Fondoitalia.it haastatteli vuoden parhaaksi talviurheilijaksi valittua ampumahiihtäjää, joka matkusti Norjaan kolmen viikon lumileirille.

Dorothea Wierer on ollut ensimmäinen italialainen talviurheilija monella eri saralla. Vuonna 2008 hän oli ensimmäinen nuorten maailmanmestaruuden voittanut italialainen ampumahiihtäjä, kun hän nousi korkeimmalle korokkeelle normaalikilpailussa Ruhpoldingin kisoissa. Pari vuotta myöhemmin hän lisäsi nuorten MM-kultamitaleiden määränsä kolmella Nove Mestossa.

Kaudella 2015/2016 Wiereristä tuli ensimmäinen italialainen ampumahiihdon maailmancupin alacupin voittaja, kun hän oli kauden paras normaalikilpailujen puolella. Mutta näihin ei Dorothea tyytynyt: Antholzissa syntynyt ampumahiihtäjätär voitti maailmancupin kokonaiskilpailun viime maaliskuussa. Talvella MM-kultaa tuli myös yhteislähtökilpailusta Östersundissa. Koskaan aiemmin yksikään italialainen nainen ei ollut yltänyt vastaaviin saavutuksiin lajissa.

Viimeisin palkinto jaettiin vain muutama päivä sitten, kun Wierer valittiin Italian vuoden parhaaksi talviurheilijaksi. Taakse jäi muun muassa alppihiihtäjä Dominik Paris. Kukaan ampumahiihtäjä ei ole aiemmin onnistunut saavuttamaan parhaan talviurheilijan palkintoa maassa, jossa alppihiihto on ollut aina yleisön ja tiedotusvälineiden seuratuin talviurheilulaji.

Kaikki nämä voitot sopivatkin hänen lempinimelleen “Doro”, joka italian puhekielessä tarkoittaa ”kultaista” tai ”kullasta tehtyä”.

Wierer antoi videohaastattelun Fondoitalia.it -sivustolle viikonlopun palkintogaalan iltana. Heti sen jälkeen hän matkusti Norjaan mittaamaan tasoaan norjalaisia, ranskalaisia ja saksalaisia vastaan Sjusjöenissä. Italialaisampumahiihtäjä kertoi urastaan ja mietti tulevaa kautta.

Dorothea Wierer voitti yhteislähtökilpailun maailmanmestaruuden Östersundissa viime keväänä. Kuva: Manzoni/NordicFocus

Italialaisen ampumahiihdon sydämessä Anterselvan laaksossa syntyneen 29-vuotiaan Wiererin tavaramerkki on tarkka ammunta: osumatarkkuus on aina liikkunut 90 prosentin tuntumassa. Vielä tunnetumpi hän on käsittämättömästä ampumanopeudestaan. Luonnonlahjana tullut ammuntakyky on tehnyt hänestä maailman parhaan ampumahiihtäjän: ripeä toiminta penkalla on kompensoinut vauhtia suksilla. Wierer ei ole koskaan pystynyt vastaamaan Herrmannin tai Mäkäräisen vauhtiin ladulla, joskin viimeisen parin-kolmen vuoden aikana nähty panostus hiihtovauhtiin on tuottanut tulosta. Parantunut hiihtovauhti yhdistettynä edelleen tarkkaan ja nopeaan ammuntaan teki hänestä maailmancupin kokonaisvoittajan keväällä 2019.

Miten urasi ampumahiihtäjänä sai alkunsa?

Aloitin ampumahiihdon kymmenvuotiaana. Ennen sitä laskettelin talvella ja pelasin jalkapalloa kesällä. Vuonna 2000 seurasin ampumahiihtoa harrastaneita veljiäni. Kotilaaksossani Antholzissa on pitkät ampumahiihtoperinteet. Moni takavuosien mestari on kasvanut samoilla seuduilla ja itse asiassa ampumahiihto on laakson suosituin lasten harrastus. Aloitin ilma-aseella ja pidin siitä paljon, ihan kuin olisi viettänyt koko päivän huvipuistossa. Hiljalleen aloin osallistua lähiseudun kilpailuihin. Ruhpoldingin nuorten MM-kisojen kultamitalin jälkeen ymmärsin vasta toden teolla, että tätä lajia voisi harjoittaa ihan vakavissaan. Ennen nuorten maailmanmestaruutta olin pitänyt ampumahiihtoa lähinnä hauskana ajanvietteenä. Se oli ensimmäinen merkittävä urheilusaavutukseni.

