Rullahiihdon SM-kilpailuiden sprinttipronssi kertoi Josefiina Böökille, että kesän harjoittelu on sujunut toivotusti. Jämin Jännettä edustavan hiihtäjän viime kausi jäi tyngäksi muutenkin kuin koronan tyhjentämän kisakalenterin vuoksi, kun hän koki epäonnisen törmäyksen hiihtolenkillään.

Böök, 21, on jo päässyt urallaan hiihtämään sekä nuorten MM-kilpailuissa että maailmancupissa ja saavuttanut pronssia EYOF-kilpailuissa, vaikka kaikenlaista epäonnistakin on sattunut. Tuorein epäonni sattui helmikuun alkupuolella aivan tavallisella hiihtolenkillä. 

– Alamäessä käännyin vasemmalle ja sieltä tulikin vastapalloon väärään suuntaan hiihtäjä. Siinä törmäsimme ja minulla meni kylkiluita poikki. Kyllähän se minun hiihtokausi päättyi siihen, Böök kertaa puoli vuotta myöhemmin.

– Siinä oli mieli aika maassa. Onneksi sitä ennen oli ollut Vöyrillä positiivinen ja onnistunut viikonloppu SM-hiihdoissa. Se antoi intoa ja jaksamista.

Törmäyksen jälkeen pari päivää meni täysin makoillessa, jonka jälkeen Böök pääsi vähitellen hiihtämään yhdellä sauvalla ja sauvoitta. Lisäksi hän käveli ja lumikenkäili.

– Loppukeväästä pääsin vetämään neljän viikon treenijakson. Silloin tuli hiihdettyä tosi paljon, Böök kertoo Vuokatin hyvien keväisten lumiolosuhteiden hyödyntämisestä.

Böök harjoitteli ensin Jarmo Lammin valmennuksessa, sitten vuodesta 2017 viime vuoteen Juho Halosen valmennuksessa, mutta vajaan vuoden ajan henkilökohtaisena valmentajana on toiminut Ilkka Jarva.

– Halusin omaa tilaa ja sitä, että oppisin vähän itsekin ottamaan vastuuta harjoittelustani. Yhteistyö Ilkan kanssa on tuntunut hyvältä. Tuntuu, että olen oppinut ja kasvanut urheilijana tosi paljon. Jarvalta saa aina vinkkejä, ja alkaa sitten itse pohtia asioita, eikä vain mene treeniohjelman mukaan. Pitää enemmän kuunnella omaa kroppaa ja fiilistä. Meillä on kyllä hyvin mennyt, Böök kertoo.

”Kovaa hiihtäminen on ollut tämän kesän juttu”

Viime kaudella kehitystä tuli kaikesta huolimatta, mikä antoi hyvät lähtökohdat tämän harjoituskauden suunnitteluun.

– Kovaa hiihtäminen on ollut tämän kesän juttu. Se, että tekniikat saataisiin sellaiseen kuosiin, että kovaa hiihtäminen tulisi helposti. Jalkojen toimintakyky hiihtämisessä on ollut yksi asia, johon on keskitytty. Nyt olen päässyt tekemään jalkalenkkiä ja sauvaloikkaa. Varsinkin sauvaloikka on ollut minulle uusi juttu. Nyt on oikeastaan ensimmäinen kesä, kun olen päässyt juoksemaan ja treenaamaan muutenkin monipuolisesti. Aikaisempina kesinä harjoittelu on ollut yksitoikkoisempaa.

Jo ennen viime talven epäonnista latutörmäystäkin Böökille on sattunut kaikenlaista hiihtäessä. Nilkka on ollut murtunut ja ranne on murtunut. Ranteen murtuma aiheutti puolieroja, jotka vaivasivat selässä ja vaikeuttivat sitä kautta juoksuharjoittelua.

– Ranteen murtumasta tuli varsinainen murheenkryyni. Se jouduttiin leikkaamaan peräkkäisinä vuosina, 2016 ja 2017. Ensimmäinen leikkaus ei onnistunut, joten päätettiin leikata uudestaan elokuussa 2017, kyseessä oli huomattavasti isompi leikkaus. Tiedossa oli riski, ettei kättä saataisi enää kilpaurheilun vaativalle tasolle. Kymmenen viikkoa käsi oli käyttökiellossa. Muistona leikkausarvet lonkassa ja ranteessa kera parin ruuvin mutta saatiin toimiva käsi, Böök sanoo.

– Moni olisi varmaan jo lopettanut ja heittänyt hanskat tiskiin. Olen vaan uskonut itseeni ja omaan tekemiseeni. Olen todella kriittinen omaa tekemistäni kohtaan, se käy välillä vähän raskaaksi. Kun on nähnyt hienoja kisoja, se tuo sen, että kyllä tämä on niin hienoa, että tätä haluaa tehdä.

”Olen perushyvä kaikessa”

Hänellä on myös hyvä käsitys vahvuuksistaan hiihtäjänä:

– Olen perushyvä kaikessa. En ole missään järkyttävän huono. Suht’ pieneksi naiseksi olen vahva. Kun tasuri toimii, se on yksi vahvuuksistani. Tykkään treenata, raaka meininki on sellaista, josta tykkään.

Vuokatissa hänellä on hyvät puitteet harjoitella myös treeniseuran puolesta.

– Vuokatissa päivittäisvalmennuksen OVK-ryhmä ja U23-leiriryhmä ovat tosi hyviä. Niistä saa kyllä virtaa ja toivottavasti oppia. Näkee omaa vauhtia ja tekemistä. Toivon, että olen kehittynyt kesällä, että talvella hiihtäisin kovaa, Böök sanoi mielenkiinnolla syksyä ja ennen kaikkea talvea odotellen.

Böök on lähtöisin Simosta, Meri-Lapista. Hiihdon lisäksi hän harrasti nuorempana tavoitteellisesti myös pesäpalloa ja ratajuoksun puolella pidempiä matkoja, ratajuoksusta on SM-hopeaa 14-vuotiaissa 2000 metriltä. Lisäksi hän on harrastanut muun muassa taekwondoa.

– Vuonna 2015 sain ensimmäisen Hopeasompa-mitalin. Silloin mietin, että voisinkohan alkaa hiihtää kunnolla. Pelasin silloin vielä pesistäkin tosissaan. Mietin, lähdenkö Ouluun Kastellin urheilulukioon vai Vuokattiin. Päätin silloin, että yksilöurheilu ja hiihto on enempi minun juttu, Böök kertaa lajivalintaa.

Hänen ei ole tarvinnut Vuokattiin lähtöään katua kertaakaan, vaikka monenlaista käännettä uralle onkin mahtunut.

– Vanhempana voin sitä pesäpalloa sitten pelata, Böök naurahtaa.

Nyt hän satsaa täysipäiväisesti hiihtoon ja katsoo tulevaisuuttaan kausi kerrallaan ja kehityksensä mukaan.

– Hiihtoa en varmasti koskaan osaa lopettaa. Kun Ritua (Roponen) katsoo, minäkin haluaisin olla nelikymppisenä noin kova ja hiihtää. Toivoisin, että kehityn ja saisin oikeasti taistella huipulla.

-Heidi Lehikoinen