Elävä norjalaislegenda Ingrid Kristiansen: ”Tärkeintä on, että juoksu on hauskaa”
Urheilulegendojen elämäntarinoihin liittyy usein mielenkiintoisia vaiheita, niin Ingrid Kristianseninkin kohdalla.
Urheilulegendojen elämäntarinoihin liittyy usein mielenkiintoisia vaiheita, niin Ingrid Kristianseninkin kohdalla.
Norjalaisjuoksija saavutti eri juoksumatkoilla yhteensä yhdeksän arvokisamitalia ja edusti Norjaa myös maastohiihdon MM-kilpailuissa.
Ingrid Kristiansen (s.1956) aloitti urheilu-uransa hiihtäjänä. Juoksu oli tärkeä osa hiihtäjän harjoittelua ja vielä juniori-ikäisenä Kristiansen osallistui joihinkin juoksukilpailuihin, jotka sujuivat niin hyvin, että hän valitsikin lopulta päälajikseen juoksun.
24-vuotiaaksi asti Kristiansen kuului Norjan hiihtomaajoukkueeseen. Arvokilpailuissa hän edusti Norjaa Lahden MM-kilpailuissa 1978 ja sijoittui 5 kilometrillä 21:nneksi. Hiihto pysyi juoksu-uralla hänelle tärkeänä harjoitusmuotona.
Alle 25-vuotiaana Kristiansen juoksi kovia tuloksia, kuten maratoneja välille 2:30—2:40, mutta mitään legendaan viittaavaa hänen menossaan ei ollut. Norjan mestaruuskilpailuissa hän keräsi hopeamitalit, koska samaan aikaan huipulla juoksi Grete Waitz. Läpimurto tapahtui 1984.
Yllätysäiti
Ennen nousuaan uudelle tasolle juoksijana Kristiansen synnytti esikoispoikansa. Eikä kyseessä ollut mikään tavallinen perheenperustustarina…
Vuoden 1983 tammikuussa Kristiansen voitti Houstonin maratonin. Sitten hänen tulostasonsa romahti, vaikka olo tuntui palautuneelta. Valmentajan tarkkakatseinen vaimo ehdotti Kristiansenin valmentajalle, että juoksija on kenties raskaana. Sopivassa tilanteessa valmentaja kysyi asiasta ja Kristiansen vastasi hämmentyneenä, ettei siitä varmasti ollut kyse. Valmentaja kehotti kuitenkin selvittämään asian ja Kristiansen sai yllättyä. Hän odotti lasta viidennellä kuulla.
Kapoinen 169-senttinen juoksija painoi 50 kiloa ja kärsi monien samankokoisten kestävyysurheilijatarten tapaan epäsäännöllisistä kuukautisista tai usein myös kuukautisten jäämisestä pois moneksi kuukaudeksi. Siksi viisi kuukautta ei soittanut hälytyskelloja. Positiivisen testin jälkeen siihen asti olematon vatsa kasvoi vauhdilla ja lapsi syntyi elokuussa.
Tammikuussa Kristiansen oli jälleen mukana Houstonin maratonilla, voitti ja löi oman ennätyksensä yli kahdella minuutilla juosten 2:27:51. Sen jälkeen hänestä tuli maailman paras.
”Tärkeintä on, että juoksu on hauskaa”
Houstonin maratonin lisäksi Kristiansen voitti 1984 New Yorkin maratonin, sijoittui olympiamaratonilla Los Angelesissa neljänneksi ja juoksi oman ennätyksensä monella matkalla. Seuraavana vuonna hän voitti Lontoon maratonin uudella maailmanennätysajalla 2:21:06.
Vuonna 1986 syntyivät maailmanennätykset 5000 ja 10 000 metrillä, 14:37.33 ja 30:13.74. Historian ainoana juoksijana hän piti hallussaan samaan aikaan vitosen, kympin ja maratonin maailmanennätyksiä. Maratontulos kesti aikaa 13 vuotta ennen kuin Tegla Louroupe juoksi kovempaa Rotterdamissa 1998.
Uransa aikana Kristiansen saavutti MM-kultaa 10 000 metrillä ja maastojuoksussa, sekä maantiejuoksun 15 kilometrillä. Hän voitti eri vuosina yhteensä 18 suurta maratonia (New York, Lontoo, Houston, Boston, Tukholma).
Yhtenä tärkeänä tekijänä menestykselleen Kristiansen piti monipuolista juoksemista niin harjoittelussa kuin kilpaillessa. Näin hän kertoi Athletics Illustrated -lehden nettihaastattelussa kaksi vuotta sitten:
– Tärkeintä on, että on hauskaa sekä harjoitellessa ennen maratonia että tietenkin kilpailussa. Harjoittelen hyvin ympäri vuoden ja pidän kaikenlaisista harjoituksista. Olin hyvä kehittämään heikkoja kohtiani. Tärkein tekijä oli nähdäkseni se, että kilpailin huipputasolla monenlaisilla alustoilla maastossa, maantiellä ja radalla, eri matkoilla 3000 metristä maratonille. Siksi minulla oli hauskempaa ja harjoittelu muuttui tavoitekilpailun mukaan.
Vuodesta 1988 Kristiansen kilpaili aina vain harvemmin ja lopetti kilpaharjoittelun 1993. Nykyään Kristiansen valmentaa maratonille tähtääviä kuntourheilijoita miehensä kanssa pyörittämässään yrityksessä.
Torstain plussajutussa kerrotaan legendaarisen Kristiansenin harjoittelusta.
– Outi Hytönen