Kerro kaudesta 2018/2019

Kausi oli intensiivinen ja toisaalta myös yllätyksellinen. Aloitin Pokljukan sekaviestissä palkintosijalla ja se antoi rutkasti itseluottamusta seuraaviin startteihin. Kauden aikana alkoi tulla muitakin palkintosijoja ja pystyin pitämään tulostason korkeana. Yksi kohokohta oli osakilpailuvoitto kotiladuilla Antholzissa.

Östersundin MM-kisojen yhteislähdön voitto oli suuri yllätys. Edeltävänä päivänä en tuntenut oloani kovin hyväksi, joten keskityin kilpailussa vain ammuntaan. Ja yhtäkkiä voitinkin. Holmenkollenin päätösviikonloppuna onnistuin varmistamaan unelmoimani maailmancupin kokonaisvoiton kovista paineista huolimatta. Avaintekijä viime kauden onnistumisille oli se, etten sairastellut ollenkaan ja pysyin hyvässä kunnossa joulukuusta maaliskuulle. Aiemmin en ole siinä onnistunut, vaan olen sairastellut parikin kertaa talven aikana. Ja se on tietenkin vaikuttanut suorituskykyyn.

Lisa Vittozzi (vas.) ja Dorothea Wierer. Kuva: NordicFocus

Mikä on ollut tähänastisen urasi kohokohta?

Hienoja hetkiä on ollut paljon, mutta ehdottomasti paras oli se, kun voitin maailmancupin kokonaiskilpailun maaliskuussa. Se on kaikkien ampumahiihtäjien unelma. Jos joku olisi kertonut minulle kymmenen vuotta sitten, että voitan koko maailmancupin, en olisi sitä uskonut.

Millainen asema ampumahiihdolla on Italiassa?

Aiempina vuosina ampumahiihto ei ollut kovin tunnettu laji Italiassa. Sitä pidettiin vähän kakkosluokan urheiluna alppihiihdon ja maastohiihdon takana. Niitä lajeja seurattiin enemmän. Nyt tilanne on parantunut huomattavasti. Ampumahiihto on yksi seuratuimpia talvilajeja. Omat ja maajoukkuekollegoideni saavutukset ovat varmasti olleet nostamassa suosiota. Suosion kasvu ei ole näkynyt pelkästään maamme vuoristoisissa pohjoisosissa vaan myös etelässä, jossa ihmiset näkevät harvoin lunta. Juuri siitä olen erityisen ylpeä. Nyt meidän on pidettävä mediahuomio korkealla ja se onnistuu, mikäli menestymme helmikuun kotikisoissa Antholtzissa.

Miten määrittelisit lajin nimeltä ampumahiihto?

Kyse on monimutkaisesta lajista. Ampumahiihdossa on kaksi erittäin tärkeää, mutta toisistaan suuresti poikkeavaa komponenttia: ammunta ja hiihto. Niiden pitää toimia yhtä aikaa. Yksi lajimme hienouksia on se, että lopullisia tuloksia ei voi tehdä ennen viimeistä ampumapaikkaa: siellä voi tapahtua vielä ihan mitä tahansa.

Mitä mieltä olet siitä, että Anastasija Kuzmina ja Laura Dahlmeier päättivät uransa ampumahiihtäjinä?

Ymmärrän hyvin Kuzminaa, hänellähän on kaksi lasta. Elämä ampumahiihtäjänä on kuormittavaa ja stressaavaa. Koko ajan pitää olla pois kotoa kisoissa, leireillä tai sitten yhteistyökumppaneiden tilaisuuksissa. On ymmärrettävää, jos hän haluaa olla kotona perheensä parissa.

