Kun ampumahiihtäjä Mari Eder hioo virettään kansainväliseen kilpailukauteen, ollaan hyvin pienten asioiden parissa. Kuitenkin vaikkapa ampumisen osalta hengitysrytmillä on iso merkitys kokonaisuuteen. Eder kertoi Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa tilanteestaan maailmancupin lähestyessä sekä itävaltalaisen ja suomalaisen ampumahiihtokulttuurin ja valmennusajattelun eroista.

Mutta kuinka pieniä asioita kokonaisuudessa kokenut urheilija hioo, kun virettä viimeistellään kansainväliseen kilpailukauteen?

– Ammunnallisesti ollaan aika pienessä. Makuulla keskityttiin esimerkiksi hengitysrytmiin, kun olen siirtynyt kahteen hengitykseen. Kuinka korkealle ensimmäinen hengityssykli liikkuu, miten ja minkälaisella skaalalla päästään siihen, että toinen ja viimeinen hengitys on mahdollisimman pieni ja kontrolloitu, Eder kertoo.

Rulla-ampumahiihdon SM-kilpailuissa hän kohtasi vielä ongelmia asian kanssa. Eder sanoo ammunnassa tuolloin olleen ”tosi paljon” liikettä hengityksen kanssa ja hallitsemattomuutta.

– Nyt olemme viimeisessä viimeistelyssä, että pääsemme siihen varmuuden tunteeseen, jolloin on luottamus kisatilanteessa tehdä hyvärytmisiä ammuntoja. Kun liike on pois, haemme viimeiset viilaukset siihen, että tiedät kun teet näin ja näin, pystyt luottamaan siihen, että (taulu) kaatuu joka kerta, Eder kuvaa.

Ederin harjoituskausi kokonaisuutena on sujunut hyvin, sillä hän on saanut harjoitella ilman terveydellisiä murheita. Alkukauden harjoitteluun vaikuttivat myös aiemmat haasteet.

– Siihen vaikutti paljon se, että viime kauden harjoituskausi oli lyhyempi ja jouduttiin paikkaamaan voimaominaisuuksia, joita ei päästy oikeastaan kahdella edellisellä kaudella juurikaan tekemään siinä mittakaavassa mitä olisi tarvittu. Näin vanhoilla päivilläni olen kuitenkin joutunut palaamaan vielä aika perusasioihin. En ole päässyt oikaisemaan.

Leiri Oloksella antoi ”paljon hyvää teknistä hiihtämistä”

Eder lumileireili ampumahiihtomaajoukkueen mukana Oloksella. Kuva: Heidi Lehikoinen

Maajoukkueen leiri Oloksella oli onnistunut.

– Tuli paljon hiihtokilometrejä hyvissä olosuhteissa, tykkilumilatu oli hyvässä kunnossa ja oli kohtuunopeat olosuhteet. Toki rata on aika kova, kuorma tulee myös sitä kautta. Saatiin paljon hyvää teknistä hiihtämistä, sen jälkeen on voinut olla turvallisin mielin, vaikka tietää, että loppuaika (ennen maailmancupia) tulee olemaan haastavampaa olosuhteiden osalta, Eder sanoo.

Useamman vuoden Itävallassa asuneena Eder on päässyt tutustumaan sikäläiseen ampumahiihtokulttuuriin ja ajatuksiin lajin harjoittelusta. Hän pitää isoimpana erona sitä, että Itävallassa ampumahiihdon harjoittelu on enemmän lajitaidon eikä niin vahvasti fysiologian kautta ajateltua.

– Paljon mennään niin, että tehoharjoitusten määrä ja laatu tulee enemmän sen kautta, että on ymmärretty tai nähty mitä se vaatii, että on kisakaudella valmis kilpailutasoiseen suoritukseen. Meillä Suomessa lajiymmärrys on ehkä aavistuksen heikompi, mutta meillä toisaalta on äärettömän vahva osaaminen, tutkimustausta ja tietotaito fysiologisesta puolesta ja fyysisestä kunnonrakentamista. Ajattelemme harjoituskautta enemmän fysiikan kautta emmekä ihan niin voimakkaasti lajin tai lajitaidon kautta, Eder sanoo.

– Sen takia varmasti yksi syy on, että nuoremmilla varsinkin ja minullakin parhaat suoritukset ovat yleensä tulleet kevätpuolella. On vaatinut kauden alusta aikaa, että palaset on saatu kasaan.

Vaikka Ederkin ajattelee, että laji edellä meneminen on oikein, jo opitusta pitää poimia oikeat asiat ja paras yhtälö löytyy välimaastosta.

– Muuttaminen on vaikeaa, kun on vuosikausia oppinut ajattelemaan tietyllä tavalla ja tietyssä ympäristössä.

– Alkukaudesta on jouduttu palaamaan perusasioihin, mutta kausi on aloitettu aika kovilla ampumajuoksuharjoituksilla. Kun minulla oli uusi valmentaja avustamassa, hän näki silloin sen mitä tapahtuu kovassa rasituksessa. Jouduimme menemään ”kovaan päähän”, että tiesimme, minkä kanssa pitää tehdä töitä, että voimme perusjakson jälkeen taas palata kovaan ja haastavaan lajiharjoitteluun, Eder sanoo.

-Heidi Lehikoinen