Kestävyysurheilu.fi:n kanssa urheilijan henkistä kehittymistä jo aiemmissa syksyn artikkeleissa pohtinut terapeutti ja kirjailija Pekka Hämäläinen selventää tällä kertaa, miten urheilija ja valmentaja pääsevät kiinni henkisten kasvukohteiden kehitysprosessiin.

Hämäläinen ei halua kutsua parannettavia kohtia heikkouksiksi vaan nimenomaan kasvukohteiksi. Niiden tunnistaminen alkaa urheilijan elämän kokonaisuuden tuntemisesta ja halusta tulla paremmaksi jollakin osa-alueella.

– Kun urheilija ei suoriudu omien kykyjen mukaisesti kentällä, takana voi olla vaikka minkälaisia syitä sisaruskateudesta siihen, että haluaa näyttää isälle tai äidille olevansa jotakin. On ymmärrettävä, että tällaiset tekijät vaikuttavat paljon olotilaan ja sitä kautta urheilusuoritukseen, Hämäläinen avaa.

Hämäläisen mainitsemien kaltaisten tekijöiden tunnistaminen vaatii urheilijalta rohkeutta ja valmentajalta tarkkaa silmää ja urheilijan tuntemusta. Luottamuksellisen valmennussuhteen merkityksen korostamisesta Hämäläinen ei saa koskaan tarpeekseen:

– Valmentajalla on oltava halu tutustua urheilijaan. Nuoresta voi olla kummallista, miksi valmentaja kyselee läksyistä tai kotiasioista, mutta niin valmentaja oppii tuntemaan nuoren ja sitä kautta rakentuu luottamus, Hämäläinen sanoo.

Luottamuksellisen valmennussuhteen merkkinä Hämäläinen pitää urheilijan tuntemusta siitä, että ”valmentaja on aina mun puolella”.

Kasvamisen portaat

Pekka Hämäläinen on oppinut jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlundilta kolmiportaisen kehittymisen mallin. Ykkössijalla on kehittyminen ihmisenä (1), toisena kehittyminen urheilijana (2) ja kolmantena kehittyminen joukkueen jäsenenä (3).

Joskus esille nostamista kaipaavat, urheilijaa vaivaavat asiat voivat olla hyvinkin vaikeita, vaikkapa vanhemman alkoholinkäyttö kotona.

– Valmentaja voi kysyä luontevasti ja luottamuksellisesti ja asiaa voidaan pohtia yhdessä. Kaikesta pitäisi pystyä puhumaan, mutta se ei aina ole helppoa. Urheilijoissa on tietenkin tosi erilaisia tyyppejä. Joissain perheissä ei koskaan puhuta henkilökohtaisista asioista ja siksi se voi valitettavasti olla joillekin uutta ja vaikeaa. Toisaalta on avoimia, ”yliluottavaisia” tyyppejä, joiden kanssa työskentelyssä on helppo päästä alkuun, Hämäläinen miettii.

Valitettavan usein Hämäläinen näkee valmentajalta puuttuvan kyvyn puuttua urheilijan henkilökohtaisiin asioihin.

– Esimerkiksi teini-ikäisten kohdalla valmentajan pitää tietää tapahtuvasta kehityksestä. Valmentaja voi tällaisissa asioissa kouluttaa itseään erilaisilla valmennuskursseilla ja lukemalla, sanoo Hämäläinen.

Vasta urheilijan taustojen ollessa tasapainoisessa tilassa, voidaan täysillä keskittyä urheilijana kehittymiseen, mikä tarkoittaa levon ja palautumisen, lajitaitojen, ravitsemuksen ja muiden suoraan harjoitteluun ja kilpailemiseen liittyvien alueiden kehittämistä.

Kolmannella tasolla eli joukkueessa kehittymisestä Hämäläinen puhui Kestävyysurheilu+:n aiemmassa haastattelussa.

Keskustelu ja aikataulu auttavat

Pekka Hämäläisen on innoissaan siitä, millaisia vaikutuksia urheilua ympäröivän elämän huomioimisella ja kehittämisellä voidaan saada aikaan urheilukentällä. Hämäläinen kannustaa urheilijaa ottamaan valmentajan kanssa ja kotona esille kaikki mahdolliset asiat, jotka mieltä painavat, koska ne vaikuttavat tekemisen laatuun. Kaikesta pitäisi pystyä puhumaan, mutta entä jos rohkeus ei vaan riitä?

– Aikuisena valmentajan tehtävä on avata keskustelu ja osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen. Jos puhuminen on urheilijalle vaikeaa, ehkä kirjeen kirjoittaminen toimisi? Hämäläinen ehdottaa.

Ihmisenä kehittymisessä ja mieltä vaivaavien asioiden ratkaisemisessa Hämäläinen neuvoo konkretisoimaan asiat kehitystavoitteiksi.

– Kun kehitystavoitteet asetetaan yhdessä valmentajan kanssa, niistä tulee yhteinen projekti ja luottamus kasvaa edelleen. Yhteisessä projektissa vastuu kannustaa tekemään ja saamaan aikaan, sanoo Hämäläinen.

Vaikka kasvukohde liittyisi esimerkiksi ihmissuhteisiin, Hämäläinen vinkkaa asettamaan asian hoitamiselle aikataulun ja määräpäivän kotitehtävän tavoin. Silloin homma tulee varmemmin hoidetuksi.

– Valmentajan ei ole tarkoitus kytätä tai kontrolloida vaan auttaa. Tavoitteen kehitystä voi seurata luontevasti kyselemällä ja keskustelemalla. Tällaisten tavoitteiden ei pidä olla mitään vuosiprojekteja, vaan niitä voi korjata arjessa vähitellen osana ihmisenä ja urheilijana kehittymistä.

Vielä viimeinen vinkki.

– Urheilijan on tärkeää ymmärtää elämää laajemmin ja etsiä uusia näkökulmia. Sitä kautta oppii arvostamaan omaa urheilu-uraansa ja tekemisiään.

– Outi Hytönen