Miksi jotkut pystyvät ajamaan mäessä niin kovaa? Johtuuko se harjoittelusta vai onko se eniten geeneistä kiinni? Siihen voisi antaa kattavan vastauksen tai sitten keskittyä muutamaan tärkeimpään asiaan, joihin moni ajaja pystyy vaikuttamaan itse. Harjoitukset ovat tietysti erittäin tärkeitä, perinnölliset geenitkin ovat, mutta jos haluaa ajaa mahdollisimman hyvin mäkeä, joutuu katsomaan kaikkia pieniä yksityiskohtia.

Nykyään moni ajaja tarkkailee wattimittaria harjoituksissa. He tietävät että pystyvät tekemään vaikkapa keskimäärin 420W, 20 minuutin nousun aikana. Tämä henkilö on jo harjoitellut hyvin, mutta ei ole ihan jaksanut pysyä parhaitten mukana isoissa mäissä. Mutta lyhyissä mäissä hän jaksaa ajaa vielä kovemmilla tehoilla ja pystyy voittamaan kirissä. Hän on siis voittanut, mutta haluaa yrittää pärjätä maalin ollessa myös pitemmän mäen päällä.

Silloin kun ajetaan mäkeä ylös on tärkeätä katsoa montako wattia pystyy tuottamaan verrattuna omaan painoon lisättynä pyörän ja muitten varusteiden painoon. Mäkimiesten pyörät painavat 6.8kg, joka on alin sallittu paino maantiepyörälle. Kuvitellun ajajan oma paino on nyt 70kg. Varusteet ja juomat painavat myös hiukan, joten oletetaan että kokonaispaino olisi 80kg. Watt/kilo jota moni laskee, on kuitenkin laskettu ainoastaan pyöräilijän painon suhteen. Eli tässä tapauksessa 420W/70kg=6W/kg. Varusteiden kanssa laskettuna se olisi 420W/80kg≈5.25W/kg.

Pyörässä liikkuva paino on se mikä joko hidastaa tai pitää vauhtia yllä. Jos pitää kiihdyttää, niin painon pitäisi olla mahdollisimman pieni, jotta pääsisi nopeasti liikkeelle tai voisi käyttää vähemmän voimaa. Periaatteessa sama asia koskee myös jalkojen liikkeeseen, mutta siinä prosentuaalinen ero on aika pieni. Siksi on erittäin tärkeätä, että käyttää sopivia vanteita tiettyyn kilpailuun. Mutta tietysti myös kenkien ja klossien paino vaikuttaa hieman.

Pyörän kokonaispainoa ei voi pienentää 6.8 kilosta, mutta hiukan painoa saa pois koko paketista käyttämällä ainoastaan yhtä pullollista juomaa ylämäissä. Siten säästää jo noin 600 grammaa. Ylimääräiset vaatteet kannattaa myös jättää pois ennen mäkeä ja riippuen niiden valmistusmateriaalista ne voivat olla melko raskaat jos ne ovat sateesta tai hiestä märät. Riippuu tilanteesta, mutta oletetaan että tällä kertaa säästyy 400g.

Viimeinen asia mitä voi yrittää keventää on itse pyöräilijä. Ongelma siinä voi olla voimien säilyminen. Helposti käy niin, ettei voima säily kun yrittää laihduttaa samalla kun pitäisi pystyä harjoittelemaan hyvin ja palautua harjoituksista. Mutta oikealla dieetillä sekin onnistuu tiettyyn rajaan asti. Oletetaan että oikean dieetin avulla ajaja voi laihduttaa 2 kiloa pitäen voimantuoton vielä samanlaisena.

Tämä tarkoittaa sitä että voimantuotto kiloa kohti on muuttunut, se on nyt 420W/68kg=6.18W/kg tai varusteiden kanssa 420W/77kg=5.45W/kg. Prosenttiin muunnettuna noin 3% ja noin 4%. Jos ajatellaan että kaikki muut muuttuvat tekijät kuten tuulenvastus, muut vastukset, ajoasento, kehon lämpeneminen jne. pysyvät samoina niin tämä henkilö pystyisi ajamaan tämän 20min mäen noin 45 sekuntia nopeammin ylös! Hirveä ero siis! Jos varusteiden paino olisi säilynyt ennallaan niin eroa olisi ollut noin 2.5% eli puoli minuuttia nopeammin.

Tämä ei yleensä voida siirtää suoraan kilpailutilanteeseen. Monet asiat vaikuttavat vielä nopeuteen, jota mennään ylös. Jos monet ajajat tekevät vuorotellen oman työnsä, niin hiukan nopeammin päästään ylös, koska peesistä on apua. Jos meidän oletushenkilömme on ollut aikaisemmin hilkuilla pysyä tietyssä porukassa mäkeä ylös, niin luultavasti hän pysyy ihan hyvin tällä kertaa ja ehkä pystyy jopa iskemään irti ja voittamaan kilpailun!

Useimmiten rasvaprosentin pieneneminen vaikuttaa kuitenkin myönteisesti myös lämmönpoistoon, joka on tärkeä osa varsinkin pitkissä mäissä ja lämpimässä kelissä. Eli loppujen lopuksi tarkkaa hyötyä on vaikeata ennustaa, mutta hyöty on kuitenkin huomattavan iso!