa kilpailussa. Juuri se tekee tästä mielenkiintoista. Monissa urheilulajeissa samat kaverit voittavat aina, mutta ampumahiihdossa ei. Tässä on niin paljon muuttujia. Lopulta vain tasaisuus tekee erot urheilijoiden välille. Tämä on urheilulaji, jossa kohtaa kaksi urheilulajia: maastohiihto ja ammunta. Molemmat linkittyvät vahvasti toisiinsa. Suksien päällä pitää puristaa kovaa, mutta ilman sykkeen liiallista nostamista, jotta ammunta tapahtuisi rauhallisena ja keskittyneenä. Jokainen virhe ampumapenkalla muuttuu sakoiksi, jotka pitää sitten selvittää suksilla. Tässä pitää harjoittaa sekä kroppaa että mieltä.

Italian maajoukkueessa tehdään paljon yhteisharjoituksia ja harjoittelet voittajatyyppi Dorothea Wiererin kanssa. Onko se ikävä tilanne vai antaako se lisäpotkua?

Minusta nuorelle urheilijalle on tärkeää saada ottaa mallia esikuvista ja menestyjistä aivan kuten minä sain tehdä hänen kanssaan silloin kun pääsin maajoukkueeseen viitisen vuotta sitten. Huippujen kanssa harjoitellessa saa paljon ideoita ja oppia siitä, miten kehitytään ja mennään eteenpäin. Olen kokenut tämän tuolloin, mutta nyt menen omia polkujani, sillä yritän parantaa heikkouksia ja vahvistaa vahvuuksiani toisilla tavoilla. Vahvan maajoukkuekollegan läsnäolo voi lisätä jännitystä ja tuoda painettakin. Tämä laji on kuitenkin yksilölaji, joten on tärkeää saada pystyä irtautumaan myös muista ja tehdä asioita omalla tavallaan.

Miksi ampumahiihto on edelleen marginaalilaji Italiassa?

Valitettavasti Italiassa on olemassa vain yksi urheilulaji: jalkapallo. Siellä tehdään ja siellä liikkuu niin paljon rahaa, että se työntää muut lajit alleen. Ei lajeja voi edes verrata. Ehkä ampumahiihdon pitäisi saada lisää näkyvyyttä kansallisilla ilmaiskanavilla. Anterselvan MM-kisat näytettiin Railla (Italian yleisradioyhtiö kääntäjän huom!) ja se vei meitä eteenpäin. Mutta saadaksemme lisää potukua pitäisi löytää vielä enemmän lajista kiinnostuneita. Pelkät hyvät kisatulokset eivät riitä.

Rakastatko tätä lajia?

Jos intohimoni katoaisi, todennäköisesti lopettaisin, sillä sen jälkeen minulta ei löytyisi enää motivaatiota tehdä uhrauksia. Moni urheilee vain työkseen, mutta minusta sellaisesta elämäntavasta puuttuu jotain. Jotain sellaista, jonka voi saavuttaa vain rakastamalla lajia. Kilpailu kovenee koko ajan, eikä viime kausi ollut helppo. Silti tiedän oman arvoni ja sen että minulla on mahdollisuus voittaa vaikka koko maailmancup. Sen eteen teen myös töitä. Nainen ei voi jatkaa uraansa loputtomasti. Minun tavoitteeni on olla mukana vielä Milan Cortinan olympialaisissa 2026 taistelemassa mitaleista.

Mikä on suurin heikkoutesi?

Olen turhan ankara itselleni. Se on kaksiteräinen miekka. Huono puoli siinä on se, ettei ikinä anna itsensä erehtyä. Jokainen erehtyy joskus, eivätkä asia mene niinkuin olisi odottanut. Urheilussa eletään tulosten mukaan. Jos tulokset ovat huonoja, on itsekin negatiivisempi. Minä olen ollut aina sellainen. Olen aina ollut erittäin vakuuttunut siitä, mihin pystyn ja mitä voin saavuttaa. Se on myös yksi syy siihen, miksi jaksan tehdä niin paljon työtä ja uskon mahdollisuuksiini. Tavoitteeni ovat korkealla ja yritän kaikkea aina 100-prosenttisesti.

-Paolo Romano,
käännös Juho-Veikko Hytönen