Mutta Dahlmeier jätti lajin todella nuorena. Toisaalta täytyy myöntää, että Laura saavutti ampumahiihdossa kaiken mahdollisen saavutettavissa olevan. Siinä mielessä ymmärrän, että on aika hakea uusia haasteita elämässä. Lajimme parissa vapaa-aika on melko tuntematon käsite. Ampumahiihto on erittäin vaativa ja intensiivinen laji, joka vie kaiken energian ja ajan niin kisoissa kuin sen ulkopuolella.

Dorothea Wierer (vas.) on Kaisa Mäkäräistä nopeampi ampumapaikalla, mutta suomalainen liikkuu ladulla lujempaa. Kuva: Manzoni/NordicFocus

Ketä pidät päävastustajanasi ensi kaudella? Onko harjoitusleirien huonekaverisi Liza Vittozzi kanssasi ykkössuosikki ensi kauden maailmancupissa?

On varmaa, ettemme ole vain kahdestaan taistelemassa kokonaisvoitosta. Naisten ampumahiihdon taso on todella korkea, ja moni nainen kykenee nousemaan palkinnoille. Viime vuonnahan se jo nähtiin, kuinka monesta eri maasta maailmancupin palkintosijan saavuttaneita urheilijoita oli. En aio luetella nimiä, sillä lista kandidaateista kokonaisvoittajaksi on liian pitkä.

Kuinka tärkeä kuukausi marraskuu on kilpailukauteen valmistautuessa?

Marraskuu ja syksy ylipäätänsä on tärkein ja intensiivisin vaihe harjoittelun suhteen. Harjoitusmäärät ja tehot ovat korkealla. Norjan kolmeviikkoisella leirillä keräämme mahdollisimman paljon kilometrejä lumella ja testaamme omaa tasoamme suhteessa muiden maiden urheilijoihin ennen maailmancup-kauden alkua.

Tunnen olevani hyvässä kunnossa ja olen valmis uusimaan maailmancupin kokonaisvoiton. Mutta lopullisesti oma kunto paljastuu vasta Östersundissa, jossa käydään kauden ensimmäinen kunnon kilpailu.

Ensi helmikuussa MM-kisat järjestetään kotiladuilla ja synnyinkaupungissasi Antholzissa. Tunnetko paineita kisojen suhteen?

Jokainen urheilija kansallisuudesta riippumatta haluaa menestyä MM-kisoissa. Me italialaiset olemme Anterselvassa vielä tavallistakin suuremman huomion alla, paljon enemmän kuin aiemmissa MM-kisoissa tai maailmancupin osakilpailuissa. Eihän se tule meille helppoa olemaan, mutta tärkeintä olisi kyetä nauttimaan tapahtumasta, sillä se on meille ainutlaatuinen tilaisuus. Tietenkin toivon, että kaikki sujuisi MM-kisoissa hyvin, mutta lajimme on ennustamaton. Mitään ei ole käsikirjoitettu etukäteen ja vasta tulokset näyttävät, kuka valmistautui parhaiten.

Viime kaudella voitit kokonaiscupin. Onko motivaatio edelleen yhtä korkealla kuin ennen?

Täytyy myöntää, että harjoituskauden käynnistäminen oli todella vaikeaa. Maailmancupin ja lomailun jälkeen edessä oli kaikenlaisia velvollisuuksia yhteistyökumppaneiden sekä oman lajiliiton kanssa. Harjoittelua ja muita menoja oli haastava sovittaa yhteen ja menetin jonkin verran harjoitusaikaa kesän alussa. Nyt kaikki on kuitenkin normaalissa järjestyksessä ja olen päässyt keskittymään treeneihin 100-prosenttisesti. En ole vielä ihan parhaimmillani, mutta itseluottamus on kohdillaan. Viime kauden saavutuksia on vaikea uusia, mutta motivaatio on edelleen korkealla.

Haastattelu: Fondoitalia.it
Teksti: Paolo Romano
Suomennos: Juho-Veikko Hytönen